Melodeathin mestarin paluu: arviossa Nightragen uusi ”The Venomous”

Klassinen rokki on kuunneltu tarkkaan, mikä kuuluu kauas, kun ”The Venomous” lähtee soimaan, vaikka alkujaan kreikkalainen ja sittemmin göteborgilaistunut Nightrage asettuu seitsemännellä pitkäsoitollaan kohtalaisen selkeästi melodisen death metalin karsinaan. Bändi tavoittaa samankaltaisen iskevyyden ja helposti lähestyttävyyden kuin Children of Bodom parhaillaan.

Joku voisi sanoa, että Nightrage on liian poppia ja kaupallista paskaa. Parempi kuvaus on, että se on todella hyvin mutta kieltämättä erittäin kohderyhmätietoisesti tehtyä hard rockin perinteestä ammentavaa metallia. Edes murinalaulu, laulajan aggressiivinen kärinä ei ole liian eläimellistä karkoittaakseen kuulijoita. Puhtaita lauluja on mukana vain vähän.

Lukuunottamatta vuonna 2000 perustetun orkesterin perustajaa, kitaristi-laulaja Marios Iliopoulosta on kokoonpano mennyt kokonaan uusiksi. Nykyisestä miehistöstä pisimpään mukana on pysynyt basisti Anders Hammer. Vokalisti Ronnie Nyman tuli mukaan vuonna 2014 ja rumpali Lawrence Dinamarca sekä kitaristi Magnus Söderman vuonna 2016.

Tuotanto on kohdallaan ja biisit hiottu niin, että särmiä on tehty miellyttäviksi mutta säilytetty. Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että kun kama on käsitelty tietyllä tavalla kovin geneeriseksi, tuntuu 12 biisin ja noin 50 minuutin mittainen levykin pitkältä. Biiseistä edukseen erottuu etenkin ”Disturbia”. Lisäksi esimerkiksi ”Metamorphosis/Day of Wrath” junttaa hyvin sisään kuolemahevin peruspalikoita ja ”In Abhorrence” jatkaa ansiokkaasti samalla linjalla tuoden mukaan myös ihan asiallista rokkitiluttelua. Levyn päättävä instrumentaali ”Denial of the Soul” on sitä, mitä instrumentaalit liian usein ovat – täysin tyhjänpäiväinen.

Kyynisempi voisi sanoa, että koko levy on määriteltävissä täytebiiseiksi; vähemmän kyyninen taas huomaa ilokseen, että näin tasalaatuisessa kokonaisuudessa ei täytebiisejä ole lainkaan, vain turha instrumentaali. Vaikea sanoa, kumpaa mieltä lopulta olen. Jonkinlainen hienoinen persoonattomuuden tuntu uhkaa jatkuvasti sinänsä hienoa kuuntelukokemusta.

Tämä on joka tapauksessa kiistämättä sellaista musaa, jonka voi laittaa vaikka kuntosali-, hiihto- tai juoksusoittolistalleen ja antaa shufflen olla päällä. Levyllä ei ole kappaleita, jotka useankaan kuuntelun jälkeen alkaisivat ärsyttää. Ammattimiehiä.

8/10

Kappalelistaus:KaaosZine levyt
1. The Venomous
2. Metamorphosis/Day of Wrath
3. In Abhorrence
4. Affliction
5. Catharsis
6. Bemoan
7. The Blood
8. From Ashes into Stone
9. Trail of Ghosts
10. Disturbia
11. Desolation and Dismay
12. Denial of the Soul

Kirjoittaja: Pasi Huttunen

Lue lisää aiheesta

Corrodedin Jens Westin: ”Minun on vieläkin vaikea nähdä itseäni laulajana.” Corroded julkaisi hiljattain neljännen studioalbuminsa “Defcon Zeron”. Edeltävästä julkaisusta oli kulunut jo lähemmäs viisi vuotta, ja koska bändiä e...
Sparzanza Despotz Recordsille: uusi albumi luvassa tämän vuoden aikana Ruotsalainen uransa aikana tähän mennessä kaiken kaikkiaan seitsemän albumia julkaissut raskaan rockin jyrä Sparzanza on solminut sopimuksen Despo...
Odotus on päättynyt – Corrodedin uusi ja järkälemäinen albumi ”Defcon Zero” Löysin Corrodedin kolmannen albumin ”State Of Disgracen” kolme tai neljä vuotta sitten paikallisesta äänilevyliikkeestä. Kyseinen levy oli alelaarin p...
Corrodediltä uusi single Ruotsalainen hard rockia veivaava Corroded on julkaissut uuden "Carry Me My Bones" singlensä verkkoon kuunneltavaksi. Biisi tulee löytymään bändin tul...