Puntala-Rock 25.-26.7.2014

Puntala-Rock on aina yhtä nautinnollinen festivaali. Punkkiin ja sen alalajeihin keskittynyt Lempäälän vuosittainen tapahtuma oli tällä kertaa minun viidenteni, joten alue on erittäin tuttu, kuin olisi omilla jokakesäisillä tiluksillaan. Tapahtuma on DIY- ja talkoohengessä tehty, järjestäjät ja työntekijät eivät tienaa juuri mitään, vaan kaikki tulot menevät yleensä kuluihin, mutta koska festaria on järjestetty onnistuneesti 80-luvun ikihämäristä tähän päivään saakka, näyttää itse lopputulos olevan järjestäjille tärkein. Tai jos ajat ovatkin jossain vaiheessa olleet vittumaisempia ja vaikeampia, lojaalisuus kotimaista punk-kulttuuria kohtaan on pitänyt festarit kasassa. Bändit valitseva ryhmä ottaa huomioon kaikki mukaan haluavat yhtyeet ja filtteröi vain rasistiset, seksistiset ja muulla tavoin ahdasmieliset kokoonpanot pois.

Kalenterin lähennellessä festarin aattoa sosiaalisessa mediassa kohahti erään parodisen levynkannen myötä, ja tietyt tahot, vaikka olivatkin kovasti marginaalissa, syyttivät bändityöryhmää elitismistä – levottomien kielten mukaan ”poliittisesti epäkorrekteja” bändejä syrjitään järjestäjien väitetyn huumorintajuttomuuden vuoksi. Itse festivaaleilla (ja erittäin kontroversiaalisessa sekä poliittisesti epäkorrektissa yhtyeessä) soittaneena en ihan allekirjoita tätä mielipidettä, joskin järjestäjien omat bändit ovat olleet kokemukseni mukaan melko tiuhaan tahtiin esiintyjälistalla. Ketään ei varmasti tämä pahemmin häiritse, mutta ymmärrän molempien leirien kannan jotenkuten, vaikka sijoitunkin spekuloinnin ulkopuolelle tässä asiassa. Paikallinen punkskene ei mitenkään yllättäen elä edelleenkään harmoniassa, ikävä kyllä, mutta homo homini

lupus ja niin edelleen. Pakko kyllä kehua Puntalan silmäätekeviä siinä asiassa, että he ovat vuosi toisensa jälkeen yltäneet huimiin suorituksiin ulkomaisten ja legendaaristen bändien buukkaamisissa meidän tuppukylämäiseen maahamme.

25. heinäkuuta vuonna 2014 on ärsyttävän kuuma Puntalan leirintäalueella, mutta tänä vuonna ei sentään sada (kuten harmittavan usein näillä nurkilla näihin aikoihin), ja irokeesit pysyvät hiestä huolimatta hyvin pystyssä sekä kilju/kaljaosasto taskulämpimänä. Uimaan ja vesipisteille on melkoisesti jonoa, onneksi kyseinen festari ei ole tämän kolossaalisempi. Järjestyksenvalvojat ja ensiaputelttalaiset ovat reilua väkeä eivätkä yleensä ole holhonneet ketään vastoin tahtoa, sillä Puntala nyt tunnetusti on kaikennäköisen dekadenssin Mekka. Kaikista kuitenkin pidetään huolta, jos ei työntekijöiden niin kanssaihmisten toimesta, ja pahoinvoivat ihmiset saavat yleensä välittömästi apua. Tällä kertaa nestehukkaisia on melko paljon, koska popula ei välttämättä tajua juoda vettä useista kehotuksista huolimatta.

Tälläkin kertaa Puntalaan on saapunut pyhiinvaellukselle punkkareita ja senhenkisiä kaikista maailmannurkista. Tiedän ihmisiä, jotka tulevat toiselta puolelta Tellusta peräti vuosittain paikalle vain näiden festien vuoksi. Kotimaistakin osastoa on edustamassa pataljoona tuttuja ja tuntemattomia naamoja, joita ei välttämättä muuten näkisi, siksi arvostukseni tätä tapahtumaa kohtaan on pysynyt huippulukemissa. Suomi-punk ja -hardcore on tunnetusti maailmalla kuumaa

kauppatavaraa, ja festari on legendaarinen sellaisen musiikin kuuntelijoiden piirissä. Valtavirran tietoisuudesta se on pysynyt poissa useimmissa tapauksissa, mikä on pitänyt (taivaan ja helvetin kiitos) suurimman hipsteritulvan loitolla sekä estänyt tapahtumaa muuttumasta steriiliksi ja ylikontrolloiduksi. Puntalassa on perinteisesti kaksi esiintymislavaa: päälava ja pienempi mökkilava.

Safkaakin saa – vegaanit, lihaanit ja kaikki niiden väliltä on otettu huomioon. Tampereen Pispalassa sijaitsevan kuuluisan punk-kapakka Vastavirran yksinkertaistettu versio toimii terasseineen juottolana.

ADAPTATSIYA (Kazakstan)

Ensimmäinen arvioimani bändi on Kazakstanista saapuva Adaptatsiya, joka osoittaa, että yhtyeitä värvätään mielellään tuntemattomammistakin maailmankolkista, vaikkei bändi olisikaan tehnyt (vielä) nimeä maailmalla. Innostuin välittömästi, kun kuulin kyseisen porukan soittavan post-punkkia, jolle Puntalassa oli tänä vuonna useammankin bändin kiintiö. Miellyin kovasti ennakkoon kuuntelemiini live-biiseihin, koska ne ovat häiriintyneen eksentrisiä ja sen lisäksi vielä meneviäkin; kitara- ja bassokuviot lähentelevät kekseliäisyydessään nerokkuutta. Istun tällä kertaa yleisöstä nähtynä aidan toisella puolella kuuntelemassa, sillä siitä on istualtaan parempi kirjoittaa ja pogoaminen voi äityä kuinka pahaksi tahansa ilman, että omat muistiinpanot ja luusto joutuu siitä kärsimään. Väkeä on kerääntynyt jonkin verran paikalle, yleensä näin kahdeksalta illalla ihmisillä on vielä tekemistä sosiaaliseeraamisessa ja telttojen pystyttämisessä (tai kuten useimmiten, suojakännäämisessä), joten kovaa ryntäystä on turha aluksi odottaakaan. Kappaleiden vokaalit ovat kuulemani perusteella ainakin osaksi venäjää, ja bändiltä saan kuulla jälkeenpäin, että ne kertovat sodasta, vapaudesta ja rakkaudesta. Musiikki tuntuu olevan paljon kevyempää kuultuna näin isolta lavalta livenä kuin levyltä, mutta se toimii sekä itselleni että muulle yleisölle. Vokalistin Jello Biafra -tyyppinen vibra oli muuten mielenkiintoinen yksityiskohta tämäntyyliseen punkkiin yhdistettynä. Saan kuulla Adaptatsiyan olevan yllättävän iäkäs bändi, ja jäseniltä kuulee stooreja neuvostoajan Kazakstanista, kun haluan välttämättä tietää, millaista on olla punkkari sillä maaperällä. Vielä 90-luvulla se kuulemma oli vaikeaa, koska koko teema oli jyrkästi kielletty maassa, mutta nykyään olo on todella rauhallista esimerkiksi Venäjään verrattuna.

HERÄTYS (Ruotsi)

Päälavalla soittaa kätevästi seuraavana Herätys, jonka miehistöstä ainakin suurin osa on Malmösta ja Uppsalasta, Ruotsista. Tämä on verrattain uusi bändi ainakin julkaisullisesti, debyytistä on nelisen vuotta, mutta se on hurmannut jo kiitettävän määrän ihmisiä kasari-hc-vaikutteillaan. Vokalisti on karismaattinen, ja lyriikat ovat suomeksi; bändin dynamiikka toimii lavalla hyvin. Yleisökin osoittaa kiintymystään tai jotain muuta vahvaa emootiota, sillä muutamia kaljatölkkejä lentää lavaa kohti pitkin keikkaa, mutta udellessani asiaa backstage-alueella bändin jäsenet kertovat heillä olleen pelkästään hauskaa eikä tölkkisade ”ollut mitään verrattuna viimeksi koettuun”. Mutta idiootit heittokäsineen sikseen, yhtye uppoaa kuin kuuma veitsi voihin illan laskeutuessa Puntalan ylle, vaikkei nyt millään erityisen pistävällä/piristävällä tavalla eroa tyypillisestä hardcore punkista. Päällimmäisenä jää kuitenkin mieleen omaa korvaa miellyttävä laulajan osuus, mikä ei läheskään aina toteudu muuten hienojen yhtyeiden kohdalla. Jäsenten alkuperästä tulee muuten mieleen hauska yhteensattuma, barcelonalainen bändi nimeltään Hyvää Yötä, jonka nokkamies on/oli myös suomalainen Herätyksen tapaan. Tämä toimittaja ehdottaa, että näiden kahden rytmiryhmän kuuluisi ehdottomasti tehdä split 7″!

CHAOS U.K. (Englanti)

Olisi ollut jotakin erittäin surrealistista kuulla, jos joku Puntalaan saapuneista olisi todennut, ettei lauantai-illan Chaos U.K.:n performanssi kiinnosta. Yhtye ei ole minun välittömällä ykköslistallani, mutta silti ehdottomasti brittiläisen hardcore punkin kulmakiviä 80-luvulta saakka. Asenne on ehdottoman häpeämätön, musiikki on ehdottoman räkäistä ja suoraviivaista. Tätä on kyllä tullut lähes joka punkkarin luukutettua urakalla. Soitosta paistava anteeksipyytelemätön rääväsuisuus on

silkkaa hienoutta, brittibändien arvokkain ominaisuus. Lyriikat eivät pyytele anteeksi vaan käsittelevät vuoroin alkoholismin ihanuutta, lapsentappamista, toisaalta taas solvaavat Margaret Tchatcherin suohon ajassa ja paikassa, jolloin se oli erityisen vaarallista. Mutta miten vääjäämättömästi vanhenevat herrat pärjäävät nuorten streetpunkkareiden silmissä? Otetaan selvää. Arvattavasti väkeä on valmiina nostalgisoimaan lavan tuntumassa enemmän kuin pystyy aluksi käsittämään. En edes yritä tunkea joukon läpi, tätä hetkeä ovat niin monet muutkin odottaneet. Ennen kuin kunnolla huomaakaan, päihtynyt kansan huuto halkoo ilmaa ja sitten sen lävistää yhä vuosikymmenten jälkeen aggressiivisena jylläävä musiikki. Pitti raivoaa eri puolilla yleisömassaa vähän disintegroituneesti, mutta selkeästi legendat saavat hyvän vastaanoton. Biisejä saati biisijärjestystä on vaikea tätä kirjoittaessa muistaa, mutta lähes kaikki suosikit tulee kuultua. Yhtye on taas kovassa vedossa, vaikka stagella olevia hahmoja on vaikea erottaa. Musiikki pysyy kasassa, vaikka nopeutta ja kaoottisuutta löytyykin. Ei tämä itselleni ollut mitenkään must-elämys, mutta yhdyn kyllä ystävieni mielipiteeseen siitä, että hienoahan tämä oli nähdä livenä. Tulee sydämentykytysiä ajatellessakin, mitä Puntalaan vuonna 2015 keksitään.

Olen hiukan pettynyt itseeni arvioimieni bändien vähyydestä, mutta Puntala onkin (surullisen)kuuluisa siitä, että siellä kaiken muun tekemisen vuoksi välttyy helposti näkemästä leijonanosaa esiintyjäkaartista. Toisaalta jos tapahtuma venyisi esimerkiksi kolmeen tai useampaan päivään, tulisi kaiken sen totaalisen juhlimisen tuloksena aivan varmasti ruumiita. Mutta ensi vuonna nähdään taas, kiitos ja kiitos!

Raportti: Susanna Nyberg
Kuvat: Eveliina Matikainen