Musiikin merkitys – osa nolla

Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on valottaa musiikin merkityksestä hyvinkin henkilökohtaisella tasolla elämän eri osa-alueilla. Minkälaista merkitystä musiikin kuuntelu, keikkojen kuvaaminen ja live-esiintymisten todistaminen tuo ja on tuonut elämään – ehkä olemme samalla tasolla tai sitten emme, mutta on muitakin ihmisiä, jotka saavat musiikista muutakin sisältöä elämäänsä kuin vain hiljaisuuden korvaamisen metelillä.

Kuten varmaan monella teistäkin alkoi se varsinainen musiikkiin ja nimenomaan metallimusiikkiin tutustuminen murrosiässä ja yläasteella. Pienessä maalaiskoulussa oli 4-5 muutakin sielua, joiden kanssa sen matkan saattoi kulkea yhdessä. Iron Maiden, Metallica, KISS ja Megadeth olivat ne suurimmat maistiaiset jostain isosta, iloa ja yhteisöllisyyttä tuottavasta. Bändipaidoilla saatoimme ilmaista tietenkin myös pientä kapinallisuutta. Tuolloin pieni porukka kuului tiiviisti yhteen, taisteltiin maailmaa vastaan ja näytettiin, ettei sopeuduttu siihen samaan muottiin kuin muut. – Ketä kiinnostaa pelkät normihousut, kengät ja villapaita. Kaikilla samat kamat, ja kaikki muut kuuntelivat sen hetken jotakin paskaa teknojumputusta.

Jonkin ajan kuluttua tulivat tutuiksi ne ensimmäiset festarit ja muutamat keikkamestat. Isosta elämästä ei ollut tietoa lähipitäjien ulkopuolella. Paha maailma ei ollut tullut vielä vastaan ja kerättiin niitä muistoja istuen vaikkapa Nummirockin alueen nurmikoilla kaljaa juoden. Yhteenkuuluvuus oli se juttu ja kuuluin itse siihen pieneen joukkoon, joka pisti merkille ja muisti kaiken: Ne hienot fiilikset, kun bändin nokkamies huudattaa yleisöä ja puidaan pirunsarvia ilmaan. Tai juostaan katsomaan seuraavaa esiintyjää. Ihan kaikki ja koko paketti – tunsin sen kaiken sisälläni ja painoin jokaisen muiston mieleeni tulevaisuutta varten.

Siinä vierähti sitten lukio, armeija ja muutama vuosi opiskellessa, kun siirrytään pikavauhtia siihen aikaan, kun muutin uusien seikkailujen ja töiden merkeissä aivan uuteen paikkaan – Tampereelle. Musiikki kulki aina mukanani. Menin takki auki mukaan uusiin haasteisiin. Pienelle maalaispojalle se oli kuitenkin täysin musertava paikka. Olla yksin uudessa, suuressa kaupungissa. Vaikka kaikki oli näennäisesti kuitenkin hyvin ja ihan kohtuullisen välimatkan päässä, niin muutto, alamäkeä kulkeva elämä ja muut huolet ja ongelmat painoivat pientä miestä yhä alemmas murheen alhoon. Musiikki tuli tuolloinkin pelastamaan ja antamaan ensihoitoa tukehtuvalle potilaalle.

Jos pystyy assosioimaan musiikin, vaikka tietyn bändin tai yksittäisen kappaleen johonkin elämäntilanteeseen; hyviin muistoihin tai huonoihin hetkiin; siihen maailman musertavuuteen tai toivon uudelleen löytämiseen; seikkailuun, sulkeutuneisuuteen ja avoimuuteen, auttaa se välillä jaksamaan. Helpottaa, antaa voimia arjessa, juhlassa tai vaikka ihan salitreenissä. Tai jos haluaa väkisin vaipua ”sinne syvälle”, niin musiikki auttaa siinäkin. Ei tietenkään kaikessa kaikille tai kaikilla mutta omalla kohdallani uskallan väittää, etten olisi kirjoittamassa tätä sarjan avaustekstiä ilman musiikin vaikutusta elämässäni.

Kirjoittanut: Jarmo Hänninen