Mielenkiintoisinta bläkkistä Suomesta pitkään aikaan: Arviossa Wyrmwoodsin ”Earth Made Flesh”

Tunnelmabläkkisbändejä on viime vuosina sikissyt kuin sieniä sateella erityisesti Amerikasta päin. Genre on nosteessa ja nyt soppaan lusikkansa työntää myös suomalainen Wyrmwoods, joka on juuri julkaissut täyspitkän, niin ikään tunnelmabläkkiksen suuntaan kumartavan debyyttilevynsä ”Earth Made Flesh”. Tai tarkemmin, jos levy olisi pakko lokeroida, menisi se jonnekin tunnelmabläkkiksen ja kokeilevan ambient-musiikin välimaastoon, mutta mikään rajaava leima ei oikeastaan tee oikeutta Wyrmwoodsin moninaiselle ilmaisuvoimalle.

Sillä nyt sitä persoonaa löytyy. Avausbiisi ”Break the Seal” salamoi käyntiin hyvän maun mukaisella tunnelmabläkkiksen kaaoksella, mutta jo tämän jälkeen hidastaa rauhoittuen ja jazzahtelee menemään syntikan ja saksofonin jammailuilla. Tämä tunnelmahimmailu on upotettu täysin johdonmukaisesti biisin osaksi ja antaakin todella herkullisen ensivaikutelman tulevasta levystä.

Kakkosbiisi ”The Greater Festival of Masks” aukeaa orientalistisella, Summoning-tyylisellä syntikkainterludilla ja räjähtää tästä yllättävän saumattomasti kohti perinteisempää blästäävää pieksentää. Puolessavälissä biisiä ilmavat syntikat leijailevat maisemaan vain tullakseen jälleen rikotuksi jyrisevän bläkkiksen toimesta. Lopun ylevä riffittely on istutettu hienosti biisin huipukohdaksi, eli dynamiikan tajua yhtyeeltä kyllä löytyy.

Saturnalia” taas on rohkea veto laittaa keskelle levyä, sillä kappale on täysin dark ambientia, jossa erilaiset huminat ja suhinat soutavat muun muassa Raison d’Êtren hengessä saostuen eteenpäin. Valitettavasti kuitenkin alun ihastuksen jälkeen levyn pitäisi tässä kohtaa kaapata kuulija uudestaan matkaansa, ja hidas veto ei oikein toimi, vaan väsyttää kuulijansa huolimatta ihan laadukkaasta dark ambient -meiningistään.

Vokaalit on miksattu etäisiksi ärinöiksi, mikä osaltaan luo levylle epätodellista, vinksahtanutta tunnelmaa. Wyrmwoods on kuitenkin hienosti painottanut vokaalien sijaan instrumenttien ja erilaisten äänien jatkuvaa vuoropuhelua. Yhtyeellä on ehdottomasti uskallusta, ja se ei pelkää rakentaa kappaleitaan pitkänkin aikaa. Esimerkiksi biisiä ”Primordial Waters / The Well of Urth” fiilistellään seitsemisen minuuttia ennen raskaamman tykistön esiintuomista. Välillä kuitenkaan kappaleiden rakenteita ei ole mietitty levyn kokonaiskaarta ajatellen niin, ettei kuuntelija välillä hieman kyllästyisi; näin monta minuuttia jammailua voi väsyttää osan kuuntelijoista. ”The One as Chaos and Egg” taas on aluksi selkeää funeral doom metallia ennen kuin biisiä keinutellaan verkkaisesti eteenpäin kohti hiljaa kytevää myrskyä. Lopputulos kellottaakin hurjat 15 minuuttia, ja toimii verkkaudestaan huolimatta ihan hyvin.

Levyn äänimaailma on mukava myös siitä, että rumpujen blastaus on aina tarvittaessa sekoitettu osaksi taustaa, mikä antaa epätavallisille syntikkakuvioille, saksofoneille ynnä muille ratkaisuille tilaa. Myöskään kitarat eivät vie liikaa tilaa äänimaailmasta, ja vaikka iskevyydessä ja hyökkäävyydessä miksauksessa kärsitäänkin, on tämä menetys voitettu takaisin syvyydessä ja tunnelmassa. Syntikat ovat julkaisulla todella isossa roolissa kumartaen ennen kaikkea dark ambientin suuntaan. Syntikat luovatkin jatkuvasti omanlaistaan äänimaisemaa jokaisen biisin tarpeiden mukaan. Jos jotain risuja pitää äänimaailmasta sanoa, niin kitaroihin olisi voinut tuoda myös hieman terää lisää biisien kliimaksikohdissa.

Wyrmwoodsin täysipitkä debyytti ”Earth Made Flesh” on heittämällä yksi mielenkiintoimpia ja rohkeimpia synkän metallin tulokkaita Suomessa tällä hetkellä. ”Earth Made Flesh” ei ole helposti aukeava mukava levy, mutta palkitsee siihen uppoavan kuulijansa kyllä. Voisi melkein sanoa, että levy on puoliksi synkkää ambient-musiikkia bläkkiksen ohella, mutta ei perinteisellä minimalistisella midisyntikkatavalla, vaan monipuolisesti, tyylitajuisesti ja dynamiikan tajun hyvin halliten. Näin Wyrmwoods jättää nykyisen tunnelmabläkkiksen tusinapumppujen keskinkertaisen suon kauas taakseen. Vaikka levy välillä rakentelee kappaleitaan hieman liian pitkään ja kliimaksit voisivat olla aavistuksen iskevämpiä soundeiltaan, on nyt luotu jotain aidosti omalaatuista musiikkia. Pisteet siitä.

8/10

Kappalelista:

  1. Break the Seal
  2. The Greater Festival of Masks
  3. Saturnalia
  4. Abomination
  5. Primordial Waters / The Well of Urth
  6. The One as Chaos and Egg

Wyrmwoods Facebookissa

Wyrmwoods Bandcampissa