”Napalmipappi soittaa tuomiopäivän pasuunaa” – haastattelussa National Napalm Syndicaten Jukka Kyrö

Pohjoisesta ponnistava National Napalm Syndicate ei ole monellekaan uusi tuttavuus, koska bändin ensimmäisestä tulemisesta on jo yli 30 vuotta. 1990-luvulla yhtye kuitenkin vetäytyi parrasvaloista suurimman speed/thrash-aikakauden hiukan liennyttyä Suomessa. 2000-luvulla bändi koottiin kuitenkin uudelleen. Muutama levy on jo uuden tulemisen jälkeen julkaistu, ja nyt 18. toukokuuta National Napalm Syndicatelta ilmestyy uusi ”Time is the Fire” -levy. Kaaoszine kyseli kuulumisia bändin alkuperäiskitaristi Jukka Kyröltä.

Tervehdys! Kuinka tämä vuoden ensimmäinen puolisko on National Napalm Syndicaten leirissä mennyt?

– Tervehdys, alkuvuosi on mennyt lähinnä levyn kansien, layoutin ja videoiden parissa. Sopimus saatiin säädettyä alkuvuodesta. Levy oli suurimmaksi osaksi valmis jo viime vuoden lopulla, ja sen masterointi jätettiin vuoden 2018 puolelle. Pientä viilausta tehtiin kyllä ihan viime hetkillä, biisijärjestystäkin muutettiin pariin kertaan.

National Napalm Syndicatea voi hyvällä omallatunnolla sanoa old school -bändiksi. Kerrotko lyhyesti bändin historian, jos vaikka joku ei teistä vielä ole kuullut.

– Orkesteri aloitti toimintansa vuonna 1986 ja demoja tehtiin muistaakseni pari kappaletta, ennen kuin EMI astui mukaan kuvioon ja julkaisi ensimmäisen NNS-levyn 1989. Vuonna 1991 homma oli saatu aika lailla hajalle ja yhtye vaipui lepoon kymmeneksi vuodeksi.

Sitten teimme paluun vuonna 2003 ja vaihdoimme ukkoja tarpeen mukaan. Levyjä julkaistiin siinä muutama ja taas vaihdettiin ukkoja. Nyt tilanne vaikuttaa hyvältä. Suurimmat alkoholitaistot ja keskinäiset riidat ja kahnaukset ovat jääneet historiaan.

Mitä voimme odottaa toukokuussa ilmestyvältä ”Time is the Fire” -levyltä?
– Oma mielipiteeni on, että saimme uusien orkesterin jäsenien myötä mahdollisuuden uudistaa hieman yhtyeen ulosantia. Mukaan on hiipinyt vaikutteita muualtakin kuin hc-punkin ja thrash metalin piireistä. Tarkemmalla kuuntelulla levyltä löytää progressiivisiakin vaikutteita, ja ovathan kiipparitkin siellä myös läsnä enemmän kuin aiemmin.

Millainen levyntekoprosessi tällä kertaa oli?

– Helvetin pitkä! Demoja alettiin tehdä varmaan kolme vuotta sitten; rumpalivaihdokset vielä hidastivat prosessia. Uskoisin, että demobiisejä on varmaan 30 kappaletta. Niistä sitten kasailimme levyltä löytyvän kokonaisuuden. Materiaalia jäi siis ylikin aika lailla. Levy äänitettiin luottomies Jukka Jokikokon kanssa; mieshän on myös Jeesus Jokikokkona tunnettu basisti ja lähestulkoon National Napalm Syndicaten kuudes jäsen.

Pakko myöntää, että viime vuoden puolessavälissä alkoi jo itselläkin ilmetä burnoutin merkkejä, mutta homma saatiin kasaan.

Jos vertaat prosessia siihen, miten levyt tehtiin 1980-luvulla, niin mitkä ovat kaikista suurimmat muutokset? Entä kaipaatko jotain ”kultaiselta 80-luvulta”?

– No, silloin aikoinaan levyt soiteltiin livenä sisään ja editoinnit ynnä muut oli hankala toteuttaa. Nykyinen teknologia on helpottanut jumalattomasti tätä meidänkin luomisprosessiamme. Käytimme studiota yhtenä instrumenttina ja saimme aikaiseksi juttuja, joita emme olisi pystyneet 1988 Oulussa toteuttamaan, koska budjetti olisi paukkunut.

80-luvulta kaipaan lähinnä sitä tunnetta, jonka sai, kun löysi uuden mielenkiintoisen yhtyeen tai osti uuden levyn, joka räjäytti tajunnan. Olivathan ne keikatkin silloin aikoinaan hieman hurjempia kuin nykyään. Lepakossakin tuli nähtyä stage divingia, joka nykyään on kiellettyä.

Ensimmäisestä täyspitkästänne tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Oletteko puhuneet, että juhlistaisitte merkkivuotta jotenkin? (Täytyykin kaivella C-kasetti esille ja kuunteluun!)

– Ei ole vielä suunniteltu mitään, voisi ehkä jonkin keikan heittää tapahtuman muistolle. Yhtyeen 30-vuotiskeikka heitettiin Jalometallissa, mikä oli kyllä vallan mainio tapahtuma.

Musiikin jakelu on muuttunut täysin. Mitä mieltä itse olet tästä muutoksesta? Käytätkö esimerkiksi suoratoistopalveluita? Ja missä muodossa itse mieluiten musiikkisi kulutat?

– Törmäsin juuri itsekin tähän muutokseen uuden levyn kohdalla. En ymmärrä muutosta, enkä ole mitenkään innoissani nykyisestä meiningistä. Levy on aina ollut minulle fyysinen hankinta, ensin vinyylinä ja kasettina, myöhemmin cd:n muodossa.

Varmaan tilanne kehittyy paskempaan suuntaan vielä tulevaisuudessa. Itse en käytä muuta kuin YouTubea. Levyt ostan cd-formaatissa ja joskus harvakseltaan vinyylinä. Musiikit kuuntelen enimmäkseen autossa työmatkalla.

Millaista musiikkia sitten kuuntelette?

– Minä kuuntelen kausittain mitä milloinkin, nyt kuuntelussa on Marduk ja vanhat death metal -orkesterit kuten Massacre ja Bolt Thrower. Edellinen kausi taisi olla Zappaa ja suomipunkkia. Seuraavaksi ehkä Rushia. Niko on old school thrash -mies, jolla on myös Social Distortion -perversio. Ville on enemmän progemiehiä ja Hapa taitaa olla hc-punkin, doomin ja thrashin kannattaja. Solistimme Ile on AOR- ja hardrock-miehiä, diggailee melodisemmasta kamasta.

Onhan tuossa vaikutteita, joista ammentaa, nyt ne jokseenkin harmonisesti jopa löysivätkin tiensä levylle.

Uudella levyllä on myös suomenkielisiä biisejä. Mistä idea näihin lähti?

– Alussa levyn nimi-ideakin oli ”Kuolema”. Ei ollut tarkoitus tehdä suomeksi mitään muuta.

Sitten iski halu kokeilla ja ”Kuolema”-biisi onnistui mielestämme lyriikoidensa puolesta sen verran hyvin, että se jäi suomenkieliseksi. ”Ken tästä käy” on ”Kuoleman” veli, siinäkin fiilis saatiin paremmin kohdalleen suomeksi laulettuna. Jos joku ulkopuolinen on vaikuttanut näihin suomenkielisiin, niin Mana Mana.

Erityisesti mainitsemasi ”Kuolema” on mielestäni hyvin suoraviivainen biisi. Vaikuttivatko äidinkieliset sanat tähän?

– Biisi oli valmis, ennen kuin Ilkka teki sanat siihen. Nimi oli kyllä ”Kuolema” jo tässä vaiheessa. Todennäköisesti sanat olisivat kuitenkin olleet englanniksi, ellei kokeilua olisi tehty ja uskallettu repäistä hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Täytyy sanoa, että sanoitukset toivat kappaleeseen aivan uuden ulottuvuuden ja syvälle päästiin.

Kuinka ylipäätään syntyvät biisien sanoitukset? Onko levyllä jokin yhteinen teema?

– Ilkka vastaa nyt sanoituksista. Joitain minunkin tekemiä sanoja löytyy aiemmilta levyiltä, mutta nyt kuljetaan Ilen viitoittamia teitä. Olen välillä heitellyt biisin nimiä ja teemoja Ilkalle mutta luotan hänen näkemykseensä. Jos sanoitukset jäisivät minulle tehtäviksi, levy olisi teemaltaan aika yksipuolinen: Uskonnot ovat paskaa ja Suomessa uidaan kaulaa myöten samassa materiaalissa.

Tämän uuden levyn teemaksi voisi ajatella kuolemaa ja kaiken yhdentekevyyttä. Ihmiskunta on tuomittu eikä toivoa ole.

Tuleva levynne on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa kunnon thrash metalia, pieniä vivahteita perus-heavystä – ja jopa progressiivisia kaikuja on kuultavissa. Mukaan on tuotu jopa kiippareita. Kuinka olette päätyneet nykyiseen tyyliinne?

– Alussa ensimmäiset demot tälle levylle olivat omissa korvissani death metalia, kunnes Villen mukana koko projekti kasvoi nykyisiin mittoihinsa. Sessioissa koettiin jonkinlainen valaistuminen ja vapautus aiemmista linjoista. Ideat, jotka olivat aiemmin olleet liian vaikeita toteuttaa syystä tai toisesta, pystyttiin ottamaan käsittelyyn ja toteuttamaan ilman kompromisseja.

Onhan meillä kiipparitkin olleet joka levyllä mukana mutta miksattuna niin alas, ettei niitä voi kuin aistia. Nyt otimme sitten riskin. Teimme mitä halusimme miettimättä, kuinka joku puritaani tukehtuu pullaansa ensimmäisten kiippareiden soidessa. Mielestäni löysimme hyvän tasapainon eri elementtien välillä. Musiikki on raskasta eikä mitään ole menetetty.

Kuten jo aiemmin noista vaikuttajista kerroinkin, nyt juuri tämä perinteisen metallin ja progen taipumukset löysivät ansaitun paikkansa NNS-orkesterista. Uuttakin materiaalia on alkanut kertyä ja samoilla linjoilla jatketaan, jollei jopa hypätä vielä pidemmälle ja oteta kunnon askel kohti tuntematonta.

Edellisen levyn tavoin ”Time is the Firen” viimeinen biisi on cover; tällä kertaa coveroitte Overkilliä. Miten päädyitte tähän biisiin?

– Silloin nuorena miehenä Overkillin ”Feel The Fire” oli yksi THE levyistä, jotka antoivat sysäyksen perustaa NNS ja saada loppuiän kestävä thrash metal -tartunta. Mielestäni kyseinen yhtye on jäänyt hieman muiden aikalaistensa varjoon ja ansaitsee enemmänkin arvostusta. Olen aina muutenkin ollut sitä mieltä, että Ilkan räkäinen ylärekisteri muistuttaa Blitzin vastaavaa, joten valinta oli helppo.

Äänitimme toisenkin coverin samoissa sessioissa, mutta se jää todennäköisesti tulevaisuuden bonusraidaksi. Overkillin biisissä muuten toisena solistina kuullaan Sadistik Forestin Markusta, joka on hieno mies ja jolla on perkeleellinen laulusoundi.

Levyn julkaisijana toimii saksalainen Iron Shield Records. Kuinka yhteistyönne tämän lafkan kanssa sai alkunsa?

– Iron Shield tuli Ilkan kautta: sieltä otettiin yhteyttä miltei heti, kun levy oli valmis. Yhtiön pomo tunsi National Napalm Syndicaten historian alusta lähtien.

Kuultuaan ”Time Is The Firen” Iron Shieldin miehet osasivat poimia levyltä juuri ne seikat, joita sinne oli pyritty saamaankin. Miehet arvostivat ajatusta, että lähdetään etsimään uusia tuulia thrash metalinkin saralla. Minä ainakin arvostan levy-yhtiössä enemmän sellaista asialleen omistautumista kuin pelkkää nopeaa tilintekoa. Ilman Iron Shieldin kaltaisia yhtiöitä monet hyvät metallialbumit olisivat jääneet julkaisematta.

Levyn kansitaiteesta vastaa Juha Vuorma, ja kannen nähtyäni tiesin tämän heti – onhan Vuormalla varsin tunnistettava tyyli. Kuinka levyn kansi kuvastaa levyänne?

– Jussi on kova äijä, arvostan miestä suunnattoman paljon. Koska Jussi on entinen NNS-basisti, tietää hän aika hyvin, mitä ollaan hakemassa. Äijä tuntee minunkin makuni kansien ja paitakuvien suhteen.

Tällä kertaa kanteen haettiin ”Time Is The Firen” intron tunnelmaa: kylmää lumimyrskyä, jonka seassa napalmipappi soittaa tuomiopäivän pasuunaa. Taustalla palaa NNS:n ensimmäisen levyn kannesta tuttu luostari. Itse en ole talvipersoona lainkaan, mutta kyllä pohjoisen pakkanen ja lumihelvetti kuvastavat levyn tunnelmaa ja ajatuksia 100-prosenttisesti.

Onko uuden levyn myötä luvassa keikkoja? Missä voimme varmimmin nähdä National Napalm Syndicaten?

– Jotain keikkoja on suunniteltu mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon. Eiköhän tässä jossain vaiheessa taas lähdetä tien päälle. Eniten kiinnostaisi käydä jo Suomen ulkopuolellakin soittelemassa, mutta katsotaan, miten tilanne kehittyy. Varmimmin meidät näkee, kunhan video ”Original Sin” -biisistä saadaan julkaistua.

Jos saisitte vallan päättää, kenen kanssa tekisitte kiertueen?

– Varmaan jonkin vanhan thrash metal -orkesterin kanssa: Exodusin, Death Angelin tai vastaavan. Suomalaisista mielessä on lähinnä Sadistik Forest.

Minkä takia ihmisten pitäisi hankkia ”Time is the Fire”?

– Levy on hieman erilainen kuin meiltä olisi voinut odottaa ja palkitsee varmasti kuulijansa. Sieltä löytyy old school -kamaa ja uudempaa soundia sulassa sovussa. Itse pidän levyä meidän onnistuneimpana kokonaisuutena.

Kiitoksia haastattelusta. Mitä haluaisit vielä sanoa Kaaoszinen lukijoille?

– Ostakaa metallilevyjä, sillä ilman myyntiä lafkat joutuvat lopettamaan julkaisutoiminnan eikä jäljelle jää kuin paskaa. Underground-bändit tekevät kaikkein parasta ja luovinta materiaalia. Kiitos!

National Napalm Syndicate Facebookissa

 

Kommentit