Rival Sons @ The Circus, Helsinki 25.11.2014

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 1.12.2014

rival_sons-1-4Uusimman pitkäsoittonsa ”Great Western Valkyrie” myötä Amerikkaa ja Eurooppaa ahkeraan kiertänyt Rival Sons näyttäytyi jälleen Suomessa marraskuun 25. päivä 2014. Edellisen kerran Aerosmithin lämmittelijöinä kesällä vieraillutta rock-yhtyettä oli todistamassa loppuunmyyty The Circus.

Ennio Morriconen säveltämä legendaarinen ”The Good, The Bad and The Ugly” johdatti vuonna 2008 perustetun kalifornialaisen rock-kvartetin lavalle. Tummat sävyt, alhaalle ajetut valot ja spagettiwesternin huuliharppusektiot loivat hartaan ja odottavan tunnelman. Kitaristi Scott Holidayn soittama ”You Want To” -kappaleen alkuriffi herätti Circuksen eloon. Tätä seurasi kahden tunnin kimara raskaasta bluesrockista ammennettua ja 1970-luvun soundimaailmaa kunnioittavaa groovaavaa soitantaa.

rival_sons-1Laulaja Jay Buchanan otti ensi hetkestä paikkansa lavan ehdottomana johtohahmona. Soittokavereitaan päätä lyhyempi rokkikukko yhdistää taiturimaisen äänenkäytön ja shamanistisen svengaavan lavaliikehdinnän suvereenisti toisiinsa. Ainaiset vertailut miehen tyylistä rockin kultakauden suurimpiin nimiin ovat jokseenkin ymmärrettäviä. Muutenkin se mitä lavalla näkyy on visuaalisesti tarkkaan harkittua ja toimivaa. Joukkio äärimmäisen tyylikkäitä mustiin pukeutuneita herrasmiehiä soittaa laadukasta ja taitavasti tehtyä retrorockia. Soundit ovat kohdallaan ja Circuksen valot pääsevät oikeuksiinsa sinisten ja punaisten värijuovien leikkiessä savun seassa omaa leikkiään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Odotetusti illan setti koostui pääosin uuden levyn rungosta. Suomessakin listaykköseksi noussut ”Great Western Valkyrie” -sävellyksistä varsinkin ”Good Luckin” ja ”Open My Eyesin” kaltaiset tekeleet toivat esille yhtyeen saumattoman yhteissoiton ja Buchananin uskomattoman monimuotoisen äänialan. Holiday painaa nahkabootseillaan pedaaleitaan ja soundit ovat mureat. Basistin virkaan edellisenä vuonna astunut David Beste suoriutuu urakastaan mainiosti ja eritoten ”Good Thingsin” matalat kierrot potkivat kovaa.

rival_sons-1-6Huolimatta siitä että kaikki näyttää ja kuulostaa hyvältä, jotakin puuttuu. Huomaan kaipaavani vimmaa, yllätyksellisyyttä ja jonkinlaista uhoa. Rival Sonsin levyiltä huokuu intohimoa, mikä ei ainakaan tänään kantaudu lavalta yleisöön saakka. Yhtye ei ota juurikaan kontaktia katsojiin, paitsi kiitellessään kohteliaasti paikallaolijoita. Eturivissä meno onkin melko maltillista ja odottavaa. Salissa tuntui enemmän olevan tarkkailijoita kuin puhtaasti fiilistelijöitä. Vaikka soittajat täyttivät lääninsä nillittämättä niin tuntuu, että todellinen riemu ja nauttiminen näkyivät bändin olemuksesta vain hetkittäin. Taas saa itsensä kiinni siitä, että ”ihan ok” ei vaan riitä. Ehkä odotukseni olivat kasvaneet liiaksi, sillä niin moneen kertaan palkitun ja kiitellyn Rival Sonsin lava-aktista odotin selkeästi räjähdysherkempää. Toki koin viihdyttävän ja pedantin tarkan show’n, mutta sieluani laajentava matka klassisen rockin alkulähteille jäi kuitenkin puolitiehen.

rival_sons-1-9Viimeisen puolituntisen aloittanut balladimainen ”Where I’ve Been” toi mukavaa ja kaivattua vaihtelua melko samankaltaiseen iltapuhtiin. Jotakin selvästi tapahtui ja uusi vaihde nytkähti käyntiin. Bändi heittäytyi, heräsi ja löysi yleisönsä. Väkevät äänivallit vyöryivät kohti ja svengaavien kipaleiden kautta virtasi energiaa ympäri salia. Ennen encorea kiiteltiin jälleen puolin ja toisin korrektisti. Ilta sai huipennuksensa blackcrowesmaisestaJordanista” ja viimeiseksi setlistiin jäikin oikeutetusti bändin suurimpiin hitteihin kuuluva raflaava ”Keep On Swinging.”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Rival Sons on rockin historian tunteva yhtye. Jätkät kunnioittavat perinteitä ja rouhivat maastossa josta maailman parhain musiikki kumpuaa. Jos bändi tahtoo kasvaa esikuviensa kaltaiseksi, on heidän perinteiden lisäksi löydettävä myös omaperäisyyden kaava. Tälle keikalle oli sekä aikansa että paikkansa, mutta mitään elämää suurempaa se ei tarjonnut. Hieno show, taitoa ja komeita biisejä. Seuraavalla kerralla vielä vereslihalle vietyä antautumista, niin ollaankin taas isojen asioiden äärellä.

Teksti: Miika Karvanen
Kuvat: Annina Sinisalo

 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat