Ripaus onnea ja oikeaa ajoitusta: haastattelussa juuri uuden albuminsa julkaissut Steve’n’Seagulls

Bluegrass-covereillaan maailmanlaajuiseen suosioon noussut Steve’n’Seagulls julkaisee tänään 9. päivä syyskuuta järjestyksessään toisen albuminsa nimeltä ”Brothers In Farms” Spinefarm Recordsin kautta. Millä perusteella yhtye valitsee covereita albumeilleen? Millaista palautetta bändi on kappaleistaan saanut biisien alkuperäisiltä esittäjiltä? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löydät vastauksia tästä: 

Kuinkas kesä 2016 sujui kaiken kaikkiaan Steve’n’Seagullsin leirissä?

Tomi Tajakka: Kesä on mennyt aika kiireisesti, että me ollaan tehty pääsääntöisesti ulkomailla festari-keikkoja. Kotomaissa tehtiin joku oisko niitä kymmenkunta ollut.  Joka viikko jotakin. Nyt taitaa olla jos en ihan väärin muista, niin kesän ainut tämmöinen ihan kokonainen viikon mittainen tauko, että kesä on kyllä ollut tosi kiireinen.

Ja nytten on tulossa uutta levyä.

Tomi Tajakka: Joo, 9.päivä ja nyt maanantaina lähetään ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikkaan, että se on kyllä mielenkiintoista.

Mä tässä rupesinkin miettimään, että te ootte Jenkkilässä käyneet, ettekö ookkin ?

Tomi Tajakka: Joo me ollaan käyty kahesti siellä ja nyt syyskuun lopussa lähetään kolmannen kerran, että tämä Etelä-Amerikka tulee nyt uutena alueena tässä heti sitten levyn nurkille.

Onko teillä sielläkin vankka kannatus vai onko se vähän semmoinen hyppy tuntemattomaan ?

Tomi Tajakka: No onhan se tietty sillä tavalla hyppy tuntemattomaan, mutta meille on aina alusta asti tullu paljon viestiä ja tommoisia niin kun tervehdyksiä sieltä.  Niin kun Väli-Amerikasta ja Etelä-Amerikasta, että sinänsä sinne on mukava päästä kun sieltä tulee aikalailla joka viikko jonkinlaisia terveisiä tai kyselyjä että ”ootteko tulossa keikalle?” Mukava päästä sinne sitten.

Siellä tuntuu toi porukka muutenkin olevan aika aktiivista noissa. Tuntuu aina kun lukee, ihan sama minkä bändin päivityksiä, niin siellä aina näkyy noita ”come to Brasil” viestejä.

Tomi Tajakka: Se alkaa olla aika legendaarinen se ”come to Brasil”, koska tuntuu että se on kaikkien bändien kohdalla, että ihan sama mitä se uutinen käsittelee niin ensimmäisten joukossa on ”come to Brasil” kommentti.

Niin tosiaan toinen levy eli ”Brothers In Farm” on nyt tulossa ja nyt ennen kun mennään tuohon levyyn, niin mä haluaisin vähän kysellä. Mulle ei ihan täysin ole toi teidän historiikki selvä niin sen verran mua kiinnostaisi, että bändihän aikalailla käsittääkseni  ensimmäistä kertaa breikkas tuolla AC/DC:n Thundestruckilla. Niin mistä alunperin tuli se idea alkaa tehdä covereita näistä tunnettujen bändien biiseistä.

Tomi Tajakka: No tuota joo tämä bändihän on alun perin perustettu vähän niin kun tämmöiseksi sivuprojektiksi 2010 tai 2011 ja mä olen itse viimeisenä liittynyt tähän eli mä olen ollut kolmisen vuotta tässä. Alun perin tämä bändi perustettiin semmoista keikka rypästä varten mihin tarvittiin semmoinen teemaan sopiva ”spagetti-western” tai ”western”, country bändi eli tässä on alun perin ollut vähän enemmän sähkökitaraa ja semmoista, et se on ehkä ollut tommoista morricone -tyyppistäkin jopa kun sellaisia vaikutteita on ollut. Mutta kun tämä kokoonpano vakiintui kolmisen vuotta sitten niin sitten se oikeastaan muuttu hyvinkin nopeasti ihan kokonaan akustiseksi ja siinä kokoajan tiiviisti keikkailtiin Suomessa tällä bändillä ja tehtiin siinä sivussa myös muita bändejä ja vedettiin muilla bändeillä keikkoja.

Sitten 2014 tehtiin ensin Iron Maidenin ”Trooperista” promo-video. Kun meillä oli uusi kokoonpano, niin haluttiin se keikkamyyjälle, että se pystyy käyttämään sitä kättä pitempänä keikkamyynnissä ja sitten se ”Trooper” tuntu leviävän tonne joillekin Maiden fani-sivuille ja hevi-sivustot bongaili sieltä. Sitten samana kesänä tehtiin Dion ”Holy Diverista” ja sitten kolmantena tehtiin tuo ”Thunderstruck”. Ne sai aika paljonkin huomiota, joka yllätti meijät aikalailla housut nilkoissa, että me oltiin niin kun vähän ihmeissään kun meillä oli siinä kaikenlaista bändiprojektia ja muuta ja sitten yhtäkkiä siinä kävikin näin, mikä oli oikeestaan kivakin yllätys.

Tuliko suosio lopulta ihan puskista vai oliko teillä alunperinkin vahva visio, että tällä voisi lyödä myös maailmalla läpi?

Tomi Tajakka: No siis joo, hirveä tuurihan meillä kävi, että ne videot sattu vaan leviämään ihmisten kautta oikeisiin paikkoihin. Oikeastaan on tässä humoristisia piirteitä ja halutaan pitää hauskaa, mutta ollaan kuitenkin alusta pitäen tätä vakavasti tehty. Tämä on kuitenkin meille kaikille myös aina ollut tulonlähde. Eli totta kai tämän pitää olla hauskaa, tai no siis ei pidä mutta toivotaan että tämä on hauskaa yleisölle ja itse halutaan pitää hauskaa omien suosikkibiisien tiimoilta. Että totta kai siinä sitä huumoria on. Mutta kyllä siinä niin kävi, että  kun tämän kanssa kävi niin hyvä tuuri, niin muut hommat siinä sivussa sitten jätettiin ainakin vähemmälle huomiolle jos ei kokonaan pois. Tämä nyt sen verran paljon onneksi ainakin tällä hetkellä työllistää. Toivottavasti myös jatkossa.

Tehän olette tosiaan julkaissut kaiken näköisiä covereita oikeastaan kaiken näköisistä bändeistä ja tulevalla levyllä on muun muassa Nightwishia, Guns N´ Rosesia sekä Megadethia. Millainen prosessi  kappaleiden sovitus omanlaiseksi on ja kuinka hankalaa on saada covereihin lupa myös alkuperäisiltä esittäjiltä?

Tomi Tajakka: Joo, ensinnähän noista lupa-asioista meillähän on sillä lailla onnellinen tilanne, että levy-yhtiö elikkä Spinefarm hoitaa julkasulupa-asian. Mutta toi biisien sovittaminen tai valinta menee aika pitkälti silleen, että ne on meille entuudestaan tuttuja biisejä kaikille tai isolle osalle meistä. Että kaikilla on semmoinen tausta ja tietysti kun ollaan kuitenkin nuoruutta 90-luvulla aika pitkälti eletty niin silloinhan nämä monet bändit, joita me coveroidaan on ollut tosi suosittuja kuten Megadeth, Metallica, Offspring ja tämmöset. Ja tietysti Metallica ja Megadeth ja nää on vielä edelleenkin tosi suosittuja, mutta kyllä se niin kuin  kumpuaa sieltä nuoruudesta hevipuoli varsinkin ja kyllä mä muistan olleeni kattomassa myös Offspringia 90-luvulla Mesilän juhannuksessa, että kyllä se oli aika kova juttu silloin.

No mutta se lähtee oikeastaan siitä, että jollekulle tulee mieleen biisi tai kuuntelee jotakin vanhoja suosikkeja ja sit tulee joku idea ja sitten sen idean kanssa ruvetaan porukalla sitä pyörittelemään, että se on semmosta edestakaisin hinkkaamista ja useampi pari-kolmekymmentä biisiä on kyllä hyllytettykin, mitkä ei ole vaan yksin kertaisesti toiminut, kun on kuulostanut niin hirveältä meidän mielestä.

Onko koskaan käynyt niin että kappale on jäänyt julkaisematta lupien jäädessä puuttumaan?

Tomi Tajakka: No siinä vaiheessa kun sinä tai minä haluttaisi jompikumpi soittaa vaan jotakin biisiä niin sen esittäminen on sallittua kaikin puolin. Sehän on jo tuolla vanhassa bluesmusiikin perinteissä tietynlainen biisien kierrättäminen tai uudelleen sovittaminen. Se on ollut hyvinkin yleistä. Mutta sitten tallennus vaiheessa tulee ne lupa-asiat tarkemmaksi, että muuten voidaan esimerkiksi keikoille soittaa aika vapaasti. Varsinkin kun siitä tehdään niin sanottu kaupallinen julkaisu virallisia teitä pitkin. Joissakin tapauksissa artistit omistaa itse ne oikeudet, mutta monestihan käsittääkseni se joka omistaa biisin julkaisu-oikeudet niin heiltä täytyy sitten kysyä. Niissä ei mitään ongelmia oo ollut. Että ei me kuitenkaan noita biisejä silleen epä-kunnioitettavasti käsitellä vaan pyritään päinvastoin tehdä niistä tosi oman tyylisiä, mutta silleen kunnioituksella alkuperästä kohtaan kuitenkin.

Oletteko koskaan saaneet palautetta alkuperäisiltä kappaleen esittäjiltä teidän työstänne?

Tomi Tajakka: Ei valitettavasti. Sellaista toisen polven tietoa on kyllä tullut, että muutamassa tilanteessa on kuultu joltakin, että esim. Panteran basisti  olis tykännyt tai Maidenin rumpali, mutta ne on aina tietysti vähän semmoisia, että siinä ollaan niin kun muitten varassa, että ei oo kuullut ihan suoraan. Tietysti haaveissa olis päästä jututtamaan vaikka jotakin Maidenin tyyppiä. Mutta minusta tuntuu, että niillä saattaa olla omat kiireet siellä festareilla ja aika tarkkaan katotaan ketä ne sinne päästää.

Näinhän se varmaan menee, mutta ajattelin tolta perspektiiviltä jos bändit olisivat sattunut näkemään, kun olette soittanut vaikka samalla lavalla, että ne olis tavallaan kuullut sen biisin ehkä livenä ja tullut sanomaan jonkun näköisen kommentin, mutta ilmeisesti sitten ei oo valitettavasti näin kai käynyt?

Tomi Tajakka: Ei oo vielä ainakaan. Toivottavasti jonakin päivänä päästäs vähän juttelemaan.

Luin myös teidän vaikeuksista jonkun intiaanipäähineen käytön kanssa. Onko kyseessä ainut kerta kun olette joutuneet jossain määrin vaikeuksiin musiikkinne kanssa?

Tomi Tajakka: Se on oikeastaan ainut semmoinen, että tietystihän palautetta tulee aina hyvää ja sitten kritiikkiä kanssa, että se on ihan selviö. Ainakin melkein kaikkien bändien kohdalla. Pääsääntöisesti ollut silleen ilahduttavalla tavalla tosi poliittista palautetta. Ne on vähän yllättänytkin, koska jotenkin ajattelisi, että kun tekee kuitenkin lainabiiseistä versiota, niin varmasti se myös joitakin ärsyttää, mutta esimerkiksi hevanteri puolen ihmiset on ottanut jotenkin tosi hyvin vastaan.

Sitten tietysti tuo kyseinen intiaanipäähineen juttu, kun meillä on vähän karderouppi homma silleen, että me laitetaan päälle vähän mitä sattuu ja kokeillaan kaikkia tyhmiä ideoita ja sitten tämä meidän haitaristi Hiltunen oli tosiaan ostanut Joensuun torilta semmoisen intiaanipäähineen muovisen replikan. Joku kerta se löi sen intiaanihäkkyrän sitten päähän ja se oli sitten jotenkin tosi hauskaa meidän mielestä, eikä me sitä mietitty silleen poliittiselta näkökulmalta vaan silleen, että sillä nyt on tuollainen. Sitten se oli niissä videoissa, jotka yllättäen sitten levisi. Eihän me osattu siinäkään vaiheessa vielä ajatella, että siitä vois tulla sanomista, mutta ymmärrettävästi sitten kun mietittiin jälkeenpäin sieltä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansan parista tuli palautetta ja sitten vielä joku heidän tämmöinen virallinen järjestö otti yhteyttä ”että tää ei oo nyt kiva juttu” ja tietysti pahoiteltiin sitä ja julkaistiin siitä jonkinlainen tiedotekin Facebookissa. Se oli ihan ajattelemattomuutta meidän osalta.

Mutta ei tarvinut kuitenkaan videota poistaa tai tehdä siihen muutoksia?

Tomi Tajakka: Ei tarvinnut. Että niitä on ollut tässä varmaan en nyt osaa sanoa kuinka pitkän ajan, mutta varmaan ainakin kymmenen vuoden ajan tietyt vaikka urheiluseurat ja tämmöiset niin on varmasti joutunut paljonkin neuvottelemaan, kun siellä on tämmöisiä Washington Red Skinssiä ja Chicago Blackhawksilla, jolla on logossa intiaani/intiaani päähine. Mutta niin ei me sitä tultu ajatelleeksi, mutta tietysti sitten kun alkaa miettimään tarkemmin, että mimmoinen historia siellä on niin kyllä se toisaalta on ihan ymmärrettävää, että ne haluaa sitä omaa kulttuuriaan vaalia. ”

Käsittääkseni siellä ollaan aika tarkkoja ylipäänsä noista asioista, että ei oo vaan tämä yksittäinen tapaus vaan se on ihan yleisellä tasolla aika tarkkaan katsottu, että tavallaan kunnioitetaan sitä heidän systeemiään.

Tomi Tajakka: Joo ja sitten kun ne on jollakin tavalla – onkohan ne sitten pyhiä vai mitä elementtejä – ne nyt onkaan niin turha sitä on sitten. Kun siitä saatiin tieto, että se on heidän mielestä loukkaavaa niin heti sitten otettiin tietysti huomioon. Se oli vaan semmoinen hauska juttu, joka nyt siinä vaiheessa sattui olemaan vähän niin kun sitten oikealta ja vasemmalta ohi, mutta siitäkin sitten selvittiin mukavasti.

Mutta kyllä se palaute on jopa yllättänyt, että miten paljon sitä positiivista palautetta on tullut. Että joskus on tietysti tullun sanomista että ”tää on typerää mitä teette”, mutta niin se varmaan joidenkin mielestä on eikä sille maha mitään.

Mutta eikö musiikin ole tarkotuskin herättää niitä mielipiteitä? Ainakin itse olisin huolissani jos arvostelujen arvosanat olisivat aina keskiluokkaa?

Tomi Tajakka: Joo kyllä aivan ehdottomasti. Vaikka olen äärettömän kova Neil Youngin fani niin silti muutaman senkin levyn kohdalla on että ”ei niinku helvetti, mitähän tässä on oikeen ajateltu”.  Mutta toisaalta siellä toisessa päässä on ne levyt sitten mitkä tipauttaa suunnilleen penkiltä. Juuri niinkuin sanoit, että semmoinen 5/10 on aika lailla semmoinen märkärätti naamalle tai jos keikanjälkeen joku tulee sanoo, että ihan kiva ja hyvät valot nin se on vähän semmoinen, että ehkä ei ilmeisesti oikein kiinnostanut.

Olette lähdössä kohtapuolin taas kiertueelle Yhdysvaltoihin? Millainen suosio teillä on rapakon toisella puolen?

Tomi Tajakka: No tuota kyllä meillä siellä ihan semmoinen kannattajakunta on. Että meillähän on silleen tavallaan käynyt niitten videoitten kautta just, että me ollaan saatu mahdollisuus tehdä tätä myös ulkomailla, että se on auttanut meidät siihen ja nyt me sitten tehdään tosi kovasti töitä sen eteen, että saatas laajennettua sitä fanikuntaa siellä.

Me tehdään siellä pääsääntöisesti klubikeikkoja. Nyt tulevalla kiertueella meillä on muistaakseni pari festaria ja aikaisemmallakin oli pari festaria. Kyllä paikat on ollut täynnä ihmisiä, tietysti klubit on ollut hyvin vaihtelevan kokoisia muutamasta sadasta useampaan sataan ihmiseen, mutta kyllä loppuunmyytyjä keikkoja on ollut aika mukavasti, että kyllä siellä vaikuttasi olevan pikku hiljaa kasvava aktiivinen fanikunta.

Yleisesti ottaen bändithän ja varsinkin eurooppalaiset bändit on sanoneet aina, että sinne on aika vaikea päästä markkinoille, koska ne markkinathan on todella laajat ja kaikin puolin hankalat. 

Tomi Tajakka: Kyllä joo ja mekin ihan samassa tilanteessa ollaan, että kaikki keikat täytyy – no tietysti muutenkin täytyy – niin kun joka keikalla saada semmoinen hirveä meininki ja vähän semmoista, ei voi puhua hypestä, mutta kuitenkin.

Mutta niin,  sinne Jenkkien  suuntaan täytyy olla tosi aktiivinen koko ajan, koska siellä on sitä tarjontaa tosiaan niin valtavasti. Että mä muistan meillä viimeksi loppu kiertue New Yorkiin. Mä en muista mikä sen paikan nimi oli, mutta siellä oli kuukauden jokaisena iltana kaks settiä aina bändejä, ja aikaisempi bändisysteemi pari kolme bändiä ja sitten kun se oli ohi niin ne tyhjensi paikan, siivosi sen ja sitten seuraavat kaks kolme bändiä roudas kamat sisään ja soitti vielä iltabändirykelmän. Et siellä soittaa 4-6 bändiä per ilta ja kuukauden jokaisena päivänä yhdessä paikassa pelkästään. Että se tarjonta on kyllä aivan valtavaa.

Niin joo siellä on sitten aika kova kilpailu keikkalipuista.

Tomi Tajakka: Kyllä joo. Siellä täytyy yrittää koko ajan olla aktiivinen. Että kivahan siellä on käydä keikalla. Ihmiset on tosi mukavan oloisia kun ne tulee keikoille, että ketä ollaan vaikka keikan jälkeen jututettu ja juotu siinä muutamat kaljat. Kyllä ihmiset on yleensä ollut aika hyvällä tuulella. Mutta sanotaanko näin, että pikkuhiljaa eteenpäin.

Sielläpäin varmaan tämä teidän musiikkityylikin on suhteellisen paljon tunnetumpaa ja suositumpaa kuin kotimaassa?

Tomi Tajakka: No joo jos ajatellaan, että meilläkin on joitakin niitä bluegrass vaikutteitakin jo vahvasti soitinnusten kautta ja tietynlaisia country vivahteita tietenkin. Kyllähän se on iso genre siellä. Se on ollut jännä, että bluegrass/country porukka on ottanut hyvin vastaan vaikka soitetaan sitä vähän  eri tavalla, ei hirveen perinteisellä tyylillä ja sitten kun meillä on vaikutteita kuitenkin tämmöisestä suomalaisesta kansanmusiikistakin ja monia muitakin vaikutteita siinä. Se on ollut kiva, että se aika tiivis ja ehkä jopa vähän puritanistinen country/bluegrass yleisö on kanssa ollut kiinnostunut. Tuntuu jopa, että ne on innoissaan että on syntynyt bändejä, jotka  vähän venyttelee genren raja-aitoja.

Tähän lopuksi vielä miltä näyttää teidän bändin tulevaisuuden suunnitelmat? Minkä näköisiä suunnitelmia teillä on?  Onko teillä joskus tarkoituksena tehdä ihan omia biisejä vai onko tarkoituskin pitää bändi tavallaan niin, että te soitatte vaan covereita tunnetuista bändeistä?

Tomi Tajakka: Tulevalla levyllä on yks oma biisi tulossa. Työstettiin varmaan jotakin neljää omaa biisiä ja yks me siitä saatiin sitten riittävän hyvään kuntoon. Loppuvuosi keikkaillaan todella tiiviisti ja varmaan ensi vuosikin kokonaan. Veikkaan, että meillä se tähtäin on siinä, että tehdään vaan mahdollisimman hyviä levyjä ja pyrittäisi pitämään bändi mahdollisimman hyvässä kunnossa. Olipa ne sitten lainabiisejä tai omia niin, että se musiikillinen sisältö olisi niin hyvää kuin mihin me pystytään. Että siihen me ollaan oikeastaan koko ajan tähtäämässä, että pidetään se rima mahdollisimman korkealla. Tämä ja viime vuosi on ollut tosi kiireisiä joku 165  keikkaa vuodessa. Ja ensi vuonnakin toivottavasti  tehdään kanssa iso määrä keikkoja. Jossakin vaiheessa täytyy tietysti ruveta miettimään jo seuraavaa julkaisua, että minkälainen ja missä muodossa ja näin. Että mennään ainakin vielä ensi vuosi uuden levyn tiimoilta.

No mutta kiitoksia sulle haastattelusta ja tästä ajasta ja onnea tosiaan levyn tiimoilta. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain terveisiä Kaaoszinen lukijoille, jotain viisaita viimeisiä sanoja?

Tomi Tajakka: No minä tiedä osaanko mä hirveen viisaita sanoja sanoa, mutta kaikille halutaan kiitokset antaa aina kun ihmiset jaksaa tulla keikoille ja jaksavat ehkä keikan jälkeen tulla vielä juttelemaan. Kyllä me tosi paljon kunnioitetaan sitä ja arvostetaan sitä, että ihmiset jaksaa käydä meidän ja muidenkin bändien keikoilla, että tuhannet kiitokset kaikille. Ei siinä ostakaa ihmiset hyviä kotimaisia levyjä ja ulkomaisia toki myös.

https://www.facebook.com/Stevenseagulls/

Haastattelu: Arto Mäenpää