Petoeläimen kuudes hyökkäys: haastattelussa Watainin Erik Danielsson

Watain

Ruotsalainen Watain on paiskonut synkeää metalliaan jo pian kaksikymmentä vuotta. Vuonna 1998 Uppsalassa perustettu bändi on julkaissut tähän päivään mennessä viisi studioalbumia, useita live-albumeita sekä useamman split-albumin. Vuosi 2018 alkaa Watainin osalta uuden levyn julkaisulla, joka kantaa nimeä ”Trident Wolf Eclipse” ja se näkee päivänvalon 05.01.2018. Tämän julkaisun tiimoilta Kaaoszine otti yhteyttä bändin basisti-laulaja Erik Danielssoniin ja tiedusteli uuden levyn taustoista, lyriikoiden tärkeydestä ja yleisesti ottaen miehen mielipiteistä maailmasta ja nykyisestä menosta.

Morjensta! Mitenkäs loppuvuosi 2017 sujuu Watainin leirissä?

Erik Danielsson: Asiat alkavat niin sanotusti liikkua eteen päin, valmistelemme uutta albumia, johon liittyy tietysti uuden singlen julkaisu… Olen helpottunut, että vaikein osuus alkaa olla takana päin, minulla on aina voitokas olo, kun levy alkaa olla osapuilleen ulkona, ja voin alkaa miettiä muita asioita ja valmistautua tuleviin juttuihin.

Jokaisen albumin julkaisuun liittyy tietynlainen taistelu loppuvaiheessa, kun voimasi ovat jo ihan lopussa mutta tekemistä vielä riittäisi. Tunne, kun levy on lopulta valmis ja julkaistu, se on valtaisa helpotus kaikin puolin. Siitä seuraa yleensä siirtymä keikkamoodiin, joka vaatii täysin erilaista mielentilaa kuin albumin kirjoitus ja nauhoitus vaativat.

Watain julkaisee 5.1.2018 uuden studioalbumin, joka kantaa nimeä “Trident Wolf Eclipse”. Miten kuvailisit tätä albumia lyhyesti faneille, mitä he voivat siltä odottaa?

Erik Danielsson: Uskoisin, että albumia voidaan kuvata rajuimmaksi albumiksemme toistaiseksi, kuvaan mielelläni albumia kehittämälläni vertauskuvalla, jossa albumi on petoeläin, joka hyökkää saaliinsa kimppuun, samanlainen tilanne kuin mitä saatat nähdä National Geographyn ohjelmissa. Kun petoeläin hyökkää saaliinsa kimppuun, siinä tilanteessa on jotain uhkaavaa ja pelottavaa, mutta myös jotain kaunista ja ajatuksia herättävää, jotain sellaista joka jättää sinut pohtimaan mitä juuri tapahtui, mitä juuri näit tai kuulit, ja miksi niin tapahtui, mitkä asiat johtivat tapahtumaan. Tällä metaforalla albumia ja sen soundia on mukava kuvata. Toivon, että albumi jättää sekä hieman säikähtäneen että silti voimautuneen tunteen jälkeensä kuuntelijoille.

En ole ennen kuullut albumia verrattavan petoeläimeen, mutta musiikin voimakkuus ja se, kuinka se herättää kunnioitusta, voidaan kyllä verrata petoeläimeen ja sen herättämiin tunnetiloihin. Metafora on siis siinä suhteessa toimiva.

Erik Danielsson: Kyllä, nimenomaan, sillä voima aiheuttaa aina myös hieman hämmästystä niissä, jotka näkevät sellaista tai kuulevat sellaista musiikissa ensimmäistä kertaa, ja senkin vuoksi vertaus on mielestäni toimiva. Kenties ne ihmiset, jotka kuuntelevat tällaista musiikkia, pystyvät samaistumaan enemmän siihen petoeläimeen, jota levyt edustavat, ja kenties he, jotka säikähtävät tällaista musiikkia samaistuvat enemmän saaliseläimeen.

On kulunut noin viisi vuotta edellisestä albumistanne “The Wild Huntista”, tämä on ollut pisin taukonne kahden studioalbumin välillä koko bändin historian aikana. Olette pitäneet tosin itsenne kiireisinä keikkailemalla ja julkaisemalla live-albumeita ja splittejä, mutta onko olemassa joku tietty syy, miksi uutta albumia jouduttiin odottamaan näin kauan?

Erik Danielsson: Asiaan liittyy mainitsemasi ”The Wild Hunt” -albumi, joka oli massiivinen. Niin massiivinen, että tarvitsimme paljon aikaa sen julkaisun jälkeen, ennen kuin pystyimme aloittamaan jonkin uuden luomisen. Mutta kun ryhdyimme kirjoittamaan ”Trident Wolf Eclipseä”, asiat alkoivat liikkua hyvin nopeasti ja meillä oli siinä vaiheessa jo polttava tarve tehdä uutta musiikkia. ”The Wild Huntin” aika oli osaltamme ohi, ja sen myötä oli pelkästään luontevaa siirtyä nauhoittamaan uutta levyä. Toki, kuten sanoitkin, niin välissä on ollut kaikenlaisia projekteja ja julkaisuja, mutta ne ovat enemmän tai vähemmän osa ”The Wild Huntin” jatkumoa.

Millainen sitten uuden albumin luomisprosessi oli kun se lopulta käynnistyi? Oliko se bändille tyypillinen, vai poikkesiko se jotenkin muiden albumeiden kirjoittamisesta?

Erik Danielsson: Meillä ei itse asiassa ole minkäänlaista tyypillistä tapaa työskennellä, se vaihtelee jokaisen levyn välillä. Tämän levyn teema voisi olla ”suoraan asiaan”, koska työskentelimme melko nopeasti ja… Simppelisti? Älä käsitä minua väärin, kappaleet eivät ole yksinkertaisia, vaikka levyltä löytyykin niin kutsuttuja ”turpaan vain” -kappaleita. Vaan tapa jolla ne syntyivät, oli ehkä simppelimpi ja kenties tunne, jonka ne jättävät jälkeensä kuuntelijaan on hieman suoraviivaisempi ja helpompi käsittää.

Meillä oli albumin alusta alkaen selkeä kuva siitä mitä halusimme tehdä, musiikkia syntyi helposti ja prosessi eteni melkoista vauhtia, suoraviivaisuus joka näkyy albumilla periytyi siis levyn luomisprosessista asti. Nauhoitimme albumin ilman turhaa hienosäätöä ja tarvetta tehdä ”massiivisia” asioita, jotka olimme jo saavuttaneet ”The Wild Huntilla”. Sen myötä tämä albumi on niin prosessiltaan kuin lopputulokseltaankin hyvin pitkälti edellisen levymme vastakohta, voimakas ja kompakti, suoraviivainen ja nopea.

Levyn tekotapa tulikin jo esille, mutta musikaalisesti ajatellen, millaisia eroja löydät ”Trident Wolf Eclipsen” ja aiempien levyjenne väliltä, onko kehitystä tapahtunut johonkin tiettyyn suuntaan tarkoituksellisesti?

Erik Danielsson: Toivon ainakin, että levyillä on kehitystä! Yleensä esimerkiksi musiikkimaku kehittyy iän myötä, mutta minun tapauksessani, pidän hyvin pitkälti edelleen samoista jutuista kuin 16-vuotiaana. Asioista, jotka innoittivat minua aikanaan, haen innoitukseni edelleen. Mutta tietysti bändi on kehittynyt, ja tapa jolla teemme asioita on muuttunut. Tietyllä tavalla, niin kliseistä kuin se onkin, jokainen albumimme on aikansa kuva siitä mitä Watain oli sillä hetkellä ja mitä yritimme tavoittaa. Nyt kun katson taaksepäin, näen levyissä paloja menneisyydestämme, jotka johtavat osaltaan tähän hetkeen, joten ”Trident Wolf Eclipse” on tämän hetken huipentuma prosessissa, joka alkoi ensimmäisestä levystämme, ja seuraavan levyn osalta tämä levy tulee olemaan osa tuota prosessia samalla tavalla kuin levyt ennen tätä.

Watainin tapauksessa kehitys on mielestäni ollut luonnollinen eikä pakotettu suuntaan tai toiseen, ette ole alkaneet väkisin viemään musiikkia suuntaan tai toiseen, vaan se on itsestään, luonnollisesti liikkunut ajan myötä suuntaan jossa se nyt on.

Erik Danielsson: Tuo on erittäin mukava kuulla. Monet bändit ahdistuvat mielestäni turhaan siitä, että heillä on tietty soundi, mutta he eivät halua aina kuulostaa siltä. He etsivät jotain miltä heidän ”pitäisi” kuulostaa, ja tuo hakeminen ja muu vie heitä kauemmas siitä soundista josta heidät tunnistettiin, ja jonka he olivat jo löytäneet. Joskus toki muutos on parempaan suuntaan, mutta pakkomuutoksessa on riskinsä. En tietenkään sano, että on hyvästä tehdä vain samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, koska se olisi vitun tylsää! Mutta kuten sanoit, luonnollinen prosessi on se, jolla asioiden on hyvä antaa kehittyä, pakotettu muutos suuntaan tai toiseen yleensä vain aiheuttaa ongelmia. Mikä sitten on kenenkin tapauksessa luonnollista, lienee jokaisen oma asia.

Puhutaanpa sitten hieman sanoituksista, millaisia teemoja albumin sanoitukset käsittelevät ja mikä on innoittanut kirjoittamaan ne?

 

Erik Danielsson: Haluaisin aloittaa sanomalla, että vaikka kappaleiden sanoitukset monella tavalla voivat käsitellä samoja asioita, ne eivät muodosta mielestäni ”punaista lankaa”. Osa niistä on hieman kryptisempiä ja osa on helpommin käsitettävissä, mitä ne käsittelevät. Olen kenties joskus syyllistynyt siihen, että teen sanoituksista liian helppoja käsittää, ja liian alleviivaavia, ettei tilaa jää tulkinnalle lainkaan. Luulen, että tältä albumilta löytyy enemmän tulkinnanvaraista materiaalia, joka antaa kuulijan tehdä omat päätelmänsä kappaleiden aiheista ja tarinoista niiden takana.

Muutoin, sanoitukset tulevat jostain syvältä aivojen pimeydestä kuten yleensäkin, ja minulle sanoitukset ovat aivan yhtä tärkeitä kuin musiikkikin, albumillinen musiikkia ilman sanoituksia on vain puolet kuuntelunautinnosta, ja siksi musiikkia pitäisikin kuunnella levyltä kansivihkosta tekstejä lukien. Niiden sivuuttaminen on mielestäni todella surullista, ja sitä tapahtuu nykyään usein. Alussa olin kenties hieman ahdistunut siitä mitä kirjoittaisin levylle, maailma tarjoaa paljon aihepiirejä, mutta,pohdin, ottaisinko näkökulmaksi negatiiviset ja ahdistavat vai voimistavat asiat. Lopulta taisin päätyä enemmän voimistaviin asioihin, asioihin jotka saavat sinut hyvällä tavalla vihaiseksi ja nostamaan nyrkkisi ilmaan uudestaan ja uudestaan.

Lyriikoiden hienoin puoli todellakin lienee se, että niitä voi tulkita haluamallaan tavalla, mikäli aihetta ei ole täysin alleviivattu.

Erik Danielsson: Juurikin näin, tuosta asiasta on tullut minulle hyvin tärkeä viime vuosina, sanoituksissa ei ole kyse vain siitä, että syötän omia ajatuksiani ja tunnetilojani, vaan esitän ne niin, että kuulija voi parhaassa tapauksessa samaistua niihin. Musiikin tehtävä ei ole opettaa sinua tuntemaan tai kokemaan, vaan rohkaista tuntemaan ja kokemaan asioita, se on mielestäni sen tärkein tehtävä.

Mielestäni on myös outoa, että jotkut ihmiset käsittävät musiikkimme propagandana tai vastaavana, että käskisimme ihmisten ajatella niin tai näin, tai keskittyä joihinkin asioihin, emme ole koskaan tehneet sellaista emmekä halua tehdä. Haluamme vain esittää asioita haluamallamme tavalla, mutta niihin asioihin perehtymisen jätämme kuulijoille, mikäli he niihin haluavat perehtyä.

Kenties se on hieman ongelmallista nykyään, että jos artistilla itsellään on ideologisia tai muita mielipiteitä, niin automaattisesti ajatellaan, että hän levittää niitä musiikillaan, vaikkei asioilla välttämättä olisi mitään yhteyttä.

Erik Danielsson: Olen samaa mieltä. Uskon itse, ettei saarnaaminen musiikin kautta suoraviivaisesti edes toimisi näissä asioissa. Ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita joistain asioista, löytävät viittauksia niihin joka paikasta mistä he haluavat.

Levyltä on jo lohkaistu ensimmäinen single ”Nuclear Alchemy”, miksi tämä kappale valittiin ensimmäiseksi singleksi ja millaisen vastaanoton se on saanut?

Erik Danielsson: Meillä on perinne, että yleensä annamme sinkkubiisien toimia ”rautanyrkkinä”, ikään kuin etulinjana, berserkereinä jotka lähtevät taisteluun ensin, eli julkaisemme rajuimmat biisit ensin. Haluan sanoa tämän siksikin, etteivät sinkkukappaleet välttämättä edusta sitä mille loput albumin kappaleet kuulostavat, kuten tämänkin levyn tapauksessa, jossa muut kappaleet ovat mielestäni hieman synkempiä ja tunnepitoisempia kuin ensimmäisenä julkaistu ”Nuclear Alchemy”.

Voisin olettaa, että julkaisemalla ensin rajuimpia kappaleita, albumi onnistuu herättämään huomiota ja ikään kuin karjaisemaan, että luvassa on uusi albumi

Erik Danielsson: Täsmälleen, ”Hei, olemme palanneet, tässä on nyrkkini!” Albumilta on kenties tulossa vielä yksi kappale ulos ennen sen julkaisua, mutta en voi vielä sanoa sitä varmaksi.

Albumin julkaisun jälkeen teillä on jo tiedossa muutama keikka alkuvuodesta. Mitä näiden keikkojen jälkeen tapahtuu, onko ensi vuodelle jo selvät suunnitelmat?

Erik Danielsson: Vaikuttaa siltä, että kierrämme aika paljon keväällä, mutta keikat painottuvat Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, joten voidaan puhua, että säästelemme Eurooppaa. Luvassa on varmasti paljon kesäfestareita, joissa on hyvät ja huonot puolensa, ja oletetusti luvassa on syksyä ja talvea kohti klubikeikkoja. On myös sinällään mukava kiertää vasta hieman myöhemmin Eurooppaa, jotta ihmiset ehtivät antaa albumille hieman aikaa ja sisäistää sen.

Onko luvassa kenties jossain vaiheessa keikkoja myös Suomessa?

Erik Danielsson: Luonnollisesti Suomi on meille hyvin rakas paikka, keikat siellä ovat aina upeita. Me tulemme taatusti keikalle jossain vaiheessa, mutta emme ole vielä puhuneet ajankohdasta tai yksityiskohdista. Olemme taatusti tulossa jossain vaiheessa.

Muutamia viikkoja sitten Behemothin Adam ”Nergal” Darski julkaisi sosiaalisessa mediassa tiedotteen, että uudet Behemothin paitamallit olivat aiheuttaneet ongelmia, koska ne kuvasivat liian läheisesti Puolan vaakunaa, joka ilmeisesti ei ole sallittua. Mitä mieltä olet siitä, että vuonna 2017 ihmiset onnistuvat vielä pahoittamaan mielensä t-paidassa olevan kuvan vuoksi? Vai onko hyvä asia, että metallimusiikki onnistuu vielä herättämään vahvoja mielipiteitä?

Erik Danielsson: Voisin todeta, että mielestäni koko homma on täysin naurettava. T-paidasta suuttuminen on myös minun mielestäni täysin naurettavaa, mutta kenties siinä on tiettyä huumoriarvoa, että ihmiset jaksavat pahastua moisesta, kun maailmassa on taatusti oikeitakin asioita joista kantaa huolta ja pahastua.

Kiitoksia haastattelusta ja parhainta jatkoa sinulle ja koko bändille, mikäli haluat tähän loppuun vielä sanoa jotain haastattelua lukeville faneille, sana on vapaa!

Erik Danielsson: Haluaisin lähettää terveiseni kaikille faneillemme Suomessa, kuunnelkaa ihmeessä uusi albumimme, olen varma, että osa teistä yllättyy, mutta niin käy luultavasti aina uusien levyjemme kanssa! Jatkakaa samaan malliin ja näemme toivottavasti pian keikoilla!

https://www.facebook.com/watainofficial/

Kommentit