Metal Warning IV 11.11-12.11.2011

Neljättä kertaa järjestettävä Metal Warning –tapahtuma valloitti Helsingissä sijaitsevan Kulttuuriareena Glorian kahdeksi päiväksi (11. – 12.11.2011). Tarjolla oli lähinnä ”vanhan liiton” tavaraa klassisesta heavy metallista aina speed- ja thrash metalliin, joten pillifarkut, koristossut sekä farkkuliivit olivat tapahtuman pukeutumiskoodi, ja etutukkakin olisi ilmeisesti pitänyt leikata vielä lyhyemmäksi.

Vaikka mukaan oli saatu houkuteltua myös muutama ulkomainen esiintyjä, kuten perjantain päättävä Helvetets Port Ruotsista sekä lauantain viimeinen esiintyjä Minotaur Saksasta, omat ennakko-odotukset keskittyivät lähinnä muutamaan kovaan kotimaiseen. Väkevän comeback-levyn juuri julkaissut heavy metal legenda OZ, sekä suomenkielisen raskaan rockin kulttiyhtye Santa Lucia olivat ne suurimmat syyt lähteä paikalle katsastamaan tapahtuma. Samoin kuin nuoremmista yhtyeistä Armour, jonka livekeikat olinkin syystä tai toisesta onnistunut tähän päivään mennessä lahjakkaasti missaamaan. Kahden päivän tapahtuma tarjosi myös joitain mukavia yllätyksiä, joista asiaa hieman myöhemmin…

Perjantai:

Perjantai, kello 19, Glorian ovet aukeavat ja toimittaja on kerrankin hyvissä ajoin paikalla. Takahuoneen vesivahinko piti henkilökuntaa kiireisenä, soundcheckit ovat kesken, saliin ei päästetä vielä yleisöä ja yläkerran baari on kiinni. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa mielessä kävi lähinnä, että kuinka perseelleen tapahtuma tulee menemään? Baarit saatiin kuitenkin nopeasti auki, lattiat mopattua ja varsinainen tapahtuma käyntiin.

Lavalle ensimmäisenä irti päästettiin doomahtavaa heavy metallia soittava kotimainen Witchtiger, joka melko perinteiseen suomalaiseen tyyliin sai esiintyä suhteellisen tyhjälle salille. Yhtyeen musiikki toimi kuitenkin melkoisen mukavasti ja pantteritrikoisiin sekä hikinauhaan sonnustautunut vokalisti ansaitsee myös kunniamaininnan vahvan äänensä ansiosta. En silti tässä vaiheessa iltaa vielä voinut kuvitellakaan, minkälaista heavy metallin riemujuhlaa tulen todistamaan. Sillä toisen kotimaisen orkesterin, Evil-Lÿnin, aloittaessa alkoi saliin soljua ihmisiä kuin Anttilan alennusmyyntiin ja yhtyeen loistavan energinen veto oli itselleni ainakin totaalinen yllätys, koska en ollut yhtyeen musiikkiin aiemmin tutustunut. Fani minusta tuli ihan kerta heitolla, heidän klassinen heavy metal yhdistettynä vahvalla naisvokalistilla oli sekä korville, että silmille erittäin miellyttävä kokemus.

Sen sijaan tapahtuman ensimmäinen ulkomaalaisvahvistus italialainen Hands Of Orlac ei oikein itselleni kolahtanut. Yhtyeen kokoonpano näytti vähintäänkin sekavalta, kun mikrofonin ääressä heiluu nainen huilun kanssa, basistina toimii mies Batman-viitan ja lenkkitossujen kanssa, yksi kitaristi on karannut jostain death metal-yhtyeestä, toinen saksalaisesta rässibändistä ja kaupan päälle rumpali on etutukkineen suoran 80-luvun heavy metal-orkesterista. Musiikillisestikaan en saanut tästä orkesterista juuri mitään irti, vaikka yleisö näytti tykkäävän.

Katsoin parhaaksi siirtyä tässä vaiheessa kulman takana sijaitsevaan McDonaldsiin ravitsemaan kupuani, koska ilta oli vasta aluillaan ja ainakin omat suosikkini vielä tuloillaan. Seuraavana olikin nimittäin lappeenrantalaisen heavyjyrän Armourin vuoro ja viimeistään tässä vaiheessa laitettiin tapahtuma ihan kunnolla käyntiin. ”Rock’n’Roll Tonite” sekä ”Can’t Resist Your Spell” käynnistivät shown, joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Ilmeisesti kovinkin janoinen orkesteri kaipasi lavalle kurkunkostuketta ja viihdytti yleisöä mm. laulamalla oman versionsa Queenin ”We Will Rock You”-kappaleesta sanoilla ”Tuokaa, tuokaa kaljaa”. Ja tulihan sitä kaljaa lavalle, taisi sinne eksyä joku valkovenäläinenkin. Mikäs siinä, sillä yhtye oli kovassa vedossa. Shown loppuvaiheella kuultiin vielä eräs erikoinen cover valinta, kun ilmoille laskettiin Irwin Goodmanin vanha klassikko ”Rentun Ruusu”. Illan viimeisenä kuullun kappaleen ”Heavy Metal Drinkers” aikana oli meno jo sen verran villiä, että eräskin tapahtuman järjestäjä päätti esiintyä lavalla yhtyeen kanssa samalla kun vei pojille lisää kaljaa.

Vaan, jos oli Armour kova, niin perään soittanut OZ ei antanut tippaakaan nuoremmilleen periksi. Sedät vetivät tiukan setin, joka tarjoili sopivan yhdistelmän yhtyeen vanhoja klassikoita sekä uudempaa tuotantoa. Lähinnä juurikin kohta julkaistavan ”Burning Leather”-levyn materiaaliin keskityttiin, kun setissä kuultiin niin ”Searchlights”, ”Dominator”, kuin myös ”Third Warning”. Mutta ennen kaikkea yhtye villitsi ja otti yleisönsä viimeisen kolmen kappaleen aikana. ”Turn The Cross Upside Down”:n aikana joku yleisöstä keksi viedä vokalisti Ape De Martinille uuden ristin kaulaan, väärinpäin tietysti. Ape kiitti yleisöä viimeisenä ilmoille kajahtaneen ”Fire In The Brain”:n aikana tyhjentämällä vaahtosammutinta yleisön ylle – kaiken kaikkiaan vahva veto papoilta.

Olin jokseenkin yllättynyt, että viimeiseksi siirretyn Helvetets Portin ajaksi jäi niinkin paljon yleisöä. Itselleni yhtye ei ollut entuudestaan kovin tuttu, mutta hyvä traditionaalinen heavy metal potkii aina, eivätkä nämä ruotsalaiset tehneet siihen asiaan poikkeusta. Valitettavasti jouduin poistumaan ennen viimeisiä kappaleita, silti Helvetets Port jätti mukavan jälkimaun suuhun, niin kuin koko tapahtuman ensimmäinen päiväkin.

Lauantai:

Lauantai lähti käyntiin suru-uutisella, sillä iltapäivällä kun vihdoin olin saanut silmäni ja tietokoneeni auki, luin tapahtuman järjestäjän tiedotteen, että käynnissä oleva Metal Warning IV on toistaiseksi viimeinen Metal Warning, tai niin kuin järjestäjä itse asian OZia mukaillen totesi; ”Fourth warning, last warning”. Olin itse viihtynyt ainakin perjantaina niin mukavasti, että teki mieli hakata kyseinen henkilö, vaikka ymmärrän toki henkilökohtaiset syyt.

Lauantai oli tapahtuman osalta enemmän speed- ja thrash metalliin keskittynyt päivä, poikkeuksena illan toiseksi viimeisenä esiintynyt Santa Lucia, jonka keikkaa odotin vesi kielellä. Samoin kuin illan päättävää saksalaista kultti rässibändiä Minotauria sekä myös kotimaista speed metal legendaa Solitairea. Sen sijaan päivän alkuun laitetut kolme ensimmäistä yhtyettä olivat itselleni musiikkinsa puolesta entuudestaan täysin tuntemattomia, mutta eikös sitä sanota, että ”kaikkea pitää kokeilla”, joten ei muuta kuin ilta käyntiin.

Architorturen perus thrash metal ei vaan oikein meikäläiseen kolahtanut näin livenä ensimmäisenä kerran kuunneltuna, ehkä tähän olisi pitänyt perehtyä kotona ensin. Nyt kappaleista ei oikein jäänyt mitään mieleen, eikä showkaan ollut mikään mieleenpainuva. Tosin tämä nyt on täysin ymmärrettävää, avausbändin tehtävä kun on yleensä vähän epäkiitollinen yleisön vähäisyyden vuoksi. Toisena kehiin päästetty Forced Kill lähti enemmän speed metallin puolelle ja etenkin yhtyeen vokalistille pitää antaa esiintymisestä täydet kymmenen pistettä sekä papukaijamerkki. Siellä lensi mikkistandi, välillä mikrofoni ja välillä lensi itse laulajakin niin, että se itse laulaminen meinasi jopa välillä jäädä hieman toisarvoiseksi, mutta väliäkö sillä on, näin esiinnytään yleisölle.

Jumalation oli taas sitten oikeastaan samaa tasoa Architorturen kanssa, ihan ok thrashia, ei sen kummempaa. Keikasta ei jäänyt juuri muuta erikoista mieleen, kuin laulajan juomatarjotin – iso mies tarvitsee näköjään paljon nestettä. Jos alkuilta oli ehkä hieman vaisuhko, niin varsinaista lauantai-illan huumaa alettiin kokea seuraavaksi esiintymisvuoron saaneen Solitairen aikana. Loistavaa settiä vetänyt yhtye innosti yleisöä siinä määrin, että lavalla nähtiin useitakin eri ”taustalaulajia” mikrofonin ääressä ja ”stagedaivaus” yltyi välillä jopa hieman vaaralliseksi, kun eräs nuori neito tuli hieman epämääräisessä asennossa lavalta alas. Loukkaantumisilta onneksi kuitenkin vältyttiin, mutta tunnelma oli jälleen nousemassa Glorian kattoon asti. Yleisö kiitti yhtyettä, yhtye kiitti yleisöä. Ja kun Solitaire oli lämmittänyt lauteet sopivan kuumiksi, oli aika päästää leidit lavalle.

Itse hieman ennen keikkaa epäilin, että kuinka yhtye uppoaa tälle lähinnä thrash- speed- metallia kuuntelemaan tulleelle yleisölle, mutta Santa Lucia vokalistinsa Mape Morottajan johdolla osoitti epäilykseni täysin turhiksi. Yhtye otti yleisönsä ja kun viimeisten kappaleiden ”Ruusutarha” sekä ”Miljoona Ruusua” välillä kävi selväksi, että kyseessä on yhtyeen viimeinen esiintyminen ikinä, herkistyi osa yleisöstä, itseni mukaan lukien, lähes kyyneliin asti. Tunteet olivat hyvin pinnassa ja tunnelma käsin kosketeltava, kun keikan päätteeksi tapahtuman järjestäjä vei yhtyeelle kuohuviini-lasilliset lavalle. Tuli itsekin siinä liikuttuneessa mielentilassa halattua kyseistä järjestäjää kiitokseksi koko tapahtumasta. Santa Lucia oli vedossa ja yleisö palkitsi sen pitkään kestäneillä ”Kiitos!”-huudoilla. Juttelin hetken laulaja Mapen kanssa keikan jälkeen, ja oli kuulemma moni sanonut keikan olleen paras heiltä ikinä. Paha mennä väittämään vastaan, kun oli itselle ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta, kun yhtyeen näin, mutta en myöskään ihmettele yhtään.

Tapahtuman päättäneelle saksalaistriolle Minotaurille jäi hieman epäkiitollinen tehtävä, sillä iso osa yleisöstä poistui Santa Lucian lopetettua. Henkilökohtaisesti olin onnistunut täyttämään kamerani muistikortin, joten sain vain muutaman kuvan otettua ensimmäisestä kappaleesta, kunnes päätin viedä kameran talteen ystävälliselle KVLT:n levykauppiaalle ja heittäytyä kunnolla vapaalle. Eli poninhäntä auki ja ankaraa riehumista, niin lavan edessä, kuin välillä lavallakin. Oli Minotaurilla kuitenkin, yleisön katoamisesta huolimatta, vielä sen verran villi meininki, että lavalla oli hetkittäin huomattavasti enemmän yleisöä, kuin itse bändiä. Keikka, kuten myös koko tapahtuma, lopetettiin yhtyeen kenties tunnetuimpaan kappaleeseen ”Total Decay”. Siihen oli hyvä päättää.

Mitä tapahtumasta kokonaisuudessaan jäi mieleen, oli ennen kaikkea se yleisön ja yhtyeiden välinen intensiivinen läheisyys. Se hyvä meininki, kun kuitenkin suhteellisen suuret yhtyeet soittavat matalalla lavalla, ilman sitä metrin turvaväliä. Sitten lavalla vierailee hetkittäin jos jonkun näköistä pitkätukkaa, ilman että järjestysmiehet ovat heti kimpussa tai että se edes haittaa yhtyeitä, niin se meininki oli jotain sanoinkuvaamatonta. Yleisö viihtyi ja uskoisin sekä myös tiedän, että moni yhtyekin tykkäsi tapahtumasta.

Hyvin pienten alkukankeuksien jälkeen oli myös tapahtuman järjestelyt erittäin onnistuneet, eivätkä ne pienet viivästykset aikataulussa näyttäneet haittaavan ketään. Kaljaa riitti ja tunnelma oli hetkittäin, kuin sitä oltaisi oltu yhtä isoa metalliperhettä. Kyllä tulee meinaa ikävä näitä Metal Warning-tapahtumia, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, niin ymmärrän täysin, jos ei aika riitä näitä enää järjestämään. Joten, kiitos Gloria ja tapahtumassa esiintyneet yhtyeet vielä kerran suorastaan loistavasta tapahtumasta, ja ennen kaikkea kiitos Immu! Otathan tukasta kiinni ensi kerralla, kun tavataan, olen sulle meinaa sen kaljan velkaa!

Kuvat (ylhäältä alas):
-Santa Lucia
-Armour
-Witchtiger
-Hands Of Orlac
-Armour
-OZ
-Helvetets Port
-Architorture
-Jumalation
-Forced Kill
-Solitaire
-Santa Lucia
-Minotaur
-Evil-Lÿn
-OZ

Kirjoittanut Riku Mäkinen

Lue lisää aiheesta

Kotimainen OZ julkaisi tuoreen levynsä avauskappaleesta musiikkiivideon: Katso vauhdikas ”Bone... Kotimainen, vuonna 1977 perustettu heavy metal -yhtye OZ julkaisi perjantaina uuden ”Transition State” -albuminsa AFM Recordsin kautta. Levyn avau...
Kotimaisen heavy metalin kulttiryhmä OZ palaa lokakuussa uudella albumilla OZ Kotimainen vuonna 1977 perustettu heavy metal -yhtye OZ aikoo julkaista lokakuussa ensimmäisen, täysin uudesta materiaalista koostuvan albumins...
Autism Meets Metal on autismiymmärrystä ja raskasta musiikkia The World Alive Tampereella 20.3. Autismisäätiö järjestää 18.4. klo 18 legendaarisella keikkapaikalla Tavastialla maksuttoman ja ikärajattoman mus...
Vernissa Thrash Fest: Lost Society ja Tyranex Vantaalle syyskuussa Velmu Ry:n ja BWK Recordsin toimesta järjestettävä Vernissa Thrash Fest tuo alkuvuodesta uuden "Braindead"-albuminsa julkaisseen jyväskyläläisen Lost ...