Matkalla kohti ultimaattista pahuutta: haastattelussa Deiciden Steve Asheim

Yhdysvaltalainen death metal -pioneeri Deicide julkaisee uuden ”Overtures Of Blasphemy” -nimisen albuminsa perjantaina 14. päivä syyskuuta Century Median kautta. Albumin kirjoittaminen ei sujunut yhtyeellä aivan rauhallisissa merkeissä, sillä yhtyeen kitaristi Jack Owen sai lähtöpassit yhtyeestä ajauduttuaan erimielisyyksiin laulaja Glen Bentonin sekä rumpali Steve Asheimin kanssa. Tavoitimme puhelimitse albumin tiimoilta Steven, joka valotti hieman taustoja erimielisyyksiin liittyen ja paljasti yhtyeen kirjoittaneen tulevan albuminsa käytännössä kahteen kertaan, oltuaan tyytymättömiä lopputulokseen ensimmäisellä kerralla. Voit lukea haastattelun tästä:

Miten teillä bändin kanssa on kesä sujunut? Oletteko soittaneet paljon keikkoja vai keskittyneet tulevan albumin julkaisuun?

Steve Asheim: Olemme keskittyneet albumiin. Emme itse asiassa ole soittaneet kunnon keikkoja noin vuoteen, vaan odottaneet, että saamme albumin valmiiksi. Meillä oli joitain keikkoja suunniteltuna, mutta päätimme tehdä albumin valmiiksi ensin.

Edellisen albumin julkaisusta on nyt viisi vuotta. Oliko julkaisujen pitkä väli suunniteltu, vai sattuiko siinä vain käymään näin?

Steve Asheim: Siinä vain kävi niin. Aloin työstää materiaalia kesällä 2016. Aloitin kirjoittamisen myöhemmin kuin yleensä, perinteisellä tahdilla levy olisi silloin ollut jo tehtynä. Kokoonnuimme soittamaan yhdessä kappaleita, joista minä ja Glen emme pitäneet, mutta Jack ja Kevin ajattelivat, että ne olivat ihan hyviä. Koitimme tehdä biisejä yhdessä, mutta ei se toiminut. Otin oman osani kappaleista pois ja aloin rakentaa niistä uusia kappaleita, joista tuli mielestäni hyviä. Vanhat kappaleet eivät tietenkään toimineet enää kun olin ottanut niistä rumpuosuudet pois, joten tein nekin vielä uudestaan. Muut eivät ihan pitäneet siitä, että olin muuttanut heidän kappaleitaan, mutta näin niistä tuli hyviä. Jack itse asiassa tavallaan lähti bändistä sen takia. Otin esimerkiksi kahdesta kappaleesta huonot osat pois ja yhdistin ne yhdeksi hyväksi kappaleeksi, mistä Jack suuttui.

Albumin takana on siis ollut draamaa?

Steve Asheim: Kyllä. Alun perin kappaleet eivät olleet kovin erikoisia, mutta yhdistelin niitä hyviksi kappaleiksi. Jack ei siitä pitänyt, joten hän lähti.

Joten teidän täytyi periaatteessa kirjoittaa albumi kahteen kertaan?

Steve Asheim: Kyllä, aluksi kun kokoonnuimme tekemään kappaleita yhdessä, tuloksena oli 12 keskinkertaista kappaletta. Sitten minä työstin uudestaan näitä keskinkertaisia kappaleita ja sain niistä hyviä, mihin meni noin kaksi viikkoa. Albumin teko ei edistynyt puoleen vuoteen ennen tätä kahta viikkoa, eikä Glen ollut edes tehnyt sanoituksia uusiin kappaleisiin, koska ne eivät olleet järin hyviä. Silloin päätin, että kappaleille on tehtävä jotain.

Kyseessä on jo kahdestoista albuminne. Onko tämä syy siihen, että asetitte rimanne niin korkealle, ettekä tyytyneet mihin tahansa?

Steve Asheim: Kyllä, meillä on tunnistettava soundi ja meidät tunnistaa Deicideksi. Haluamme kuitenkin tehdä jokaisesta kappaleesta omanlaisensa, samalla pitäen huolen, että kappaleet kuulostavat meiltä. Yksi tärkeä voimavaramme on saada kappaleet kuulostamaan juuri meiltä.

Onko teillä levyä tehdessänne selkeä visio siitä miltä haluatte uuden albumin kuulostavan, vai tuleeko se selväksi vasta kun kirjoitatte kappaleita?
Steve Asheim: Kirjoittamisemme alkaa yleensä riffeistä joita nauhoitamme, minkä jälkeen yhdistelemme sopivia riffejä toisiinsa. Tällöin alan itse miettiä heti rumpuosuuksia, jotka toimisivat ja ovat mahdollisia kyseisiin kappaleisiin. Ja lopputulos on – usko vain – raskasta, nopeaa ja groovaavaa, kuten meiltä saattaa musiikillisesti odottaa.

Olen itse kuunnellut musiikkianne melkein alusta asti, mutta minusta tuntuu, että vielä kahdennellatoistakin albumillanne olette yhä suuntaamassa raskaampaan ja synkempään suuntaan. Oletko samaa mieltä?

Steve Asheim: Olen samaa mieltä. Itse asiassa Glenn mainitsi juuri miten ihmiset aina puhuvat, että kun tulet vanhaksi ideasi loppuvat kesken, sinusta tulee lempeämpi ja muuta sellaista, jonka jälkeen hän sanoi, että mitä vanhemmaksi hän tulee sitä enemmän hän on täynnä vihaa. En ole itsestäni aivan varma olenko tullut vihaisemmaksi, mutta kappaleiden kirjoittamisestani on tullut määrätietoisempaa. Olin esimerkiksi hyvin ylpeä itsestäni, kun sain kirjoitettua periaatteessa uuden albumimme muutamassa viikossa uusiksi. Olin yllättynyt miten hyvä lopputuloksesta tuli.

Monet bändit tuntuvat muuttuvan lempeämmiksi vanhetessaan, mutta te tunnutte olevan poikkeus. Onko yhteiskunta ja vääristynyt ympäristö syynä vihallenne, vai mikä?

Steve Asheim: Maailmassahan on paljon vääristyneitä ympäristöjä, ja koitan elää elämääni ajattelematta niitä turhan paljon. En ole kovin vihainen ihminen, ja vaikka vanhetessani elämäni on muuttunut pehmommaksi, niin musiikkini ei tosiaan ole. Persoonassani musiikkia kohtaan vain on jotain, joka saa sen syntymään vihasta.

Se ei varmaankaan oikein sopisi Deiciden tyyliin, jos alkaisitte tehdä kevyempiä albumeita?

Steve Asheim: Kukaan ei haluaisi kuulla sitä. Sellaisia bändejä on paljon, mutta sellaisia ei niinkään montaa, jotka tekevät samoin kuin me – muuttuvat rankemmiksi ajan kuluessa. On ollut ajatuksemme alusta asti kirjoittaa lyhyitä ja vihaisia kappaleita, jotka ovat hyviä kokonaisuuksia ja jotka käyvät suoraan asiaan.

Minkälaisia aiheita uuden albuminne lyriikat käsittelevät, mennäänkö samoilla linjoilla kuin aiemmilla levyillä, vai onko mukana jotain uutta?

Steve Asheim: Me olemme Deicide, joten lyriikkamme ovat hyvin vihaisia ja uskonnonvastaisia. Glenillä on tapana kirjoittaa melko synkistä aiheista. Viha uskontoa, yhteiskuntaa ja typeryyttä kohtaan vain purkautuu hänestä ulos.

Mitä olet mieltä uskonnoista nykypäivänä? Tuntuuko sinusta, että uskonnot ovat pahempia kuin koskaan?

Steve Asheim: En tiedä ovatko ne menneet pahemmiksi, koska pahojahan ne ovat aina olleet. Uskon, että ihmisten tulisi olla vapaita tekemään mitä he haluavat. En tajua miten jotkut ihmiset sanovat, että voivat palvoa jotakin satuttamatta ketään, koska tuleehan sellainen palvominen ainakin vapauden tielle. Uskonnot ovat typeriä, eivätkä ne vain ole minua varten. En tiedä, ehkä olenkin väärässä ja minä olen se typerys, mutta ainakin tähän asti olen pärjännyt hyvin ilman uskontoa. Uskontohan on kuin huijaus, jossa yritetään viedä rahat taskuistasi. Uskonnot tarvitseevat uskojia ja rahaa, ilman niitä ei voi olla uskontoja.

Siksihän uskonnot aivopesevät ihmisiä.

Steve Asheim: Niin, käännyttäminen ja pelottelu aloitellaan kun olet nuori. Jotkut sitten uskovat siihen ja toiset eivät. Uskontoja on aina ollut ja niitä tulee aina olemaankin. Uskonnot eivät tule loppumaan vain koska Deicide kirjoitti uuden albumin, mutta voimme näyttää miten tyhmiä uskonnot ovat.

Jos et kerran usko mihinkään uskontoon, mitä ajattelet tapahtuvan kuoleman jälkeen?

Steve Asheim: En ainakaan usko, että sitä pääsee taivaaseen Pyhän Pietarin eteen, joka sitten päättää pääsetkö sisään porteista vaiko et. En myöskään usko, että esimerkiksi Hitler tai sarjamurhaajat joutuvat palamaan helvetissä. Onko sielusi energiaa, joka siirtyy toiselle puolelle universumia kun kuolet? Vai oletko vain matojen ruokaa? Minun on ainakin vaikea uskoa ensimmäiseen vaihtoehtoon, että olisi jonkin näköinen uudelleensyntyminen. Kun olet kuollut, niin se oli kai siinä. Mutta mitäs minä tiedän, täytyy olla kuollut tietääkseen vastauksen.

Deicide on ollut aktiivisena jo yli 30 vuotta. Minkä takia bändi on sinusta kestänyt niin pitkään?

Steve Asheim: Satuimme törmäämään musiikkityyliin, jonka tekemisestä pidämme ja jota muut haluavat kuunnella. Meillä on ollut levytyssopimus jo yli kolmekymmentä vuotta, joku on aina valmis tarjoamaan meille kiertueita tai keikkoja ja on aina joku levy-yhtiö, joka haluaa meidän nauhoittavan uuden albumin. Kiinnostus bändiämme kohtaan on saanut meidät jatkamaan näin pitkään. Eikä ole ollut kiinnostusta normaaliin päivätyöhön. Pidän bändissä soittamisesta ja siitä on tullut hieno ura. Jo se, että voimme vieläkin tehdä tätä ja ihmiset haluavat kuulla musiikkiamme, on tarpeeksi motivoivaa jatkaa näin.

Joten onko periksiantamattomuutenne vienyt teidät noin pitkälle?

Steve Asheim: Kyllä, olemme metallibändi ja meillä on aina ollut selvät sävelet siitä miltä haluamme kuulostaa. Me vain teemme mitä haluamme ja ihmiset haluavat kuulla lisää. Visiomme on pysyä Deicidenä ja pitää fanimme iloisina, sillä se pitää myös meidät iloisina.

Meillä on sivuillamme artikkelisarja, jossa muusikot valitsevat viisi heihin eniten vaikuttanutta albumia ja kertovat niistä. Haluaisin nyt loppuun kysyä sinulta, mitkä albumit ovat vaikuttaneet sinuun eniten rumpalina ja muusikkona?

Steve Asheim: Valitsisin ehdottomasti muutaman Iron Maiden-albumin, pidän erityisesti Clive Burrin soitosta levyillä ”The Number of the Beast” ja ”Killers”. Valitsisin myös vanhoja thrash-levyjä kuten ”Kill’em All”, ”Ride the Lightning” ja ”Hell Awaits”. Olin näiden levyjen ilmestymisen aikoihin 13-15 -vuotias, nämä levyt vaikuttivat minuun suuresti ja ne ovat yhä loistavia albumeita. Kuuntelen niitä yhä, mutta silloin nuorena rumpalina kuulin ne juuri oikeaan aikaan. Niiden avulla sain rumpujensoittotaidoistani tarpeeksi hyvät soittaakseni Deicidessä. Vaikka Iron Maidenissa ei ollut tuplabasaria tai blast beateja, soitto oli kuitenkin agressiivista ja siitä päästiin seuraavalle tasolle Slayeriin. Näihin aikoihin aloimme tehdä klubikeikkoja ja törmäsimme genren muihin bändeihin, erityisesti Morbid Angeliin. Meillä oli Peten (Sandoval) kanssa ystävällismielistä kilpailua siitä, kuka on genremme kovin rumpali. Olen häneen vieläkin yhteyksissä, hän on huipputyyppi ja aivan uskomaton rumpali. Siinä olivat varmaankin ne viisi levyä, jotka ovat minuun eniten vaikuttaneet ja tehneet minusta rumpalin, joka nykyään olen.

Vaikuttiko sinuun rummut Metallican levyillä, vai se millaisia levyjen kappaleet olivat?

Steve Asheim: Pidin niiden nopeudesta. Kun kuulin ensimmäistä kertaa ”Fight Fire with Fire” -kappaleen, ajattelin miten raskaan kappaleen he ovatkaan kirjoittaneet. Kappale kertoo maailmanlopusta ja siltä se myös kuulostaa. Kappaleella käytettiin myös tuplabasareita, joka oli minusta siistiä. Ja he osasivat kirjoittaa hyviä riffejä ja kappaleita, ja he sovittivat ne hienosti. Opin heiltä paljon miten rakentaa toimivia kappaleita.

Voit siis yhä kuulla nuo vaikutteet soitossasi?

Steve Asheim: He ovat rumpalit jotka muovasivat tyylini jota yhä käytän, joten voin kiittää heitä siitä.

Kiitos haastattelusta ja kaikkea hyvää. Onko sinulla vielä jotain mitä haluaisit sanoa suomalaisille faneillenne? Siitä onkin jo aikaa kun olette olleet täällä viimeksi, mutta toivottavasti palaatte viimeinkin uuden albuminne myötä.

Steve Asheim: Todellakin, olemme suunnitelleet tekevämme Euroopan-kiertuetta uudenvuoden jälkeen ja toivon todella, että Suomi on listalla, koska emme tosiaan ole olleet siellä vähään aikaan. Pidän todella suomalaisista faneistamme. Toivon, että pidätte uudesta albumistamme ja toivon, että pääsemme Suomeen soittamaan. Viime kerrasta on jo liian pitkä aika.

https://www.facebook.com/OfficialDeicide/