Käsissä on kuopiolaisen, varsin perinteistä hevimetallia soittavan Mausoleum Gaten uutukainen. Lätyllä on kaksi veisua: ”Metal and the Might” ja ”Demon Soul”. Vaikuttajikseen tai omaksi mielimusiikikseen bändi ilmoittaa muun muassa Black Sabbathin, Mercufyl Faten, Iron Maidenin, Angel Witchin, Rainbow’n ja Deep Purplen.

Ensimmäisen kappaleen ”Metal and the Might” lähtiessä kirkollista manausta lähentelevän intron jälkeen käyntiin tunkkaiseen soundiin tottuu pian ja Hammondin soiton erotettuaan kuulee, mistä tässä on oikein kysymys. Kitarointi on selkeästi kallelaan bändille mieluisiin rockin suuruuksiin, ja vaikutteet voi kuulla. Fiilis lähentelee mielestäni ennemmin 80-lukua. Laulu tulee korkealta, kovaa ja kirkkaasti, niin kuin sankarihevissä kuuluukin. Biisi kulkee loppuun asti varsin perinteisen biisirakenteen turvin.

”Demon Soul” -kappaleen introsta tulee vähän mieleen vanhan ajan länkkärit ja erityisesti ne jännät kaksintaistelupyssykohtaukset, joissa herutellaan monta minuuttia lähikuvissa pahiksen ja hyviksen välillä. Ai jai. No, joka tapauksessa tämän mielikuvan jälkeen kappale etenee groovahtavaan kitarointiin, jonka sijoittaisin sitten taas 70-luvun boogieen. Akustinen kitara tuo oman, pehmeän soundinsa säkeistöihin, kun taas kertosäkeet ovat kitaroinniltaan varsin deeppurplemaiset. Soolo-osuudet toimivat hyvin. Hammond ja kitara hoitavat melodian, välillä yksiin, välillä sooloillen. Laulu ei tule tällä kertaa ihan niin korkealta ja kovaa kuin edellisessä biisissä, ainakaan koko ajan. Taustalla tapahtuu paljon erilaisia asioita eri kosketinsoittimilla, (jotka on kuulkaass eritelty 7-tuumaisen mukana tulevassa lehtisessä, josta löytyy myös laulannan sanat ja muut bändi infot), joista selkeästi tämä Hammond on se minulle mieluisin.

Parasta Mausoleum Gatessa ovat mielestäni siis groove-kitarat ja Hammond. Suuria yllätyksiä ei tullut, mutta en tiedä, kuuluuko se välttämättä tämäntyyliseen musiikkiin laisinkaan. Jos pitäisi päättää, kumpi veisu miellytti enemmän, kallistuisin ”Demon Soulin” puoleen. Mieluummin Purple kuin sankarihevi. Mikään suuri perushevin ystävä en siis ole, mutta ketä se kiinnostaa? Niiden, joille uppoaa varsinkin 80-luvun heavy-tuotokset, kannattaa antaa mahdollisuus myös näille kuopiolaisille. Plussana täytyy mainita myös “käppänät” äänitehosteet, jotka vähintään tuovat nostalgia-arvoa. Räjähdykset ja nauru, joka kajahtaa ”Demon Soul” -kappaleessa, on Super Mario -pelien hirvittävältä King Bowser Koopa -hirviöltä anastettu. Ja jos ei ole, niin ainakin ajatus sai hymyn huulille. Vinkkinä sanottakoon myös, että jos on kiinnostunut tangosta, kannattaa kuunnella teos 33,3 nopeudella! Laulanta on nimittäin hienoa Tangomarkkina-matskua.

6/10

Biisilista

1. Metal and the Might
2. Demon Soul

Arvostelija: Matleena Kuusela