Lost Society: Vuoden albumit 2013

Vuosi 2013 oli kotimaiselle thrash metallia soittavalle Lost Societylle huikea menestys. Yhtyeen debyyttialbumi ”Fast Loud Death” keräsi kehuja lähes jokaisessa saamassaan arvostelussa ja yhtye pääsikin sen seurauksena soittamaan lukuisille eri festareille, joista se oli ennen vain haaveillut. Kaaoszine otti yhteyttä yhtyeeseen ja pyysi heitä listamaan omasta mielestään vuoden 2013 onnistuneimmat sekä parhaimmat albumit. Lue lisää nähdäksesi yhtyeen jäsenten valinnat vuodelle 2013 sekä perustelut albumeihin liittyen.

Samy Elbanna (kitara / laulu):

1. Rytmihäiriö – Todellisuuden Mestari
   Uskomattoman tiukat ja groovet ja räkänen crossover meininki tekee tästä kovimpia levyjä mitä tänä vuonna on tullut. Rytmihäiriö ei tuota pettymystä!
2. Santa Cruz – Screaming For Adrenaline
   Tällä levyllä vanha kunnon sleaze meininki tulee kunnolla esille, Skid Row-mäiset piirteet, jäätävän kovat kitaraleadit ja korkeat laulut iskevät kunnolla!
3. Michael Monroe – Horns And Halos
   Uskomatonta miten kyseinen herra pystyy tekemään mahtavia levyjä toistensa perään. Rock ’n roll pysyy aina lähellä sydäntä, ja tällä levyllä on monta biisiä jotka saavat hyvän fiiliksen aikaiseksi.
4. Enforcer – Death By Fire
   Tutustuin bändiin ”Diamonds” levyn kautta ja diggailen aivan yhtä paljon bändistä tämänkin levyn jälkeen. Mahtavat oldschool Maiden stemmailut ja koukuttavat laulumelodiat iskevät. Räkäset soundit ja aito meininki, diggaan!
5. Gama Bomb – The Terror Tapes
   Tässä bändissä eniten diggailen laulutyylistä, ei ole ihan perusmeininkiä, mutta toimii todellakin! Hyvät riffit ja nopea meininki saa kuuntelijat heiluttamaan päätä!

Ossi Paananen (rummut):

1. Michael Monroe – Horns And Halos
   ”Horns and Halos” on aitoa rockia.
2. Rytmihäiriö – Todellisuuden Mestari
   Kuulin tätä levyä vasta vähän aikaa sitten ja lähti heti tilaukseen! Niin hyvää groovea!
3. Santa Cruz – Screaming For Adrenaline
   Hitosti energiaa! Pakko digata!
4. Black Sabbath – 13
   ”13” on vanhaa Sabbath meininkiä nykyaikaisella saundilla. Riffimestari Iommin luovuus yllättää aina uudestaan!
5. Ranger – Knights Of Darkness
   Saundit erottuu hyvin muista uusista levyistä, old school!

Mirko Lehtinen (basso):

1. Hypocrisy – End Of Disclosure
   Levy pitäytyy yhtyeelle tyypillisessä melankolisessa ja brutaalissa ympäristössä. Sisältö koostuu keskitempoisesta junttaamisesta, nopeasta ’nyrkillä turpaan’ kaahaamisesta ja tietynlainen eeppisyys on myös havaittavissa. Tää iskee, kun nalle hunajaan. Kylmiä väreitä ja tahroja vaipassa, aivan helvetin kova!
2. Children Of Bodom – Halo Of Blood
   Kovaa tilutusta ja tulisia sävelmiä! Levyltä löytyy eri metallilajien suuntiin kallistuvia biisejä, joka liimaa yksittäiset helmet monipuoliseen kokonaisuuteen! Tiukkaa Bodomin pettämätöntä käsialaa, fuck yeah!
3. Santa Cruz – Screaming For Adrenaline
   Tää pistää hymyilemään, täys latinki tiukkaa meisinkirokkia hemmetin kovalla asenteella! Loistavat vokaalit, mieleenpainuvia biisejä ja kauniita poikia, tää debyytti potki kulkuset ruvelle! Jos mulla on koskaan avoauto, niin tää lätty soimaan ja rock out with my cock out, aivan saatanan tiukka!
4. Philip H. Anselmo & The Illegals – Walk Through Exits Only
   Nyt on muuten agressiivista ja vihantäyteist meininkiä! Vähän samaa fiilistä havaittavissa, mitä oli Super Joint Ritualilla, mutta vielä pienen vihanpurkauksen kera. Sillon, kun ottaa hitosti tunteisiin, niin Anselmon ääni ja laittomat hipit pitää varmasti hyvää seuraa!
5. Pale Tone – Dreams
   Tiukkoja paradoksaalisia riimejä, kovia biittejä ja itseluottamus kohdallaan. Hanki omasi, kun pasta on vielä kuumaa! Jea baby!

Arttu Lesonen (kitara):

1. Santa Cruz – Screaming For Adrenaline
   Santa Cruzin kasarivaikutteinen hardrock on vahvasti hiottu kokonaisuus, joka laittaa bilevaihteen päälle tarttuvilla biiseillään ja vahvalla osaamisella.
2. Nuclear Omnicide – The Presence of Evil
   Nuclear Omniciden debyytti jyrää vahvana alusta loppuun ja vetää hippejä turpaan. Suomen rässiskene on hyvissä käsissä.
3. Ranger – Knights Of Darkness
   Rangerin vinyyli-EP:llä kasari haisee. Jo kiekon avaava nimibiisi vyöryy päälle kuin vanha hirvi ja 80-luvun soundimaailma lisää kuuntelufiilistä.
4. Constantine – Resign Due
   Constantinen toinen pitkäsoitto luo tunnelmia laidasta laitaan. Tarttuvat riffit ja suorastaan tyylikäs progeilu pitää mielenkiinnon yllä koko lätyn ajan.
5. Hypocrisy – End Of Disclosure
   Tasaisen vahva tuotos silmäpussien kiistattomalta kuninkaalta. Ei ehkä vedä ysärituotannon klassikoille vertoja, mutta ansaitsee ehdottomasti paikkansa vuoden kovimpien listalla.