Norjalaisyhtyeen toinen albumi pitää sisällään 13 kappaletta, ja pituutta sillä on karvan verran vajaa 50 minuuttia. Ensimmäinen piirre, johon Silver Endin musiikissa kiinnitin huomioni, on vokalisti-kitaristi Christian Lerøn ääni. Lerøn ääni on untuvaisen pehmeä mutta myös karismaattinen, minkä takia se sopii hyvin myös yhtyeen popahtaviin kappaleisiin kuten ”Chillsiin”. Miehen ääni muistuttaa paikoitellen myös ruotsalaisen Smash Into Piecesin vokalistin Chris Adamin ääntä. Tämän vuoksi Silver End kuulostaa omaan korvaani hyvin SIP:n kaltaiselta tosin sillä erotuksella, että ruotsalaisyhtye käyttää musiikissaan enemmän disco-musiikin kaltaisia elementtejä. Silver End ei kuitenkaan ole ruotsalaisyhtyeen kopio, mikä on ilahduttavaa huomata.

”Spreading Fire” alkaa introlla, joka tuo mieleen The Raven Agen ”Darkness Will Rise” -albumin aloitusraidan. Silver Endin intro jää tosin vain puolen minuutin mittaiseksi, eikä ehdi kasvaa yhtä eeppisiin mittasuhteisiin kuin The Raven Agen soundi. Ja ovathan yhtyeiden äänimaailmat täysin erilaiset, joten siinäkin mielessä on helpotus, että Silver End lähtee eri suuntaan. ”Spreading Fire” etenee turvallisesti, eikä sisällä maata mullistavia yllätyksiä – albumilta löytyy niin energisiä rockralleja kuin pehmompia pop rock -kappaleita. Ensimmäiseksi levyllä erottuu edukseen ”Rising From The Ashes” mahtipontisen ja ilmavan tunnelmansa ansiosta. Luonteeltaan kappale sopisi vaikka stadion rock -veisuksi. ”Chills” ja ”The Gate” tuovat esille Silver Endin hauraampaa ja kevyempää puolta, kun taas vastaavasti ”Winning The Raffle” ja ”Hope” esittelevät yhtyeen aggressiivisempaa puolta.

Albumin loppupuolisko on pyhitetty Silver Endin kevyemmälle puolelle, mikä ei toki tarkoita sitä, etteikö myös sieltä löytyisi mielenkiintoisia kappaleita. Esimerkiksi ”Paranoid Freakissä” on upeat vokaalit, jotka yhdistettyinä ilmaviin kitarariffeihin tekevät kappaleesta jylhän kuuloisen. ”The Valley” on vastaavasti pesunkestävä balladi kuorrutettuna Lerøn pehmeällä äänellä, sydäntä särkevillä sanoituksilla ja kauniilla pianon soitolla. ”The Valley” kallistuu popin puolelle, mutta onneksi bonusraita ”Pirates” luo irvokkaan rallatuslaulumaisen ja oluen huuruisen rokkaavan ilmapiirin, joten albumi saadaan pakettiin hyvässä tunnelmassa.

Silver Endin ”Spreading Fire” on kokonaisuutena monipuolinen levy, josta löytyy niin särmikkyyttä kuin myös pehmeämpää puolta. Pituutensa puolesta tämän tyylinen levy on turhan pitkä, siitä olisi voinut jättää kaksi tai kolme tasapaksuinta kappaletta pois. Kappalelistan suhteen pitkäsoitto on kuitenkin rakennettu fiksusti, eikä suurempia ikävystymisen hetkiä tule vastaan levyä kuunnellessa. Silver End on luokiteltu hard rockiksi, mutta tästä määrittelystä yhtye eksyy ”Spreading Fire” -albumillaan usein rockin tai pop rockin puolelle. ”Spreading Fire” on helposti lähestyttävää ja miellyttävän kuuloista kevyttä rockia, josta esimerkiksi Smash Into Piecesin kuuntelijat saattavat innostua.

7-/10

Kappalelista:

1. Intro
2. Winning the Raffle
3. Rising from the Ashes
4. Chills
5. Addicted
6. Hope
7. The Gate
8. Chains
9. Not Alone
10. Paranoid Freak
11. Profit of the Child
12. The Valley
13. Pirates (bonus)

Silver End Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen