Mad Hatter’s Den on ollut itselleni vain nimenä tuttu, ja epäreilusti olen ajatellut sen aiemmin olevan vain yksi laulaja Taage Laihon sivuprojekteista, minkä toisaalta pitäisi olla eräänlainen laadun tae. Joka tapauksessa yhtyeen tuotanto on mennyt ohi korvien. Sopivasti näin yhtyeen ensimmäistä kertaa livenä juuri ennen tämän levyn kuuntelua, ja vaikka olin keikalla jo valmiiksi hurmioituneessa tilassa, kyllä bändin musiikki teki vaikutuksen ihan omilla ansioillaan. Bändin toinen kokopitkä ”Excelsior” on siis esikoinen laulaja-basisti Jarno Vitrille. Ensimmäisellä levyllä laulanut Laiho on siirtynyt taustakuoroon ja -voimiin.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla levyn punaista lankaa oli vähän vaikea hahmottaa. ”Excelsior” tuntui massiiviselta kokonaisuudelta, jonka purkaminen osiin ei minulta kerralla onnistunut.  Toinen kuuntelukerta kuulokkeilla kuunneltuna ja sanoitusvihko kädessä antoi jo aivan eri ulottuvuudet. Intro ”Eye Of The Storm” vie seilaamaan merille kaukaisiin maihin, ja ensimmäinen varsinainen biisi ”Break The Chains (Into The Black)” on koukeroistaan huolimatta tehokas avaus. Koukeroisuus (progemaisuus?) ei Mad Hatter’s Denin tapauksessa ole lainkaan negatiivinen asia, koska ammattimiehet tietävät, mitä tekevät. Osaamattoman käsissä koukeroisuus hajoaisi helposti sekavaksi palapeliksi.

Vitri on laulajaksi oikein oiva valinta, ja hän on näkyvässä roolissa myös biisinteossa. Massiivisuudesta huolimatta biiseistä ei heikkoa lenkkiä löydy. Bändi tykittää voimalla lähes läpi levyn, ja ainoan varsinaisen hengähdyshetken suo balladimainen ”Guardian Angel”. Omaksi suosikiksi taitaa lopulta nousta levyn päätöskappale ”Not Of This World”, joskaan valinta eheästä kokonaisuudesta ei ole kovinkaan helppo. Bändi laittaa keitokseensa sujuvasti mausteita sinfonisuudesta, metallisuudesta ja progemaisuudesta. Mikään näistä ei silti puske liiaksi pinnalle, vaan seos osataan pitää tasapainossa.

Mieleen jää vahvasti myös Iron Maiden -vaikutteita hyödyntävä ”Trail Of Fears”. Biisin säveltäjällä, kitaristi Jaakko Hännisellä onkin vahvoja Maiden-kytköksiä, joten sikäli vaikutteet ovat ymmärrettävät. Vaikutteista huolimatta bändi seisoo musiikillisesti vahvasti omilla jaloillaan ja suotavaa olisi, että bändi pääsisi laajasti maailmalle esittämään materiaaliaan ja kykyjään. Musiikin monimuotoisuus antaa paljon varmasti monien eri tyylisuuntien diggareille ja monet ei-heavy-ihmisetkin voivat yllättää itsensä.

Levyn kansien kuvitus tukee hyvin musiikin luomaa mielikuvaa, ja miellyttävänä asiana on myös sanoitusten mukanaolo. Tekstit ovat tulvillaan fantasiamaailmaa ja apokalyptisia visioita, mutta eivät ne onneksi liirumlaarumia ole. Laulu ja tekstit on sovitettu erottamattomaksi osaksi kokonaisuutta. Monet samasta kaivosta ammentavat bändit lyövät laulun biiseihin vain pakolliseksi pahaksi. Biisien sovittamisessa on muutenkin nähty melkoisesti vaivaa ja aita on rakennettu melko korkealle.

”Excelsior” ei ole mitään merkityksetöntä äänimattoa taustalle vaan ainakin itselleni toimii parhaiten kuulokkeet päässä ja silmät kiinni. Levylle kannattaa antaa aikaa, sillä se kyllä palkitsee kuulijansa ja ruokkii ansiokkaasti mielikuvitusta. Itse asiassa levyltä löytyy niin paljon ammennettavaa, että sen pariin palaa mieluusti uudestaan ja uudestaan.

8/10

Kappalelista:
1. Eye Of The Storm
2. Break The Chains (Into The Black)
3. Birds Of Prey
4. Masters Of Hate
5. Trail Of Fears
6. Through The Unknown
7. Guardian Angel
8. Hero’s End (At The Silver Gates)
9. Ascension
10. The Aftermath
11. Not Of This World

Kirjoittanut: Nikki Jääsalmi