Naryan julkaisi ”Black Letters” -albuminsa tämän vuoden alkupuolella. Yhtyeen musiikki on valtavirrasta poikkeavaa: se on melankolista ja äänimaailma on sekä raskasta että pehmeää. Rockbändille ominaisten soittimien lisäksi yhtyeessä on mm. viulu ja huilu, jotka tekevät osaltaan musiikista kaunista ja kaihoisaa. ”Black Letters” on monipuolinen ja syvällinen teos, johon pääsee parhaiten sisälle tutustumalla levyyn itse.

Naryan ei ole bändinä mikään uunituore tapaus, sillä yhtyeen syntyhetki ajoittuu 2000-luvun alkupuolelle ja ensimmäinen demo on julkaistu jo vuonna 2007. Bändi on kokenut vuosien varrella monia miehistönmuutoksia, jotka ovat luonnollisesti hidastaneet musiikintekoa ja keikkailua. Ensimmäinen täysipitkä tuli ulos vuonna 2013. Yhtyeen soundi on ehtinyt muotoutua omanlaisekseen näiden vuosien aikana.

Albumi lähtee liikkeelle nimikkokappaleella ”Black Letters”, joka on rauhallinen, tunnelmallinen kappale, jossa vokalisti Korhosen ohessa laulaa yhtyeen basisti-huilisti Sydänlähde. Loppua kohden solisti irrottelee väkevämpää laulua äänihuulistaan. ”My End Leaf” on edellistä menevämpi biisi, ja kertosäkeessä kappaleesta irtoaa mukavasti raskautta. Tämä toinen raita on myös levyn singlejulkaisu ja antaa hyvän kuvan siitä, kuinka yhtye kuulostaa pehmeältä ja raskaalta yhtä aikaa. ”Frost” alkaa upealla viulunsoitolla, johon yhtyvät laulu sekä Sydänlähteen huilu. Siinä kuulee myös vierailevan sellistin taitavaa soittoa, jonka kädenjälki näkyy myös ”Black Letterin” äänimaailmassa. ”Frost” on itsessään menevä ja kaunis, joka ei myöskään ole niin surumielinen kuin aiemmat.

”I Promise You” -kappale tarjoilee melankolisen äänimaailmansa lisäksi solistin ja vierailevan laulajan Pauliina Vilpakan duettolaulamisen, joka tekee siihen kauniin kaihoisan tunnelman. ”Together In This” käsittelee nimensä mukaisesti parisuhdetta ja on yhtyeen sanoitustyylille uskollinen. Se edustaa albumin raskainta antia; laulajan lähes aggressiivinen laulaminen ja kitarariffit tekevät siitä miellyttävää kuunneltavaa. ”Sleeping Beautyn” verkkaisan alun perusteella voisi kuvitella kappaleen olevan balladi, mutta kertosäkeessä kitarariffit ja laulu saavat siihen potkua. Tässä on tarttuva kappale, joka ei jätä kylmäksi.

”Hey Girl” alkaa kosketinsoittimen ja viulun säestyksellä, johon yhtyy hentoinen laulu. Sen lyriikat sekä kappaleesta välittyvä tunnelma ovat kauniita, mutta itsessään se jää kovin hentoisen kuuloiseksi. Päätösraita ”764” on albumin erikoisin ja pisin. Tähän seitsemän minuutin kappaleeseen on saatu rouhea äänimaailma kitarariffeillä, hiukan progevivahteita pianosoololla sekä erikoinen tunnelma. Viiden minuutin kohdalla Korhonen yltyy aggressiiviseen huutoon, joka nostaa kappaleen uudelle tasolle ja pitää sen intensiivisessä otteessa loppuun saakka.

”Black Letters” on erinomainen valinta, jos haluaa kuunnella valtavirrasta poikkeavaa rockia. Viulu, huilu ja sähköurut tekevät monista kappaleista hienoa kuunneltavaa. Melankolisuus on tuotu hyvin esiin, se suorastaan huokuu kappaleista. Albumin kansitaide ansaitsee myös erityismaininnan, se on mielenkiintoinen ja muistuttaa yhtyeen musiikkia. Kokonaisuutena albumi ei kuitenkaan ole erinomainen. Monet kappaleet muistuttavat keskenään toisiaan, minkä takia niiden hienouksia ei huomaa ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Joidenkin kappaleiden kohdalla olisin toivonut räväkämpää otetta, sillä yhtyeellä on selkeästi potentiaalia siihen. Albumi ei täysin säväyttänyt itseäni, vaikka se sisältääkin hienoja kappaleita. Naryanin ”Black Letters” on silti tutustumisen arvoinen.

8-/10

Kappalelista:

1. Black Letters
2. My End Leaf
3. Frost
4. I Promise You
5. In Silence
6. Together In This
7. Misery
8. Sleeping Beauty
9. Hey Girl
10. 764

Naryan Facebookissa