Melodista deathia Suomesta – Valkyerin Lifeless -EP arviossa

Kaikki alkaa pianolla, mikä virittää tunnelmaa hyvin rokkaavaan melodiaan, mikä sekoittaa heavymusiikin kovuutta vaihtoehtorokin äänenmaisemaan. Kaikki muuttuu kuin sormea napauttamalla tasapaksuksi, tuhanteen ja yheen kertaan kuulluksi metallimusiikiksi ensimmäisen kappaleen alkaessa. Mielenkiintoinen filtteröity soundi on kadonnut ja soittimet menettävät persoonallisen sävynsä. Laulukaan ei enää tässä pettymyksen myllerryksessä herätä mitään toivoa; se on sitä mikrofoniin karjumista loputtoman monotonisesti. ”My War” laskee odotukset ja latistaa levyn. Mutta, se paranee vielä…

”Salvation”, vaikka jatkaakin samaa linjaa, jostain syystä tuntuu syvällisemmältä ja jotenkin henkevämmältä, ja vaikka soittimet jatkavatkin tylsyyttä, laulusta alkaa löytyä sävyjä, luonnetta ja tunnelmaa. Mitä pidemmälle kappale menee, sitä enemmän laulaminen alkaa vakuuttaa; se on vaivatonta ja laulaja osaa käyttää ääntään tarkoituksenmukaisesti. Tässä geneerinen musiikki auttaa, sillä ehkä se saa laulajan loistamaan!

”Offering” on otteeltaan enemmän heavy metalia ja saa varmasti jäyhimmätkin pitkätukat mukaan introssa, veivaamaan päätään poljennan tahtiin. Kappaleessa on mukana myös puhtaampaa laulua, ja tunnelma on synkempää ja pimeämpää. ”Alone Again” jatkaa samoilla linjoilla edeltäjän kanssa, mutta tuo levyyn mukaan narisevaa puhetta karjumisen ja puhtaan laulun lisäksi. Hevimetallisemmalla otteella mennään myös laulussa korkeammalta ja lujempaa, mutta niin korkealle ei mennä lähelle, että housut puristaisivat liikaa vieden miehisyyden falsettiuteen.

”Reformation” on levylle hyvä lopetus rauhallisempana ja melodisempana, ehkä surumielisempänä. Karjumisen ja puhtaan laulun kontrasti on myös ehdottomasti paras ja kauniin kuuloista. Se on myös ehdottomasti levyn paras kappale jokaiselta osa-alueelta. Levy loppuu samoin kuin alkaa; pianoon, sulkien sen kuin kannet kirjan.

Karjumislaulusta pitää sanoa, että laulaja Joni Korhonen pitää homman kasassa hyvin, ja missään vaiheessa ei ainakaan häiritsevästi tunnu siltä, kuin ääni ei riittäisi tai keuhkot loppuisivat kesken. Soittajat ovat perustaitavia, mutta eivät loista. Soittimissa olisi ollut suotavaa käyttää muunlaisia efektejä kuin ne perusgeneeriset mauttomat, värittömät ja hajuttomat, miltä suurin osa muistakin yhtyeistä kuulostaa. Soittotaidon perusteet ovat kuitenkin kohdillaan, eli mitään estettä ei olisi olla joukosta erottuva! Tietysti minä en voi päättää, miten kukin taidettaan esittää, ja tämä voi olla ihan tarkoituksenmukaista.

Kokonaisuutena levy on ihan mukava ja siinä on tarpeeksi hyvää, ettei se hautaudu vintille unohduksiin. Valtaosa pisteytyksestäni on laulajien ansiota. Pohjois-Karjalassa kytee metalli.

7/10

Kappalelista:

  1. Intro
  2. My War
  3. Salvation
  4. Offering
  5. Alone Again
  6. Reformation

Kommentit