OX79 – Illusion Of Sanity

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 26.10.2016

Tamperelainen vaihtoehtorock-yhtye OX79 julkaisi syyskuussa omakustanteisen debyyttialbuminsa ”Illusion Of Sanity”. Paikoin hyvinkin synkissä tunnelmissa liikkuva albumi yhdistelee suvereenisti raskaampia ja kevyempiä elementtejä yhteen, minkä seurauksena järjen illuusio kuulostaa monipuoliselta ja välillä todella hyvältä debyyttialbumilta.

OX79:n synty sijoittuu vuoteen 2014, ja yhtyeessä vaikuttaa soittajia muun muassa metalliyhtye Kameleontista ja rockbändi Oikosulusta. OX79-yhtyeen kynäniekoilla – kitaristi Toni Ahosella, vokalisti Rino Pecorellillä ja kitaristi Ville Hakasalolla – oli unelma: yhdistää musiikilliset visiot ja tehdä niistä jotain aivan uutta. OX79 on omien sanojensa mukaan ottanut vaikutteita niin Faith No Morelta kuin Metallicaltakin – kuitenkin luomalla uniikkia vaihtoehtorockia.

”Illusion Of Sanity” ei ole temmoltaan kovin kiivasta, mutta siitä huolimatta yhtyeen soundi on väkevä. ”Gravity” erottuu albumilta edukseen ensimmäisenä – kappale alkaa rauhallisesti kitaran säestäessä Pecorellin sametinpehmeää laulua, mutta kertosäkeessä ”Gravity” puhkeaa kukkaansa. Lyriikoista kuvastuu hienosti sanoittajan sisäinen tuska, jota vokalisti antaumuksella tulkitsee. ”Out Of This Maze” alkaa päälle käyvillä riffeillä ja rumpukompeilla, mutta vasta Pecorellin huudon myötä kappale puskee täyteen vauhtiinsa. ”Out Of This Mazessa” vokalistin laulutyyli on vihaisempaa ja nopeampaa kuin aiemmin, mikä sopii hyvin yhteen kappaleen vihaisiin ja halveksuviin lyriikoihin.

”Last Lullaby” on surullinen ja omalla tavallaan kaunis kuvaus siitä, kuinka isä jättää lapsellensa hyvästit. Isän elämä on ollut liian rankkaa, ja hän päättää päivänsä yhdessä vaimonsa kanssa. Kappaleen melodia on rauhallinen, mutta isän anteeksipyynnöt antavat siihen terävyyttä. ”Last Lullabyta” seuraa albumin ehdoton kohokohta ”Am I Machine”. Rauhallisessa, kertomusmaisessa kappaleessa päähenkilö etsii elämänsä tarkoitusta ja pohtii, onko hän kone. ”Am I Machinessä” avarretaan myös hiukan yhtyeen mystistä nimeä. Tunnelmaltaan ”Am I Machine” on mielenkiitoinen – siitä huokuu tietynlaista surumielisyyttä mutta myös toivonkipinöitä. Kappale saa ihokarvat pystyyn, kun raidan loppupuolella kuullaan laulua ääniaaltojen sävyttämänä. Jos ”ääniaallot” eivät tässä aukea, kannattaa kappale itse kuunnella.

Albumin viimeinen raita ja myös nimikkokappale ”Illusion Of Sanity” sulkee tämän 45-minuuttisen täysipitkän. Kappale alkaa hienolla pianonsoitolla, josta vastaa yhtyeen kitaristi Ahonen. Ahonen soittaa myös selloa ”Last Lullabyssä” sekä syntetisaattoria ”Am I Machinessä”. Mies on siis monipuolinen muusikko. ”Illusion Of Sanity” on mukavan vauhdikas rockralli, jonka jälkeen on seesteinen olo. Albumi tyydyttää musiikinnälän, mutta kovin paljon se ei kuitenkaan koukuta. ”Illusion Of Sanity” on hyvin toteutetun ja viimeistellyn kuuloinen albumi, mutta muutamaa kappaletta lukuun ottamatta levy tuntuu liian turvallisesti tehdyltä. Albumin kappaleet ovat hyviä, mutta osa on keskenään samanoloisia, minkä seurauksena albumia oli työläs kuunnella ensimmäisinä kuuntelukertoina. Pisteet on myös annettava lyriikoista – OX79 on paketoinut taidokkaasti melodioihin hyvinkin synkkiä sanoituksia, joita ei välttämättä edes ymmärrä, ellei keskity kunnolla kuuntelemaan yhtyettä.  ”Illusion Of Sanity” on hyvä debyyttialbumi, mutta seuraavalla täysipitkällä toivoisin kuulevani enemmän ”Last Lullabyn ja ”Am I Machinen” kaltaisia säväyttäviä kappaleita.

7/10

Kappalelista:

    1. Forgotten Vessels
    2. Feeding Fears
    3. Gravity
    4. Out Of This Maze
    5. Evolution Of Soul
    6. Last Lullaby
    7. Am I Machine
    8. Remember
    9. In Saecula Saeculorum
    10. Illusion Of Sanity

OX79 Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Luetuimmat

Uusimmat