On kulunut kuusi vuotta siitä, kun tanskalainen Mew-yhtye julkaisi albumin “No More Stories Are Told Today, I’m Sorry They Washed Away // No More Stories, The World Is Grey, I’m Tired, Let’s Wash Away”. Se oli jo sanahirmunakin aikamoinen koettelemus. Myös musiikillisesti levy oli hieman sekava ja harhaan johtava edellisen melankolisen kauniin “And The Glass Handed Kites” -albumin jälkeen. Odotus tulevaa albumia kohtaan on ollut kova – ja kyllä nämä odotukset myös palkitaan.

Mew on palannut raiteilleen uudella “+ -“-albumillaan. Vaikka aloituskappale “Satellites” lähteekin hitaasti liikkelle maalailevalla alullaan, pääsee yhtye oikeaan voimaansa kappaleen puolessavälissä. Seuraavana lähtevä “The Witness” onkin hyvä esimerkki siitä, että yhtye pystyy vielä luomaan yhtä tarttuvia hittejä kuin “Frengers”-albumilla soiva “Snow Brigade”. Muutenkin näyttää siltä, että bändi on saanut itseensä lisää energiaa, kun vanha jäsen Johan Wahlert palasi takaisin Mewin riveihin soittamaan bassoa.

Soundillisesti on huvittavaa huomata niitä tiettyjä bravuureita, joita yhtye on aina käyttänyt. Esimerkiksi kitarasoundit ovat monessa kappaleessa sitä tiettyä rautalanka-soundia, jota kitaristi Bo Madsen on käyttänyt “And The Glass Handed Kites” -albumista lähtien. Hyvänä esimerkkinä suosittelen kuuntelemaan “Special”-kappaleen kyseiseltä albumilta. Muutenkin Bo Madsen kertoi aikoinaan haastattelussa, että yhtye työsti soundillisesti suoraviivaisempaa, orgaanisempaa ja popimpaa lähestymistapaa musiikkiinsa unohtaen edellisen albumin melkein jopa progressiivisen soundin. Studioon on myös otettu mukaan auttamaan esimerkiksi “ My Complications” -kappaleen sovittamisessa ja kitararaitojen soittamisessa Bloc Partyn Russell Lissack. Levy on paljon helpommin lähestyttävä kuin esimerkiksi edellinen “No More Stories…” ja voisi melkein sopia jatkumoksi “Frengersille” ja “And The Glass Handed Kites” -albumille.

Levyn suurimpia kohokohtia ovat selvästi kaihoisan kaunis “The Night Believer”, duetto uusiseelantilaisen laulaja Kimbran kanssa, popimpaa ja groovaavaa bassolainia mukaan tuova “Interview The Girls” ja toiseksi viimeisenä lähtevä 10-minuuttinen “Rows”, jonka nousevat kitaravallit ja massiiviset synaraidat tekevät kappaleesta melkein jopa seuraavan “Comforting Soundsin” kaltaisen järkäleen.

“+ -“ on albumi, joka kasvaa kuunnellessa. Jokaisella kuuntelukerralla tärppäät uuden kiinnostavan piirteen kappaleista ja luot uusia näkökulmia levyn antiin. On hyvä nähdä yhden pohjoismaiden rakastetuimman yhtyeen olevan vielä täydessä voimassa ja pystyvän vielä luomaan täydellistä ja rakastettavaa poppia, jota pystyy kuuntelemaan suviöinä auringon laskiessa taivaanrantaan. “Cross The River On Your Own” -kappaleen viimeisten nuottien kaikuessa ympärilläni minulle tuleva tunne ei ole surua vaan iloa ja turvaa, koska tiedän, että olen saanut yhden lempiyhtyeeni takaisin.

10/10

Kappalelista:

1. Satellites
2. Witness
3. The Night Believer
4. Making Friends
5. Clinging To A Bad Dream
6. My Complications
7. Water Slides
8. Interview The Girls
9. Rows
10. Cross The River On Your Own

Mew Facebookissa

Kirjoittanut: Niklas Aaltio