Pitkä odotus on päättynyt: Kaaoszinen haastattelussa juuri uuden EP:n julkaisseen Mind Riotin kitaristi-laulaja Tuomo Saikkonen

Mokoman kitaristina toimiva Tuomo Saikkonen on säilönyt pöytälaatikossaan lähes 20 vuotta vanhan yhtyeensä Mind Riotin kappaleita. Tuska Open Airin lähestyttyä miestä bändin mahdollisen paluun tiimoilta päätti Tuomo saattaa keskeneräisen työn päätökseen ja tämän seurauksensa Mind Riot julkaisi odotetun uuden ”Coming Undone” -nimisen neljän kappaleen EP:n huhtikuun 28. päivä. Kaaoszine tavoitti puhelimitse Tuomon ja kyseli hieman päätöksestä herättää Mind Riot henkiin ja millaisin odotuksin bändi on nousemassa Tuska Open Airin lavalle kesäkuun lopussa. Voit lukea haastattelun tästä:

Miten kulunut vuosi on tähän mennessä mennyt?

Tuomo: Mikäs tässä. Alkuvuodesta tehtiin Mokoman kanssa paljon akkarijuttuja, ja nyt on ollut bändin kanssa hiljaiseloa, kun Markolla on ollut kiirettä kirjan julkaisun takia. Sen myötä on ollut ylimääräistä aikaa touhuta Mind Riotin kanssa. Olemme laittaneet intensiivisesti biisejä kasaan, valmistautuneet pariin tulevaan keikkaan ja pitäneet tietysti hauskaa.

Haastattelukin koskee tosiaan Mind Riotia. Missä vaiheessa saitte idean alkaa tehdä uudestaan tätä juttua?

Tuomo: Aina silloin, kun Mokoman kanssa on ollut keikkataukoa, katseeni on kääntynyt Mind Riotin puoleen. Viime vuosien aikana on tehty kaikennäköisiä demoja. Kun Markolla oli pidempi sairasloma pari kolme vuotta sitten, piti keksiä muuta tekemistä ja tein tulevan EP:mme biisejä aika pitkälle. Oli jo lähellä, että tämä projekti olisi toteutunut 2014, mutta sitten Mokoma alkoi taas aktivoitua, ja kaikki aika ja energia meni siihen. Se jäi siihen silloin. Kun meitä kysyttiin soittamaan Tuskaan kesällä, myönnyin, ja päätimme tehdä samalla vaivalla tämän projektin loppuun ja käydä äänittämässä biisit. On hauskaa päästä lämmittelemään vanhoja ideoita.

Eli pääasiallisena tarkoituksena on huvittelu ja hauskanpito vanhojen kavereiden kanssa?

Tuomo: Totta kai, sen lisäksi että kansainvälinen rock-tähteys siintää silmissä. Tämä oli mainio tilaisuus hengailla ja soitella yhdessä, sillä emme näe kovin usein. Se on tässä tärkeintä. Ei biiseissäkään mitään vikaa ole. Nämä biisit ovat kummitelleet pöytälaatikoissa, ja aina niihin tulee palattua. On hyvä ja helpottunut fiilis, että ne on nyt tehty ja vieläpä kelvollisella tavalla.

Missä vaiheessa “Come Undone” -EP:n biisejä on siis alettu tehdä? Ovatko kyseiset sävellykset tosi vanhoja vai syntyneet viimeisen parin vuoden aikana?

Tuomo: 1997 meiltä tuli viimeinen julkaisu, “Isolation”-demo, joka päätyi silloin Suomi Finland Perkele -lehden kokoelmalle. Sinä vuonna loppui siis Mind Riotin alkuperäinen tarina. Kyseisellä demolla oli jo joitakin samoja riffejä ja melodioita kuin nyt, toki ne on rakennettu ihan uuteen muotoon. Vanhimmat ovat tosiaan vuodelta 1997. Jotakin on syntynyt vuosien varrella aina, kun olemme kokoontuneet. Niitä on koko matkalta, uusimmat tältä keväältä. Materiaalia on siis tasaisesti koko parinkymmenen vuoden ajalta.

Kuinka vaikeaa materiaalin kasaaminen yhteen on tuossa tapauksessa?

Tuomo: Kyllä se helpottuu, kun ne lyö hyvin intensiivisellä ja lyhyellä prosessoinnilla kasaan. Silloin muoto menee aika automaattisesti yhtenäiseksi. Sinänsä ihmiset eivät muutu ihmisinä tai biisintekijöinä, eivätkä riffit ja melodiat vanhene vuosikymmentenkään aikana. Muoto on ajankohtainen, se on tehty siihen muotoon, kuin meistä nyt tuntuu.

EP:nne on nimeltään “Come Undone”. Viittaako nimi bändinne tilaan vai mikä idea on sen takana?

Tuomo: Englanninkielisissä biiseissä minulla on lähtökohtana, että alan laulaa jotain biisin päälle, tulee niin sanottuna demotekstityksiä. Aloin vain laulaa tuota fraasia biisin päälle, ja lopulta se jäi siihen ja siitä tuli myös EP:n nimi. On se tavallaan myös vertauskuvallinen bändin tilaan nähden ja kuvaa poistumista tai hajoamista. Sattumaa se oli kuitenkin.

Viimeisin levytyksenne tuli tosiaan 1997, minkä jälkeen bändi hajosi. Tuliko sinulle silloin sellainen fiilis, että jotain jäi kesken?

Tuomo: Kyllä jäi. Se, ettei toista levyämme kunnolla julkaistu, jäi kaivelemaan hampaankoloon. Siihen aikaan oli sellainen tunne, että on löytänyt oman äänensä ja ilmaisutapansa. Juuri kun levy piti julkaista, levy-yhtiö ajettiin alas ja albumi jäi markkinoiden ulkopuolelle. Se oli silloin kova isku nuorelle miehelle. Olisi meillä ollut sopparimahdollisuus esimerkiksi Spinefarmin kautta ja monia muitakin hyvä juttuja, mutta olin siinä vaiheessa jo todella siipi maassa. Olin jo oikeastaan lopettamassa soittohommat kokonaan, kunnes tutustuin Markoon Tavastialla ja Mokoma syntyi.

Eli niinkin syvissä vesissä on käyty nuorena miehenä, että into lopahtaa täysin?

Tuomo: Kyllä siinä parikymppisenä tuli mitta täyteen. Soittohommien jättäminen ei ollut ehkä ihan realistista. Turhautumisen tunne oli kuitenkin suuri: tuntui, että ihan sama. Mutta siinä vaiheessa kun ei yritäkään mitään, huomaakin olevansa uudessa bändissä ja meno on kova.

EP:nne julkaistaan fyysisenä 5. toukokuuta. Oliko alun perin aikomus julkaista se vain digitaalisena vai mikä oli tarkoitus?

Tuomo: Tarkoitus oli alun perin julkaista vain digitaalisena. Ideana oli tehdä homma vähin äänin; julkaista Spotifyssa, soittaa keikat ja jatkaa elämää. Sitten alkoi tulla kyselyjä vanhoilta kavereilta ja musiikkimme ystäviltä fyysisestä äänitteestä, joten annettiin periksi. Levy tulee ulos Sakaran kautta.

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua siitä, kannattaako bändien enää julkaista kokonaisia albumeita vai pelkästään esimerkiksi digitaalisia EP:itä ja singlejä. Mitä mieltä itse olet EP:stä formaattina?

Tuomo: EP on kiva formaatti erityisesti tekijälle. Siihen liittyy sellainen työ- ja biisimäärä, johon pystyy keskittymään ja jonka pystyy tekemään laadukkaammin kuin sellaisen ison biisiläjän, josta joutuu karsimaan puolet pois. Aika harvoin isompaan työmäärään riittää paukkuja, varsinkin kun on kyse vähän tällaisestä puuhailutyylisestä tekemisestä. Markkinoinnin kannalta se on myös kätevää. Kun on kyseessä muutama biisi, ne voivat saada suuremman painoarvon. Ainakin tekijät usein näin uskovat ja tätä toivovat. Jos taas julkaisee vaikka 12 biisiä kerralla, osa biiseistä saattaa jäädä jalkoihin. Näistä on kahdenlaisia mielipiteitä. Olen silti henkilökohtaisesti enemmän sillä kannalla, että rock- ja metallibändien kannattaa ehdottomasti tehdä kokonaisia albumeita. Silloin tällöin kuin uran vaiheeseen sopii, EP:kin voi olla tapaus- ja ajoituskohtaisesti toimiva vaihtoehto. Bändien identiteetti hahmottuu kuitenkin selkeästi albumien kautta.

Teillä on tosiaan tulossa pari keikkaa. Mitä on suunnitelmissa sen jälkeen, vai katsotteko ensin, miten kesän vedot sujuvat?

Tuomo: Lähtökohtaisesti tämä projekti päättyy Tuskaan, mutta se ei ole tietenkään lopullista. Tykkäämme kuitenkin Juhan kanssa tehdä biisejä. Hän tekee tosi hyviä tarttuvia riffejä ja melodioita, ja minusta on tosi antoisaa tehdä niiden ympärille kappaleita. Yhteistyömme on todella inspiroivaa ja hauskaa. On mahdollista, että puuhailemme jotain taas jossain vaiheessa, mutta julkaiseminen on eri asia. Mitään business-suunnitelmaa Mind Riotin kanssa ei ole. Mokoma puolestaan aktivoituu syksyllä levyntekoon, joten ajatukset ovat hyvin pitkälti kiinni siinä.

Miltä sinusta tuntuu mennä soittamaan Tuskan lavalle toisen bändin kanssa? Millä tavalla se on sinulle erilainen kokemus verrattuna Mokoman kanssa soittamiseen, jännittääkö enemmän?

Tuomo: Kyllähän se jännittää enemmän. Otan tavallaan jopa pienen riskin, koska bändillä ei ole kaupallista menestystä taustalla. Yleisön puolella voi olla aika rauhallista. En tiedä, mitä odottaa. Hoen kuitenkin itselleni, että nyt mennään pitämään hauskaa kavereiden kanssa, ja se, kiinnostaako ketään muuta, on erityisen yhdentekevää tässä tapauksessa. Olemme tavallaan alkutekijöissä bändin kanssa emmekä voi olettaa, että ketään tulee paikalle. Kyllähän se jännittää soittaa ensimmäistä kertaa festareilla. Stam1nan lämppärinä soittaminen ensi viikonloppuna varmaan näyttää, miltä tämä homma tuntuu.

Kiitos haastattelusta ja onnea EP:n julkaisuun. Haluatko sanoa lopuksi jotain Kaaoszinen lukijoille?

Tuomo: Toivon, että kaikki käyvät kuuntelemassa biisimme. Olen todella ylpeä noista. Juha on tehnyt tarttuvia riffejä, ja jätkät soittavat hyvin, kuunnelkaa nyt ihmeessä.

https://www.facebook.com/mindriotofficial/

Haastattelu: Arto Mäenpää

Lue lisää aiheesta

”Parikymmentä vuotta myöhemmin…” eli Mind Riotin paluu Jotkut ehkä muistavat 1990-luvulta sellaisen bändin kuin Mind Riot. Kaksi albumia julkaissut suomimetallin pioneeriyhtye vaipui pitkäksi aikaa unh...
Historian siipien havinaa – Suomimetallin historiaa valokuvin Muutama viikko sitten julkaisemani valokuvagalleria ”Historian siipien havinaa – black metal valokuvia viime vuosituhannelta” poiki sen verran runsaas...
Mind Riot – Inferno Go-Go Elettiin 1990-luvun puoliväliä, kun kotimainen metalliskene porskutti nousujohteisena. Bändit saivat levytyssopimuksia kiihtyvällä tahdilla, ja musiik...