LPRHC Fest

Lappeenrannassa järjestettiin menneenä viikonloppuna LPRHC Festit neljän vuoden tauon jälkeen. Kaksipäiväisessä tapahtumassa esiintyi useita kotimaisen hardcoren ja punkin kärkinimiä, sekä Yhdysvaltojen Baltimoresta kotoisin oleva Trapped Under Ice. Myös Kaaoszine vieraili Lappeenrannassa ja tapasimme haastattelun merkeissä festivaalin järjestäjistä Tanjan ja Ollin.

Miten festarit on lähteneet käyntiin järjestäjän näkökulmasta?

Tanja: Tosi mukavasti, meille on tullut hyvin jengiä tänne kuuntelemaan: tähän mennessä on myyty 700 lippua ja toivottavasti lisää menee vielä ovelta. Näyttää ihan mukavalta ja järjestelyt toimii erittäin hyvin.

Olli: Ei tohon oikeestaan oo lisättävää, mutta ainahan tietysti vähän jännittää, miten menee aikasempiin vuosiin verrattuna. Mut samalla kaavalla ja hyvin on menny, ei oo mitään sen kummempaa hässäkkää ollu.

Lappeenrannan hardcore festit oli muutaman vuoden tauolla, mistä syystä festari jäi aikoinaan tauolle?

Tanja: Päällimmäisin syy oli se, että LELMU lakkautettiin, koska sitä ei ollut enää kukaan jatkamassa. Ite muutin silloin heti festareitten jälkeen Helsinkiin ja silloin etin jatkajia, mutta kun niitä ei sitten löytynyt, niin LELMU lakkautettiin ja jäi tääkin festari tauolle. Sitten löydettiin hyvä tiimi taas kolmen vuoden jälkeen. Pro Punk & Hardcore ry perustettiin tätä varten, ja mukaan tuli niin vanhaa kuin uuttakin porukkaa.

Olli: Meitä on kolme neljäsosaa samaa porukkaa kuin aikasemminkin oli tapahtumaa järjestämässä. Samassa hengessä mennään uudella innolla taas, kun muutama vuosi on mietitty muita juttuja.

Onko ollut helpompi tänä kesänä järjestää LPRHC Fest, kun Suomessa ei oo kesällä juurikaan muita kilpailevia hardcore-festareita (esim. Metalliaurinko)?

Olli: Joo, tosiaan vähän yllätyin siitä, että Metalliaurinkoa ei nyt ollut. Nekin tietysti on monta vuotta putkeen sitä tehneet, ja nyt huomasin, että Töminässäkin oli aika punkpainotteinen tää vuos. Sinänsä ihan hauska nyt tuoda tällasia bändejä vähän isompaan tapahtumaan.

Mitkä asiat ovat muuttuneet siitä, kun viimeksi olitte tätä festaria järjestämässä?

Tanja: Mitään oleellista ei ole haluttu muuttaa, koska täällä on järjestelyt toimineet silloin neljä vuotta sitten todella hyvin. Ainoo mitä tässä ollaan vähän muutettu, on alueen pohjapiirustukset, eli anniskelualue on siirretty lähemmäs lavaa ja muut kojut taas on vähän eri paikoissa. Oon huomannut, että tää on kyllä toimivampi ratkaisu kuin silloin neljä vuotta sitten. Eli pienillä muutoksilla, mutta hyvä tästä on tullut.

Olli: Jos tohon musiikkitarjontaan lisää vielä sen verran, että jos miettii noita muita vastaavia festareita Suomessa, niin Puntalalla on se ihan oma juttunsa menossa, samoin Töminällä. Tää on nyt sit Lappeenrannan juttu, vähän eri kaavalla ja painotuksella: metallisempaa ”huppari-hardcore” -osastoa ja punkkia sekaan, niin se toimii hyvin täällä.

Kuinka suuri riski oli ottaa Trapped Under Ice festarin pääesiintyjäksi?

Olli: En näkis, että siinä mitään riskiä olis ollu. Totta kai se vaatii aina pienen taloudellisen satsauksen, mutta meillä oli vahva usko yhtyeen suosioon Suomessa – ja kyllähän siellä oli hiton kova meininki keikalla.

Tanja: Kyllä me sitä mietittiin ja pohdittiin ristiin rastiin, mutta tähän lopputulokseen päädyttiin. Tulos oli eilen nähtävillä ja hyvinhän se meni.

Oliko teillä joku muu bändi jo valmiina mietittynä, jos pääesiintyjä olisi joutunut jostain syystä perumaan keikan?

Olli: Kyllähän sitä haisteltiin kaiken näkösiä bändejä, joita Euroopassa kiertää, että kai sieltä olis jotain tilalle keksitty. Ei sen suurempia suunnitelmia kuitenkaan tehty, koska meillä oli vahva usko siihen, että bändi tulee; ja sehän tuli.

Tanja: Niillä oli sopiva yhen päivän rako Euroopan kiertueella, niin saatiin hommattua ne tänne. Nopee pistokeikkahan niillä oli, mutta pääasia, että soitto kulki.

Mikä on ollut hankalin bändi koko festarin historiassa?

Olli: Ei meillä oikeestaan oo sellasia ollut, me ollaan silleen katottu, että otetaan vaan hyviä tyyppejä soittamaan, eikä mitään kusipäitä.

Tanja: Muistan kyllä yhen tapauksen, mutta en halua mitään nimiä mainita.

Vielä voi olla liian aikaista sanoa, mutta aiotteko jatkaa myös ensi vuonna LPRHC Festin perinnettä?

Tanja: Todennäköisesti ensi viikolla istutaan alas, katotaan miten tilitykset on tehty ja sen jälkeen mietitään, tuleeko jatkoa. Eli katotaan taloustilanne ensin ja mietitään, jaksetaanko me ruveta uudestaan taas kerran tähän hommaa.

Olli: Silloin kun pistettiin festaria pystyyn, oli aika hurjat kolme vuotta putkeen. Katotaan nyt mihin paukut riittää, mutta ei voi muuta kuin olla tosi tyytyväinen lopputulokseen tänä vuonna. Ei vielä mennä asioiden edelle, mutta katotaan ens viikolla.

Teiltä löytyy kuitenkin uskoa festarin suhteen?

Tanja: Uskoa löytyy ja toivoa on aina.

Mitä olette itse odottaneet eniten festarilta?

Tanja: Tätä tunnelmaa ja fiilistä: täällä on ihan hirveesti kavereita ja tuttuja, joita on ollut tosi kiva moikata. Tää festarifiiliskin on aivan erilainen kuin esimerkiksi noilla isoilla festareilla. Pieni uniikki festari, jolle on löytynyt oma sijansa.

Olli: Samoilla linjoilla ollaan, tietysti järjestäjän näkökulmasta on hienoa huomata, että kaikki toimii niin ku pitää, jengi viihtyy ja paikalle löytää tutut naamat, joita ei ihan joka keikalla nää.

Kaaoszine kiittää haastattelusta ja toivottaa hyvää loppukesää.

Haastattelu: Tommi Hämäläinen
Kuvat: Jetro Stavén

http://www.lprhcfest.com/