Modernin melodeathin klassikko: Insomniumin Above the Weeping World 10 vuotta

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 9.8.2016

Insomnium_Above_the_Weeping_World_2006Joensuussa vuonna 1997 perustetun Insomniumin ura on ollut nousujohteista; ensi vuonna 20 vuoden iän saavuttava melodeath-yhtye tuntuu kasvavan albumi albumilta. Itse olen seurannut aktiivisesti bändin uraa nyt noin 10 vuoden ajan ”Above the Weeping World” -albumista lähtien, ja kyseinen lätty toimikin omalla kohdallani porttina ”kovempiin aineisiin” eli örinämetallin pariin. Tämä tänään pyöreitä vuosia täyttävä julkaisu on tämän artikkelin keskiössä. Bändi itsekin huomioi kymmenvuotisjuhlan soittamalla kesän keikoilla useita kappaleita kyseiseltä levyltä; ainakin Tampere Metal Meetingissä kuultiin reippaasti yli puolet albumin yhdeksästä kappaleesta, mistä yleisö oli silmin nähden riemuissaan.

Klassikoksi voidaan kutsua sellaista teosta – tässä tapauksessa albumia – joka on jollakin tapaa erityisen esimerkillinen, ja joka tiivistää jotakin oleellista aikansa kulttuurista – tässä tapauksessa 2000-luvun melodisesta death metalista. Tässä artikkelissa peilaan ”Above the Weeping Worldia” ensisijaisesti Insomniumin tähänastiseen tuotantoon ja uraan, mutta sen asemaa laajemmassakaan melodeathin historiassa voidaan tuskin kiistää.

insomnium_atww1”Above the Weeping World” on Insomniumin kolmas täyspitkä julkaisu. Kahden demon jälkeen ilmestynyt esikoisalbumi ”In the Halls of Awaiting” (2002) ja sitä seurannut ”Since the Day It All Came Down” (2004), joka lienee yhtyeen progein albumi tähän mennessä, ovat kieltämättä molemmat hyviä, toimivia ja suurempaakin menestystä enteileviä albumeja, mutta ne ovat kuitenkin vielä hiomattomia timantteja. Sen sijaan ”Above the Weeping World” on jo astetta viimeistellymmän kuuloista materiaalia. Toisaalta ymmärrän senkin kannan, jonka mukaan kahden ensimmäisen albumin jälkeen bändin musiikista on karsiutunut liikaa ”sitä jotakin”, mistä etenkin ns. vanhat fanit jaksavat edelleen valittaa. ”Eka demo oli paras” ja muita vanhojen partojen kliseitä, tiedättehän te nämä tyypit. Itse kuitenkin tartun asiaan toisenlaisesta näkökulmasta ja väitän, että Insomniumin musiikki on vain parantunut ja kypsynyt vuosien mittaan, ja tämä prosessi alkoi toden teolla kolmosalbumilla. Yhtye on kuulostanut alusta asti itseltään, mutta tämän levyn kohdalla tuo oma soundi alkaa edelleen selkiytyä ja muotoutua kohti nyky-Insomniumia.

Albumin avaa yksi parhaista intro & avausbiisi -komboista ikinä: ”The Gale” ja ”Mortal Share”. Tämä parivaljakko saa edelleen keikoilla aikaan hysteriaa lähenteleviä reaktioita, eikä syyttä. ”When it rains, it pours like hell…” ja sitten mentiin! Nämä erottamattoman ja lähes täydellisen yhdistelmän muodostavat kaksi biisiä ovat ainakin minun kaikkien aikojen Insomnium-anthemini. Jos pitäisi esitellä tämä bändi jollekulle, soittaisin hänelle nämä kappaleet, koska ne tiivistävät hyvin, mistä tässä bändissä ja heidän musiikissaan on kyse: upeista melodioista, tapporiffeistä ja poeettisista sanoituksista. ”Mortal Share” muistuttaa myös jo hyvin paljon modernia Insomniumia. Kovan avauksen jälkeen ”Drawn to Black” vyöryy päälle tuplabasareineen. Siinä vanha maalailevampi Insomnium kohtaa uuden tarttuvamman Insomniumin. ”Change of Heart” on paljolti edellisen kappaleen kaltainen. En kuitenkaan väitä, että ne olisivat mitenkään huonoja tai edes tylsiä biisejä, vaan pikemminkin sellaista tasavahvaa suorittamista. Seuraavaa “At the Gates of Sleepiä” kuunnellessa voisi vaikka nukahtaa, niin mukavan rauhoittavaa ja aaltoilevaa musisointia se on.

insomniumIltahämärään sopivan tunnelmoinnin jälkeen vuorossa onkin jo yhtyeen ehkä suurin hitti: “The Killjoy”. Olen vuosien varrella todistanut varmaan parikymmentä bändin keikkaa, ja muistan tasan yhden, jolla tätä biisiä ei soitettu (se oli viime uudenvuodenaatto Joensuun Kerubissa). Jotakin tuokin ehkä kertoo kyseisen biisin legendaarisuudesta. ”The Killjoy” on timanttista tapporiffittelyä alusta loppuun. Se erottuu selkeästi levyn muista kappaleista tarttuvuudellaan, muttei kuitenkaan ole mikään yksinkertaisin biisi, vaikka bändin sen aikaisella mittapuulla onkin suoraviivaisemmasta päästä. Itseeni myös nämä lyriikat iskevät (edelleen) todella lujaa; kuuntelen tätä aina, kun joku yksittäinen ihmisperse tai ihmiset ja maailma ylipäätään ketuttavat ankarasti. ”The Killjoy” on myrskyvaroitus siitä, miten tiukkaan ilmaisuun Insomnium voikaan pystyä.

Sitten viedäänkin jo viimeisiä ralleja. ”Ralli” ei kylläkään ole kovin osuva nimitys kolmelle viimeiselle kappaleelle, koska ne ovat albumin koukeroisinta antia. “Last Statement” on hieno progahtava minieepos, josta ei koukkuja puutu. Vanhempi Opeth tulee väistämättä mieleen, kuten myös ajoittain jo aiemmilla albumeilla. Toiseksi viimeisenä kuullaan levyn kauneimpiin kuuluva “Devoid of Caring”, joka on periaatteessa simppelimpi kuin edeltäjänsä tai seuraajansa, mutta sisältää kuitenkin kekseliästä kikkailua. ”Above the Weeping World” huipentuu 10-minuuttiseen “In the Groves of Deathiin”. Insomnium kyllä hallitsee taidokkaasti nämä hyvin lopullisilta ja jopa elämää suuremmilta (tästä etenkin tuoreimman levyn nimi-/päätösbiisi hyvänä esimerkkinä) kuulostavat päätösbiisit. Sateen ropinalla aloitettiin ja sillä myös lopetetaan, ja täten ympyrä sulkeutuu nätisti.

Tähän väliin muutama sananen laulaja-basisti Niilo Seväsen ilmaisusta. Seväsen örinätyyli on persoonallinen, eikä aina livetilanteessa kuulosta aivan parhaalta mahdolliselta. Korvat kuitenkin ovat tottuneet hänen murahtelevaan tyyliinsä vuosien varrella, vaikka artikulointi onkin paikoin sen verran kummallista, ettei sanoista meinaa aina saada selvää lyriikkavihonkaan kanssa. Mutta kuten esimerkiksi ”The Killjoy” osoittaa, toimii Seväsen tyyli varsin hyvin etenkin sen kaltaisissa aggressiivisemmissa rykäisyissä.

insomnium2016”Above the Weeping Worldia” seurasi ”Across the Dark” (2009), jonka myötä Insomnium viimeistään murtautui suuremman yleisön tietoisuuteen. Ensin mainittu nousi yhtyeen levyistä ensimmäisenä Suomen viralliselle listalle sijalle 9, kun taas jälkimmäinen ponkaisi jo sijalle 5. 2011 julkaistu ”One for Sorrow” ylsi sijalle 6, ja tuorein julkaisu ”Shadows of the Dying Sun” (2014) kiipesi peräti listan kakkossijalle. Mikään ”koko kansan bändi” (tyyliin Nightwish) Insomniumista ei vieläkään ole tullut, vaikka se on tuttu vieras myös esimerkiksi kotimaisilla valtavirtafestareilla. Joka tapauksessa yhtyeen tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta. Nyt syksyllä julkaistaan Seväsen omaan novelliin perustuva ”Winter’s Gate” -niminen konseptialbumi, joka tulee olemaan jotakin erikoista ja yhtyeen historiassa ennennäkemätöntä. Kirjalliset vaikutteet toki ovat olleet aina vahvasti läsnä bändin musiikissa (ja yhtyeen lyriikat vaatisivatkin aivan oman artikkelinsa), mutta yhdestä 40-minuuttisesta kappaleesta koostuva, novelliin perustuva ja tuon novellin kanssa julkaistava albumi on varmasti jotakin aivan muuta.

Tekstin alussa luonnehdin, mitä ”klassikko” tarkoittaa, ja haluaisin vielä lisätä siihen, että klassikko on myös teos, joka kestää aikaa. ”Above the Weeping World” on kestänyt ainakin omissa korvissani aikaa hyvinkin arvokkaasti. Tämän lisäksi näen sen myös tietynlaisena vedenjakajana yhtyeen tuotannossa. Kaksi ensimmäistä levyllistä ovat vielä nuoren bändin selkeästi kokeilevampia tuotoksia, kun taas kolme viimeisintä ovat toinen toistaan valmiimpia (ja kaupallisempia, ollaan rehellisiä) paketteja. Tähän väliin asettuu ”Above the Weeping World”, jossa kuuluu sekä vanhempi että modernimpi Insomnium; tavallaan se siis samanaikaisesti sekä päättää että aloittaa aikakauden yhtyeen uralla. Usein bändien taitekohtien levyt voivat olla rikkonaisia ja ”lintu vai kala?” -tyyppisiä sekasotkuja, mutta tässä tapauksessa ei niin ole. ”Above the Weeping World” on yhtenäinen albumikokonaisuus, joka on samanaikaisesti sekä testamentti yhtyeen alkuajoista että lupaus sen tulevaisuudesta. Se on moderni klassikko, joka tullaan muistamaan levynä, jolla Insomnium lunasti paikkansa potentiaalisena melodeath-jättinä, joka se tänä päivänä on.

 

 

Kappalelista:

1. The Gale
2. Mortal Share
3. Drawn to Black
4. Change of Heart
5. At the Gates of Sleep
6. The Killjoy
7. Last Statement
8. Devoid of Caring
9. In the Groves of Death

 

Insomniumin kotisivut

Insomnium Facebookissa

 

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen

Luetuimmat

Uusimmat