Mustaschin läpimurtolevyllä ”Latest Version Of The Truthilla” ikää jo kymmenen vuotta

Mustaschin neljättä studiolevyä voi pitää yhtyeen läpimurtolevynä, sillä ”Bring Me Everyonen” ja ”Double Naturen” myötä bändi nousi kunnolla esille. Suomessakin suuri yleisö havahtui bändin olemassaoloon näiden kappaleiden myötä, joita rockpainotteiset radiokanavat alkoivat kuluttaa uutterasti. ”Bring Me Everyonesta” muotoutui yksi Mustaschin musiikin ja keikkojen kulmakivistä kuten myös albumilta löytyvästä ”Double Naturesta”. Yhtyeen neljäs täyspitkä ”Latest Version Of The Truth” täyttää tässä kuussa pyöreät kymmenen vuotta.

”Bring Me Everyone” ja ”Double Nature” -hittien lisäksi “Latest Version Of The Truth” (jatkossa käytän tästä sanahirviöstä lyhennettä LVOTT) on siinäkin mielessä erityinen yhtyeen kannalta, että se on viimeinen tuotos, jonka Mustasch teki alkuperäisellä kokoonpanollaan. Bändin ensimmäisestä julkaisusta alkaen miehistöön olivat kuuluneet vokalisti-kitaristi Ralf Gyllenhammar, basisti Mats ”Stam” Johansson, rytmikitaristi Hannes Hansson ja rumpali Mats ”Dojan” Hansson. Mustaschin seuraavalla levyllä Hanssoneita ei enää kuulla, vaan tilalle tulivat kitaristi David Johannesson ja rumpali Danne McKenzie. Ajan kanssa McKenzie osoittautui kuitenkin väliaikaiseksi rumpaliksi, mutta Johannessonista tuli pysyvä osa Mustaschia, ja samalla Gyllenhammar luopui pääkitaristin paikasta ja luovutti sen uudelle kitarasankarille.

On hiukan kliseistä sanoa neljännen albumin olleen uusi luku Mustaschin kohdalla, mutta näin se kuitenkin on – yhtyeen äänimaailma oli tullut tunnetuksi stoner rock ja hard rock -pohjasta, mutta neljännen levyn myötä Mustasch saavutti vihdoin sen mahtipontisuuden ja teatraalisuuden tason, joka on kuultavissa vielä viimeisimmälläkin albumilla. ”LVOTT” on myös rohkeampi kokeilu yhtyeeltä: levyllä kuullaan muun muassa jousisoittimia ”Double Naturessa” ja instrumentaalisessa ”Scyphozoassa”. Pitkäsoiton päättävä ”The End” on aavistuksen psykedeelinen ja ennen kaikkea erikoinen, jollaista ei ole tullut vastaan yhtyeen myöhemmässäkään tuotannossa. Mustaschin neljäs täyspitkä on myös progein yhtyeen mittapuulla. Vaikka kappaleita ei ole venytetty kymmenen minuutin mittoihin, on instrumentaalisille osuuksille annettu aiempaa enemmän tilaa. Mustaschin tuotannossa on erilaisia albumeita, joilla bändi on rikkonut omia rajojaan rohkeasti. Joitakin kokeilunhaluisuus varmasti ärsyttää, mutta itse annan kiitosta siitä, sillä se osoittaa, ettei yhtye anna muiden mielipiteiden vaikuttaa itsensä toteuttamiseen.

Huolimatta siitä että ”LVOTT” on vakuuttava levy, on sille eksynyt yksi heikko vetokin. ”Falling Downissa” lyriikat ovat hyvin yksinkertaisesti toteutettu, ja vaikka kappaleesta uhkuu bensanhajuista räjähtävyyttä, jää se jotenkin polkemaan paikoilleen. Levyn ”Spreading The Worst”, ”Forever Begins Today” ja ”I Am Not Aggressive” eivät yllä Mustaschin parhaimmistoon, mutta edustavat juuri sitä perushyvää tasoa, jota jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan.  ”I Wanna Be Lovedissa” sen sijaan palaset loksahtelevat paikoilleen – vaikka Gyllenhammar kertosäkeissä toteaa kliseisesti haluavansa olla vain rakastettu, murskaavat riffit antavat hyvän vastapainon hempeälle sanomalle. Kappaleen puolen välin jälkeen tunnelma muuttuu lempeästä uhkaavammaksi, ja siinä kuullaankin Gyllenhammarin raivokkaimmat ja murisevimmat vokaalit.

Sitä ei kuitenkaan voi kiistää, etteikö ”Bring Me Everyone” varastaisi huomiota tällä levyllä. Vaikka kappaletta ei olisi kuunnellut pitkään aikaan, saa se aikaan heti hyvän mielen – Gyllenhammarin paatos omasta mielipuolisuudestaan on upeaa kuunneltavaa, ja itse kappaleessa on käsin kosketeltavaa kipua. Raskaassa rock-rallissa on juuri sellaista synkkyyttä, johon on helppo samaistua. ”Bring Me Everyone” on erinomainen kappale, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Muistan joskus lukeneeni arvosteluja, joissa ”LVOTT” on aikoinaan hehkutettu Mustaschin parhaaksi levyksi. Ehkä albumi sitä silloin olikin, mutta näin kymmenen vuotta myöhemmin on helppo todeta, että Mustasch on onnistunut viemään itsensä vielä pidemmälle ja kehittymään yhtyeenä entistä paremmaksi. ”Latest Version Of The Truthin” myötä yhtye on niittänyt mainetta ja ylläpitää edelleen ruotsalaisen hard rockin mainetta.

Kappalelista:

1. In The Night
2. Double Nature
3. Falling Down
4. The Heckler
5. I Wanna Be Loved
6. Scyphozoa (Instrumental)
7. Spreading The Worst
8. Bring Me Everyone
9. Forever Begins Today
10. I Am Not Aggressive
11. The End

Mustasch Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen