Nightbringer – Hierophany Of The Open Grave

Yhdysvaltalaisen Nightbringerin kolmas täyspitkä ”Hierophany Of The Open Grave” on allekirjoittaneelle ensikosketus yhtyeen musiikkiin. Yhtyeen tarkoitus levyllä on ilmeisestikin ollut yhdistellä jonkun sortin kakofonista black metallia sekä funeral doom metallia keskenään. Sinänsä ihan mielenkiintoinen yhtälö kokeiltavaksi, mutta se toimivuus onkin sitten asia erikseen.

Oma käsitykseni black metallista ylipäätänsä on se, että sen pitää olla synkkää. Se saa olla myös aggressiivista, jopa kaoottista, mutta puhuttaessa musiikista ylipäätänsä, myös black metal -julkaisulla on syytä olla joku punainen lanka johon tarttua. Ilmeisesti Nightbringerin jäsenet eivät ole kanssani samaa mieltä, sillä ”Hierophany Of The Open Grave” on yhtä saatanallista sekamelskaa alusta loppuun. Levy kuulostaa lähinnä joltain B-luokan black metal yhtyeen huonolta introlta, jonka odottaisi joskus loppuvan ja itse musiikin pääsevän käyntiin jossain vaiheessa – odotuksesta huolimatta näin ei tapahdu.

”Hierophany Of The Open Grave” on suorastaan järkyttävä sekoitus laahaavia ja tuskastuttavan painostavia hidasteluita yhdistettynä sekopäisiin nopeampiin hetkiin, vittumaisiin kitaran vingutuksiin, riitasointuihin ja täysin ilman tolkkua laulettuihin murinoihin. Kaiken hyvän lisäksi, jo ennestään ilman päätä tai häntää olevat kappaleet, on venytetty aivan tolkuttoman pitkiksi ja niistä lyhyimmätkin kestävät jo reilut viisi minuuttia. Tällä tavalla koko kärsimysnäytelmälle saa pituutta reilun tunnin verran, josta korville soveliasta musiikkia on ehkä viiden minuutin verran.

Yhtyettä on vertailtu muun muassa Deathspell Omegaan, mutta siinä missä Deathspell Omegan ylipitkät kappaleet ovat yleensä kiinnostavia ja ennen kaikkea edes jollain tavalla järkeviä, niin sitä ihmettä ei Nightbringerin kohdalla tapahdu kuin aivan hetkittäin. Ehkä tämä nyt on sitten sitä ”true black metallia” ja arvostelija ei ole tarpeeksi ”true” ymmärtääkseen tämän hienoutta. Tiedä häntä, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta tästä levystä ei jäänyt oikeastaan mitään muuta käteen, kuin helvetillinen päänsärky. Säälipisteet lähinnä kahden viimeisen kappaleen ”Via Tortuosa” sekä ”Old Night” akustisista kohdista, joissa on ihan selkeää ajatusta käytetty myös musiikin saralla.

3/10

Kappalelista:
1. Rite Of The Slaying Tongue
2. Eater Of The Black Lead
3. Psychagogoi
4. Lucifer Trismegistus
5. The Gnosis Of Inhumation
6. The Angel of Smokeless Fire
7. Dreaming Above The Sepulcher
8. Via Tortuosa
9. Old Night

http://www.myspace.com/nightbringerofficial

Kirjoittanut Riku Mäkinen

Leave a Comment