Plexiphones – Electric

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 2.10.2016

Saksalainen Plexiphones tykittää tuutin täydeltä toisella albumillaan. Yhtye yhdistelee musiikissaan 80-90-lukujen discomusiikin lantion hytkytystä vahvasti pop-rockahtavaan soundiinsa. Yhtye on kuin tuonut entisten vuosikymmenten discomusiikin nykypäivään. ”Electric” on niin kaikessa hyvässä kuin pahassa tarttuva ja rakkautta pursuava albumi.

Yhtyeen vokalisti Wolfgang Kemmerlingin mukaan Plexiphonesin juuret ovat vahvasti kiinni brittiläisyydessä. Esikuvikseen bändi nimeää muun muassa U2, Killing Joken ja Simple Mindsin. Kuuden hengen yhtye soittaa rennon letkeää tanssimusiikkia, joka saa jalan vipattamaan. Kappaleissa tankataan kertosäkeitä ahkerasti, joten lähes jokaisesta kappaleesta oppii kertosäkeet. Sanoituksiin inspiraatiota ammennetaan parisuhteista, esimerkiksi ”40 Daysissä” kerrotaan kuinka kaksi ihmistä satuttavat vain toisiaan. ”Slow Down” kertoo nimensä mukaisesti siitä, kuinka parisuhteessa ei tulisi kiirehtiä, sillä muuten asiat voivat mennä pahasti mönkään. Vokalistin tulkinta ”Slow Downin” kertosäkeistä on sydäntä riipivä, kenties hän laulaa omakohtaisesta kokemuksesta.

Vahvasta pop- ja disco-vaikutteista huolimatta osassa kappaleista kuullaan hienoja kitarariffejä. Silloin kun ”Take Me, Break Me”-kappaleen kertosäkeet eivät pauhaa, voi kuulla tyylikkäitä riffejä. Nimikkokappale ”Electricissä” ujeltavat riffit myös syntikka-aaltojen kupeesta. Yhtyeen tyyli tuo paikoitellen mieleen ruotsalaisen The Soundsin, vaikkakin Plexiphones taittuu selkeästi enemmän discomusiikin puolelle. ”Broken Man” ja ”Wave Me Goodbye” edustavat sanomaltaan albumin ”synkintä” puolta. Plexiphonesille ominaisesti kappaleet ovat kuitenkin melodialtaan pirteitä ja tarttuvia. ”Love Child” kuuluu albumin ehdottomiin korvamatoihin. Se on iloinen rallatus, jota jaksaa kuunnella toistuvasta kertosäkeestä huolimatta.

13 kappaletta sisältävä ”Electric” on mukava kuuntelukokonaisuus, jossa on kuitenkin muutama kappale liikaa. Albumin alku menee vaivattomasti päätä nytkytellessä disco-pop-jytkytyksen tahdissa, mutta loppupuolta kohti tunnelma hieman latistuu. Tästä huolimatta albumilla on monta hauskaa popitus-kappaletta sekä muutama hienokin raita kuten ”Slow Down” ja ”Love Child”. Plexiphonesin ”old school” -discomusiikki ei kalpene nykypäivän disco-, hiphop- tai pop-artistien rinnalla, vaan päinvastoin. Plexiphones vie niitä mennen tullen.

8/10

Kappalelista:

  1. 40 Days
  2. Take Me, Break Me
  3. Slow Down
  4. Electric
  5. To Be Wanted
  6. Tell It With Your Heart
  7. Broken Man
  8. Wave Me Goodbye
  9. Love Child (Love Light Beam Mix)
  10. We Are Repeating
  11. Hideaway (Shelter From The Sun Mix)
  12. Let It Roll (Captain Of Your Soul Mix)
  13. Plastic Love (Touch The Sky Mix)

Plexiphones Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Luetuimmat

Uusimmat