Martyrdöd – Elddop

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 15.9.2014

Länsinaapurimme tumman crust punkin, d-beatin ja metallin sanansaattaja Martyrdöd palaa pilaamaan turhan hilpeän tunnelman uuden ”Elddop”-täyspitkänsä myötä. Loistavan ”Paranoian” (2012) reseptiä ei olla ratkaisevissa määrin muutettu, vaikka muutamia yllättäviäkin mausteita nelikon raa’asta ja rosoisesta ulosannista on helppo oivaltaa. Lähes kolmivarttinen annos Dischargen ja Skitsystemin hengessä pauhaavaa pieksentää jättää silti kenties turhankin kliinisen kuvan ruotsalaisen crustin nykytilasta. Tai ainakin Martyrdödin tapauksessa. ”Nödkanal” ja ”En jobbig jävel” rähisevät kumpikin osaltaan pätevän oloisesti. ”Syndin” sympaattinen kitarariffi kuulostaa sen sijaan jonkin sortin perverssiltä punk-lastenlaululta – joskin varsin kelvollisesti sekin. Alkupuoliskon crust-helmeksi nousee vesikauhuisen laulu- ja kitarataiteilija Mikael Kjellmanin kultaama ”Mer skada än nytta”, joka on kuin suoraan ”Paranoian” parhailta hetkiltä.

Vaan sitten hieman lässähtää. Äänimaailma on kauttaaltaan niin kirskuvan kipeän kuuloinen, että viimeistään keskivaiheen ”Victorian” ja ”Slav manualin” lanaus alkanee hiukankin liian ylätaajuusvoittoisella äänentoistolla porautumaan migreeninomaisesti kalloon. Hämmästys onkin melkoinen, kun yksikään kuudesta viimeisestä kappaleesta ei herätä soundiensa, sävellystensä tahi minkään muunkaan mahdollisen haittatekijän puolesta negatiivista vibraatiota. Päinvastoin: levyn viimeiset kymmenen minuuttia kuuluvat ehdottomasti genrensä kautta aikain edustavimpiin referaatteihin. On jopa sääli, että juuri puolenvälin krouvissa tapahtuva laskukäyrä osoittaa sen, miksi d-beatilla höystetty crust vaatii sekä kuulijalta että biisinikkareilta tilannetajua kappalejärjestystä pohtiessa. Martyrdödilta kun ei ole koskaan uupunut ymmärrystä tappavan tehokkaan ja groovaavan äkäisen tuotoksen kasaamiseen.

”Elddop” on vaikuttava albumi. Se ei taatusti avaudu kertakuuntelulla, mikä taas on valttikortti tämän kaltaisen puhdasta vihaa sisältävän kiekon elinkaarta ajatellen. Vaikka ”Paranoia” oli – kuten todettua – itselleni se kuuluisa jättipotti, ei uutukainen petä odotuksia. Ne pari pistettä lähtevätkin vain ylipitkän minuuttipolitiikan sekä mainitun, tunnelmaa riittävästi latistavan biisijatkumon väärästä sijoittamisesta. Ylimääräisiä rumuuspisteitä annettakoon myös todella komeasta ja mielikuvitusrikkaasta kansitaiteesta. Jokohan ensi kerralla pamahtaisi täysi kymppi?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

8/10

Kappalelista:
01. Nödkanal
02. En Jobbigt Jävel
03. Synd
04. Mer Skada Än Nytta
05. Prästernas Tid
06. Victoria
07. Tentakler
08. Slav Manual
09. Elddop
10. Skum Pä Väridens Hav
11. Varningens Klockor
12. Steg
13. Martyren
14. Hjärnspoken

Kirjoittanut: Tomi Salmi

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat