Brittiläinen Monument pelaa kovilla panoksilla. Yhtye ilmoittaa vaatimattomaksi tavoitteekseen luoda saarivaltion heavy metal -skeneen sen saman palon ja soundin, joka siltä on bändin mukaan puuttunut jo useamman vuosikymmenen ajan. Tätä missiota yhtye on parhaansa mukaisesti toteuttanut jo kahden täyspitkän verran, ja nyt homma jatkuu kolmannen studioalbumin muodossa, joka kantaa nimeä “Hellhound”.

Monument tykittää hyvinkin perinteistä raskasmetallia, joka tuo ensikuuntelusta lähtien mieleen monien brittiläisten hevi-ikonien tekemiset – erityisesti Iron Maidenin alkuvuosien tuotannon. Näiden roolimallien mukaisesti musiikki on riffivetoista, laukkaavan tarttuvaa ja välillä varsin melodiseksi venyvää heavy metallia, joka takertuu vastaanottajan kuuloelimiin kärpäspaperin lailla.

Lupaavista asetelmista huolimatta “Hellhound” menettää parhaat tehonsa esikuviensa suoranaisen apinoinnin myötä. Jo se, että homma kuulostaa yleisellä tasolla aivan Iron Maidenilta ei tunnu riittäneen, sillä monen kappaleen sävellyksistä löytyy niin suoria viittauksia rautaneidon musiikkiin, että näiden säveltäjätietoihin pitäisi lisätä Steve Harris ja kumppanit. Esimerkiksi “Wheels of Steel” käynnistyy kuin “Die With Your Boots On” konsanaan. Ja näitä suurempia sekä pienempiä samankaltaisuuksia tulee vastaan pitkin albumia. Koittakaapa huviksenne bongata, löydättekö seasta yhteneväisyyksiä esimerkiksi “The Mercenary”, “From Here to Eternity” ja “Mother Russia” -kappaleisiin. Ja jotta homma vedetään kunnolla yli, on bonuskappaleiden joukkoon pitänyt luonnollisesti repäistä Iron Maiden -coveri “Déjà Vu”.

Monumentin uutukainen on ristiriitaisin albumi, joka on tullut vastaan pitkiin aikoihin. Kiekosta haluaisi pitää vilpittömästi, sillä yhtyeen musiikki on yksinkertaisen tarttuvaa ja pirullisen viihdyttävää. Monument lataa kappaleensa niin täyteen ruutia, että suurin osa albumista napsahtaa kupoliin jo ensikuuntelulla. “Hellhound” on myös niin täynnä sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä ja asennetta, että se läikkyy parhaimmillaan reunojen ylitse. Harmi, että tämä vesitetään liiallisella lainailulla, joka herättää pakostakin miettimään, kuinka tukevasti metalliryhmä seisoo omilla jaloillaan. Tuotantopuolella on myös ongelmansa, sillä albumi kärsii turhan ohkaisesta soundista.  Kunnolla kolisevan basson lisääminen tuntuu olleen se taso, jonka ylittämisen jälkeen olisi astuttu liian paljon rautaneidon varpaille.

Kaikesta huolimatta on myönnettävä, että “Hellhound” on erittäin viihdyttävä kiekko, joka iskee parhaimpina hetkinään todella lujaa. Albumi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen tapaus, jos sydän sykkii vanhan liiton hevimetelin suuntaan. Tällä saralla kun on tarjolla varsin tasavahva elämys. Ja mikäli omien ideoiden puutetta ei koe ongelmaksi, voi kiekon arvosanaankin helposti lisätä pykälän tai pari.

6+/10

Kappalelista:
1. William Kidd
2. The Chalice
3. Death Avenue
4. Nightrider
5. Hellhound
6. Wheels of Steel
7. The End
8. Attila
9. Straight Through the Heart
10. Creatures of the Night
11. Long Live Rock ‘N’ Roll (Rainbow-cover)
12. Déjà Vu (Iron Maiden -cover)