Raskas Pohjanmaa

Sähkökitaran rosoinen huuto kaikuu Rytmikorjaamon kellarin käytävällä. Seiniä koristavat paikallisten orkestereiden julisteet, ja ilmoitukset vuokralla olevista pakettiautoista keikkailua varten. Käytävällä lojuu sekalaista musiikkitavaraa. Jos Rytmikorjaamo ei nimenä kerro vielä kaikkea talon tarjonnasta, ensikatsaus sisustukseen sen tekee. Rock-henki näkyy, kuuluu ja tuoksuu.

Koputan oveen, ja soitanta taukoaa hetkeksi. Raskas ovi aukeaa naristen, ja astun sisälle Liquid Society -nimisen Seinäjokelaisen yhtyeen treenikämppään. Kuusipäinen, naisvokaaleilla terästettyä melodista, kitaravetoista metallia soittava yhtye on kokoontunut paikalle harjoittelemaan uusia kappaleitaan. Muusikoiden intohimo musiikkian kohtaan ei pyhitä lepopäivääkään.

Yhtyeen ”From Dreams To Reality” nimeä kantavan esikoislevyn julkaisusta on aikaa noin kuukausi. Pääasiassa vanhasta materiaalista koostuva levy on yhtyeelle ensisijaisesti promootioväline, jonka avulla lähdetään rakentamaan laajempaa tunnettavuutta. Yhtyeessä koskettimista vastaava Mika Autio kuvailee levyä myös pöydän putsaajaksi. Puhtaammalle kankaalle on helpompaa rakentaa omanlaistaan teosta.

Hyvää pyritään tekemähän

Etelä-Pohjanmaalainen yrittelijäisyys elää vahvana myös musiikin parissa. Yhtye sanoo rakentaneensa levynsä 98%-prosenttisesti itse, aina kansikuvista raitojen miksaukseen. Seinäjoella osaaminen niin soittamisen, kuin äänen jälkikäsittelynkin saralla on vahvaa. Toinen yhtyeen kitaristeista, Mikko Parkkonen, kuvaileekin Seinäjokea jopa Suomen rock-pääkaupungiksi.

–        Treenikämpistä on kyllä pulaa. Meitä on useita bändejä jokaisessa treenikämpässä, joka tekee aikatauluttamisesta hankalaa. Ahdastakin on, kun parhaimmillaan neljä bändiä ahtautuu soittimineen yhteen pieneen tilaan.

Seinäjoella raskaammalle musiikille on kysyntää. Maaperä on hedelmällinen, ja jo mainetta ja menestystä niittäneitä esikuvia riittää. Tarjonta on laajaa, ja lähes jokainen raskaan musiikin alatyyli on kaupungissa edustettuna. Saman käytävän varrella harjoituksiaan pitävän Ground Framen vokalisti Ari Latvala on raskaan musiikin hyvästä tilanteesta pitkälti samaa mieltä.

–        Seinäjokihevi elää ja voi hyvin. Liquid Societyltä ja MindMirrorilta on juuri tullut uutta materiaalia ulos. Upside Crown sai ensimmäisellä keikallaan keikkamyyntisopimuksen My Music Agencyn kanssa. Ravage Ritual kävi Ruotsissa keikkaleimassa. Nicole on studiossa, ja sekä Carnalationilta, että Tresspassangerilta tulee kuulemma vielä tämän vuoden puolella uutta materiaalia ulos. Täällä porukka tekee paljon, ja uskoo omaan juttuunsa. Se on mielestäni hienoa.

Ground Frame julkaisi uuden ”Worlds” -nimellä kulkevan kuudesta kappaleesta koostuvan minialbuminsa marraskuussa 2012. Ground Frame luokittelee itsensä rock-metalliksi, mutta ensisijaisesti bändi haluaa välttää liian tarkkaa musiikkinsa luokittelua.

–        Musiikkimme pitää sisällään kaikkea maan ja taivaan väliltä. Soitamme musiikkia, mikä kuulostaa omaan korvaamme hyvältä, asettamatta suurempia rajoituksia itsellemme. Peräänkuuluttaisin muiltakin rohkeampaa laatikon ulkopuolista ajattelua, ja niinsanottujen helppojen ratkaisujen välttämistä.

Priimaa pukkaa tulemahan

Vastaanotto uudelle albumille on ollut positiivinen. Vilpittömiä kehuja on sadellut, ja kriitikoiltakin on saatu arvokasta palautetta. Molemmat tärkeitä askeleita yhtyeen kehittymisen kannalta. Myös Ground Frame äänitti levynsä pitkälti bändin sisäisin voimin, ja Ari kuvaileekin levyn valmistumista työvoitoksi.

–        Levyn tuotantoprosessista vastasi pääasiassa toinen kitaristimme Jari Herrala. Mikauksen hoiti luottomiehemme Seppo ”Blacksmith” Santala.

Laajasta tarjonnasta lakeuksien erikoisuudeksi Latvala poimii erityisesti melodisen metallin, jota edustaa Seinäjoella esimerkiksi MindMirror. Viisivuotiasta taivaltaan uuden, ”Wither” nimeä kantavan EP:n, sekä ensimmäisen virallisen musiikkivideonsa julkistamisella juhlistanut yhtye on Seinäjoen raskaan musiikin ystäville tuttu nimi.

–        Uusi EP:mme on näyte siitä, mihin suuntaan olemme viidessä vuodessa kehittyneet. Musiikkivideo puolestaan kertoo EP:n nimikkobiisin tarinaa.

Yhtyeen vokalisti, ja perinteikkäämpää death metallia soittavassa Defiled Iconissa bassoa heiluttava Jouni Alho sanoo yhtyeen suunnitelmien olevan suuremmille keikkalavoille nousemisessa, ja suuremman yleisön tietoisuuteen pääsyssä. Tarjonnan määrässä Alho on hyvin samoilla linjoilla muiden kanssa.

–        Etelä-Pohjanmaan metallitarjonta on laajentunut ja parantunut viimeaikoina paljon. Kun kuuntelee tämän hetken demotarjontaa, materiaalin monipuolisuus pelkästään metalligenrenkin sisällä yllättää.

Alho toteaa perinteisen Suomalaisen melankolian kaikuvan myös lakeuksilla soitetussa metallissa. Kuitenkin myös monien yhtyeiden monimutkaiset koukerot, tai esimerkiksi puhtaasti aggressiivinen taonta saattaa räjäyttää varomattoman kuuntelijan mielen.

–        Tärkeintähän kuitenkin on, että pystyy polkemaan jalkaa, ja heiluttamaan tukkaa. Loppu riippuu kuulijasta itsestään.

Hevipuun herkullisia hedelmiä

Metallisydän sykkii siis Etelä-Pohjanmaalla vahvana, siinä missä Lauri Tähkä ja Paula Koivuniemikin. Paikalliset, valtakunnallista mainetta niittäneet rock-henkiset keikkapaikat, kuten Rytmikorjaamo ja Bar 15, houkuttelevat paikalle yhtyeitä läheltä ja kaukaa. Kesän aloittava, Seinäjoen keskustan läheisyydessä järjestettävä Provinssirock, Seinäjoen keskustassa järjestettävät Vauhtiajot, sekä Kauhajoella juhannuksena järjestettävä Nummirock keräävät paikalle suuria ulkomaisiakin nimiä. Myös perinteikkäiltä Tangomarkkinoilta löytyy Tangovapaa Vyöhyke raskaamman musiikin ystäville. Maaperä lakeuksilla todellakin vaikuttaa hedelmälliseltä. Maittavia hedelmiä tuottavan hevipuun juuret ovatkin jo kaivautuneet syvälle maaperän uumeniin. Säännöllisestä kastelusta vastaavat paikalliset innokkaat ja nälkäiset raskaan musiikin ystävät. Rikkaruohot ja tuholaiseläimet eivät hevipuuta uskalla lähestyä laisinkaan. Lopputuloksena ovat monimuotoiset, mehukkaat hedelmät, joita jokainen raskaan musiikin ystävä saa kiskoa niin paljon kuin napa vetää.

Kasvien ystävät tietävät liiallisen veden määrän olevan usein vain haitaksi. Hevipuu onkin kasvina siitä erikoinen, että jokainen uusi vesipisara auttaa puuta kasvamaan ja kukoistamaan. Jokainen hieman toisista eroava hedelmä lisää puun väriloistoa. Suuri ja vahva hevipuu erottuukin matalien rakennuksien keskellä kauas, ja lakeuksien keskellä kukoistavan hevipuun hedelmille on kysyntää kaukaisemmillakin markkinoilla. Voisiko tässä olla se seuraava suuri Etelä-Pohjanmaalainen vientituote?

Ehkä osittain onkin jo. Yksi asia on ainakin varmaa: hevipuuta ei millään sahalla tai kirveellä kaadeta, vaan se tulee kokoistamaan raskaalla Pohjanmaalla jatkossakin.

Artikkeli: Pekka Nyrhinen