Riivattu karhu räyhää suomeksi – haastattelussa Noumena

Ähtäriläislähtöinen Noumena on tarjoillut maailmalle melodista death metalia jo vuodesta 1998 eli piakkoin kunnioitettavat 20 vuotta. Matkalle on mahtunut viisi täysipitkää studioalbumia, joista varsinkin vuonna 2005 ilmestynyttä ”Absence”-levyä pidetään suuressa arvossa: monen mielestä levy on parhaita suomalaisia melodeath-levyjä ikinä. Bändi julkaisi aiemmin tänä vuonna  uuden studioalbuminsa ”Myrrys”, joka on bändin ensimmäinen suomenkielinen albumi. Uuden levyn tiimoilta Kaaoszine otti yhteyttä bändin kitaristi Ville Lamminahoon ja kyseli hieman laulukielen vaihdon syistä ja yleisesti ottaen siitä, mitä bändille kuuluu vuonna 2017.

Morjensta! Miten asiat tällä hetkellä sujuvat Noumenan leirissä?

Ville Lamminaho: Tervehdys! Asiat sujuvat oikein mallikkaasti. Kirjoitan tätä levyn julkaisupäivänä, ja on mukavaa saada pitkään työstetty tuotos vihdoin maailmalle.

Teiltä on tulossa piakkoin uusi albumi, joka kantaa nimeä ”Myrrys”. Miten kuvailisit levyä lyhyesti sitä odottaville faneille?

Ville Lamminaho: Myrrys on oiva jatke Noumena-saagaan: On sopivassa määrin sekä uusiuduttu että katsottu taaksepäin sen kanssa. Odotettavissa ei ole mitään radikaaleja muutoksia laulukielen vaihtumista lukuun ottamatta. Jos bändimme musiikki on aiemmin maistunut, ei asia todennäköisesti tälläkään kertaa muutu.

Ensimmäinen albumilta taatusti huomattu asia on laulukielen vaihtuminen suomeksi. Miksi moinen muutos on tapahtunut ja onko tämä yksittäisen levyn teema vai muuttuuko kieli pysyvästi?

Ville Lamminaho: Laulukielen vaihtoon vaikutti oikeastaan moni seikka. Ajatus oli pyörinyt mielessäni taustalla jo pitkään, koska en ole koskaan aiemmin sanoittanut mitään vakavahenkistä suomeksi. Ajatus realisoitui, kun aloitimme työstämään ensimmäisiä sanoituksia ”Myrrykselle”. Tarpeena oli oikeastaan haastaa itsensä: tässä on kuitenkin vajaan parinkymmenen vuoden aikana tullut kirjoitettua Noumenalle aika paljon sanoituksia englanniksi, joten teki mieli kokeilla jotain uutta. Tuntui myös, että sävellettyihin biiseihin istuisi hyvin suomenkielinen ilmaisu.

Ehdotin asiaa muille bändin jäsenille, ja pienen ihmettelyn ja tuumailun jälkeen päätettiin kokeilla asiaa. Kun Antti lopulta sai treeneissä parit ensimmäiset suomenkieliset sanat laulettavaksi, oli selvää, että homma todellakin toimii ja seuraava levy tulee olemaan suomenkielinen.

Rehellisesti sanottuna en osaa yhtään sanoa, miten jatkamme tästä eteenpäin. Luultavasti asia selkiytyy, kun saamme ensimmäiset biisit seuraavalle levylle tehtyä ja selviää, tuntuuko paremmalta sanoittaa ne suomeksi vai englanniksi. Sekakieliseen ilmaisuun emme kuitenkaan aio päätyä.

Millainen prosessi uuden levyn luominen oli? Edellisestä levystänne ”Death Walks With Me” on aikaa noin kolme vuotta, mitä kaikkea näihin kolmeen vuoteen on mahtunut ja kauanko uuden levyn tekeminen vei aikaa?

Ville Lamminaho: ”DWWM”:n julkaisusta on itse asiassa aikaa jo aika tarkalleen neljä vuotta. Aika kuluu vauhdilla nykyään. Tyypillisesti biisintekoprosessi alkaa meillä vähän levyn julkaisun jälkeen. Toki siinä aiemminkin oli tullut kaikenlaisia ideoita, mutta ”Myrryksen” biiseistä yhtään ei ollut tehty kokonaan tai edes puolivalmiiksi ennen ”DWWM:n” julkaisua. Keräiltiin siinä hiljakseen parin vuoden ajan ideoita, treenailtiin ja sovitettiin biisejä, ja kun tuntui, että oli tarpeeksi vahva setti biisejä kasassa, päätettiin mennä studioon tekemään seuraavaa levyä.

”Myrryksen” tallentaminenhan aloitettiin jo viime vuoden kesällä. Perheellisinä, työssäkäyvinä ihmisinä, jotka asuvat ympäri Suomea eivätkä saa elantoaan musiikista, on vaikea saada koko poppoota muutamaksi viikoksi yhtä aikaa studioon. Nauhoitimme levyn useassa eri paikassa muutaman kuukauden ajanjaksolla, minkä jälkeen loppuvuodesta annoimme palat Dan Swanölle Ruotsiin koottavaksi.

Tämänkaltaisella nauhoitusprosessilla oli ajankäytöllisesti puolensa, mutta toki myös haasteensa. Esimerkiksi bassot jouduttiin nauhoittamaan myöhemmin huomattujen vireongelmien takia kokonaan uusiksi, pianoista katosivat stereoraidat, muutamaa lauluraitaa jouduttiin metsästämään kovalevyjen syövereistä ja muuta pientä sellaista. Todennäköisesti seuraava levymme tullaan nauhoittamaan yhdessä paikassa ja yhdessä sessiossa – se säästää kummasti hermoja lopputyöstöjen aikaan.

Jos vertaat musiikilliselta kantilta edellistä ”Death Walks With Me” -levyä ja uutta albumianne, millaisia eroja löydät levyjen väliltä?

Ville Lamminaho: Oma sävellyskynäni on syystä tai toisesta ollut viime aikoina entistä terävämpänä hitaampien ja mahtipontisempien biisien kohdalla. Onneksi toinen kitaristimme Tuukka toi asiaan vastapainoa ja sai aikaan muutaman mainion nopeatempoisemman kappaleen. Siinä mielessä ”Myrrys” on hyvinkin dualistinen levy – aiemmin minä ja Tuukka olemme astuneet tyypillisesti biisin tai parin verran toistemme vahvalle alueelle, kun nyt pysyimme enemmän omilla tonteillamme.

Mitään radikaalia musiikillista muutosta ei levyjen välillä kuitenkaan ole. Meillä on aina ollut hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia biisejä ja tunnelmia levyn sisällä, eikä asia nytkään ole muuttunut. Itse koen sellaiset levyt yleisesti mielenkiintoisemmiksi. Ehkä matka edellisen levyn ääripäiden välillä oli kuitenkin suurempi kuin ”Myrryksellä”.

Jossain määrin ”Myrrys” on enemmän koko bändin näköinen levy. Kaikki jäsenet ovat osallistuneet biisinkirjoitukseen – rumpalimme Ilkka sai sävellettyä ensimmäisen Noumena-biisinsä! Olen tyypillisesti ollut aika natsi yksityiskohtien ja sovitusten suhteen, aina laulujen rytmityksestä melodioiden nyansseihin ja jopa joihinkin rumpufilleihin saakka. Tällä kertaa päätin tietoisesti olla puuttumatta asioihin, jotka eivät ole kokonaisuuden kannalta lopulta kovin merkittäviä, ja antaa muiden hoitaa omat tonttinsa kuten parhaaksi näkevät.

Levyltä on etukäteen lohkaistu yksi kappale ”Metsän Viha”. Miksi tämä kappale valikoitui ensimmäiseksi näytteeksi ja millaista palautetta se on saanut?

Ville Lamminaho: Kuten teimme edellisenkin levyn kanssa, lohkaisemme levyltä sekä nopeamman että hitaamman biisin näytteiksi. Levyn ilmestymispäivänä julkaisemme musiikkivideon ”Kirouksen Kantajasta”. Musiikkivideon idea toimi paremmin hitaamman biisin kanssa, joten lyriikkavideo tehtiin nopeammasta. ”Metsän Viha” valikoitui, koska se on mielestämme nopeammista biiseistä edustavin. Palaute on ollut pääasiassa oikein hyvää!

Mistä levyn sanoitukset ovat saaneet inspiraationsa ja millaisia asioita ne käsittelevät?

Ville Lamminaho: Omat sanoitukseni ovat tyypillisesti aika impressionistisia, ehkä myös ekspressionistisia. Useimmiten käsittelen sanoituksissani jotain yksittäistä ajan hetkeä ja sen herättämiä mielikuvia, mielialoja ja tunnetiloja. Sanoitukseni saattavat pohjautua johonkin tosielämän kokemukseen, johonkin kuviteltuun tilanteeseen tai sitten olla yhdistelmä totta ja tarua. Tällä kertaa omiin sanoituksiini tuli yllättävänkin positiivinen ja maanläheinen pohjavire. ”Syvällä Vedessä” kertoo tyttäreni syntymästä ja ”Kirouksen Kantaja” vaikeuksien voittamisesta. Ainoastaan ”Sanansaattaja” edustaa siinä mielessä minulle tavallisempaa linjaa, että se käsittelee kuolevaisuutta.

Basistimme Hannun sanoitukset yhdistävät usein hevimetallissa yleisemmin käytettyä tematiikkaa historialliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tällä levyllä Hannu kertoo erityisesti käsitelleensä ihmiskunnan kyvyttömyyttä pysäyttää sen itse käynnistämiä tuhovoimia, jotka kohdistuvat niin luontoon kuin ihmisyhteisöihinkin. Laulajamme Antti käsittelee sanoituksissaan tragedioita sekä henkilökohtaisella että ihmiskunnan tasolla.

Mitä bändin kalenterissa näkyy julkaisun jälkeen? Luvassa lienee keikkailua uuden levyn tiimoilta ja kenties festareita kesällä?

Ville Lamminaho: Festarit ovat aina syystä tai toisesta karttaneet Noumenaa. Ehkä syynä on se, että meidän kokoluokallemme on vähän slotteja ja paljon kilpailua niistä, ja ehkä toisaalta myös se, että levymme ovat yleensä ilmestyneet keväällä, joka on huonoin mahdollinen aika olla ajankohtainen bändi festarien kannalta. Muunlaisia keikkoja on tietääkseni enemmän luvassa syksyllä.

Itse olen tehnyt päätöksen jättäytyä pois keikoilta henkilökohtaisten syiden vuoksi ainakin toistaiseksi. Keikoilla nähdään toisena kitaristina myös ähtäriläislähtöinen herra, vanha tuttumme Markus.

Levyn kansitaide on mielestäni hyvin tyylikäs, ketä kyseisestä kansikuvasta on kiittäminen?

Ville Lamminaho: Kiitos kuuluu Otto Lehtoselle. Törmäsin hänen taiteeseensa jossain päin nettiä, tykästyin siihen kovasti ja pyysimme häntä tekemään kannet. Annoimme hänelle ohjeistukseksi jotain tyyliin ”Riivattu karhu, värimaailma mustaa, valkoista ja punaista” – ja loistava lopputulos on nyt kaikkien nähtävillä.

Kiitoksia haastattelusta ja onnea bändille tuleviin pyrkimyksiin! Mikäli haluat tähän loppuun sanoa jotain haastattelua lukeville faneille, sana on vapaa!

Ville Lamminaho: Kiitos haastattelusta!

 

 

Kommentit