Norjalainen punk-yhtye Honningbarna on viimeisen kolmen vuoden aikana porhaltanut menemään. Bändi on onnistunut julkaisemaan uutta materiaalia kolmena peräkkäisenä vuotena, mistä viimeisintä antia edustaa viime vuoden lopulla julkaistu ”Voldelig lyd”.

Tiuha julkaisutahti saa huomion kiinnittymään usein levyjen välisiin eroihin. Honningbarnan musiikista on aina paistanut läpi häkellyttävän mukaansatempaava nuorekas into, joka välittyy hyvin sekä levyltä että livenä. ”Voldelig lyd” jatkaa toki bändin aiempaa linjaa ja on kaikin puolin tunnistettavaa Honningbarnaa, mutta hieman ennustettavasti mukana on tällä kertaa astetta kokeilevampaa ja varttuneempaa menoa. Muutos ei ole raju, mutta levyä kuunnellessa ei voi olla huomaamatta kevyesti ilmavampaa ja melodisempaa materiaalia.

Bändi ei ole juuri koskaan vääntänyt punkiaan sata lasissa, vaan se on aina onnistunut erottautumaan muista tarttuvalla biisikynällään. Laulukieli saattaa olla norja, mutta bändin kappaleet onnistuvat jäämään pahasti päähän – sillä parhaalla mahdollisella tavalla – kuuntele ”Prinser av Sarajevo” tietääksesi tarkalleen mistä puhun. ”Voldelig lyd” on tässä mielessä oudon kaksijakoinen levy, sillä osa tuosta bändin hurmaavasta nuorekkuudesta ei ole aivan yhtä vahvasti läsnä kuin hieman yli vuosi aikaisemmin julkaistulla ”Goldenboy”-levyllä.

Bändin astetta ilmavampi suunta käy ilmi heti levyn aloittavan ”Hold an ann” -kappaleen aikana, ja tunnelma jatkuu melko vahvasti läpi levyn. Muutos ei edelleenkään ole mikään häkellyttävän suuri, mutta bändiä pari vuotta seuranneena en voi olla huomioimatta tätä pientä eroa. Nuorekkuus on ehdottomasti edelleen tallessa, eikä aikuistuminen olekaan yksi iso loikka: Honningbarna on enemmänkin kuin ensimmäiseen omaan kämppäänsä muuttava lukiolainen nuoruuden ja aikuisuuden partaalla.

Merkittävin loikka levyllä tulee ”Penthouse perfekt” -kappaleen muodossa, joka taitaa olla kaiken kaikkiaan vahvin poikkeuma bändin tuotannossa. En voi väittää olevani norjan kielen asiantuntija, mutta kappaleen sanoituksia lukion ruotsin osaamisella ja kääntäjän avulla tarkastellessa yleinen tunnelma tuntuu pohtivammalta kuin bändiltä voisi olettaa. ”Penthouse perfektin”  ohella levyn ehdottomaan parhaimmistoon kuuluu ”Pjongyang Freedom Fighter”, joka on kuin oma vastakappaleensa edellämainitulle kappaleelle reilusti leikkisämmällä tunnelmallaan. Kappaleen aikana muutamaan otteeseen kuultavat taustalallattelut onnistuvat tuomaan hyvän mielen, ja uskoisin kappaleen olevan bändin tulevien keikkojen huippuhetkiä. Levyn loppuvaiheilta löytyvä ”Sant” alkaa hauskalla hämyllä alussa kuultavan sellosähellyksen muodossa, sillä bändin laulaja Edvard Valberg soittaa tunnetusti bändin kappaleissa ajoittain selloa. Pian selviääkin, että sello ei oikeastaan soi, vaan kappale kehkeytyy kenties bändin raskaimmaksi jynttäykseksi läpi uran.

Levyn ongelma käy ilmi, kun kappaleista haetaan enemmän tarkoitusta: kielimuuri iskee pahasti vastaan. En voi siitä tietenkään rokottaa pisteitä, enkä muutenkaan ole koskaan nähnyt bändin laulukieltä muuna kuin vahvuutena. Jotenkin näin norjaa puhumattomalle maallikolle ”Født feig / Dø bleig”, ”Slutt å gi mening” ja ”Haster som faen” eivät kuitenkaan onnistu tarjoamaan rakenteellisesti mitään järin uutta ja huomaan kuuntelujeni aikana näiden kappaleiden tuottavan vähemmän intoa kuin muut kappaleet. Tykkibiisejä levyllä on onneksi kuitenkin sen verran tarpeeksi ja kestoa levyllä juuri niin paljon kuin levyllä pitäisi, joten kuuntelukokemuksena ”Voldelig lyd” toimii onneksi oikein hyvin. Tiedä sitten, saisinko näistä kappaleista vielä enemmän irti, jos laulukieli olisi toinen – en mielelläni sitä kuitenkaan muuttaisi.

”Voldelig lyd” on siis jälleen taattua Honningbarnaa pienine erilaisuuksineen hyvässä ja pahassa. Bändin voi nähdä ensi kuussa  peräti neljällä Suomen-keikalla: älä missaa viime vuoden keikkalistani huipulle päässyttä bändiä!

8+/10

Kappalelista:

1. Hold an ann
2. Født feig / Dø bleig
3. Slutt å gi mening
4. Pjongyang Freedom Fighter
5. Voldelig lyd
6. Haster som faen
7. Sant
8. Penthouse Perfekt
9. \/0|_|)3|_1G |_Y|)

Kirjoittanut: Thomas Frankton