Rob Halfordin mukaan Parkinsonin taudista kärsivä Glenn Tipton tyrmäsi idean taustanauhojen käytöstä

Japanilainen rockin veteraanitoimittaja  Masa Itoh haastatteli hiljattain heavy metal -yhtye Judas Priestin keulakuvaa, Rob Halfordia. Halfordia pyydettiin kuvailemaan Tiptonin kamppailua Parkinsonin taudin kanssa, joka tällä hiljattain diagnosoitiin, ja sitä, miten se on vaikuttanut hänen toimintaansa yhtyeessä. Halford vastaa:

”Noh, Glenn on taistellut urheasti tautia vastaan jo kymmenen vuotta. Hän alkoi tuntea taudin oireet ensimmäistä kertaa kymmenen vuotta sitten. Parkinsonin tauti on rappeuttava tila, ja se saa hänet erittäin epävarmaksi siitä, pystyykö hän soittamaan enää oman taitotasonsa mukaan. Glennin tyyli on todella erityinen ja uniikki metallissa, ja kun hän koki, että ei taudin takia pysty enää saavuttamaan samaa tasoa, hän päätti, että hänen ei ole mahdollista esiintyä ’Firepower’ -kiertueella. Mutta kuten aikaisemmassa lausunnossa todettiin, Glenn pystyy yhä soittamaan kitaraa. Hän pystyy soittamaan yksinkertaisemmat ja helpommat Judas Priestin kappaleet, mutta haastavammat kappaleet, kuten ’Painkiller’, ’Freewheel Burning’ ja ’Exciter’ ovat liikaa, aivan liikaa. Glenn tulee mukaan, kun on valmis. Ehkä muutaman kappaleen ajaksi, missä päin maailmaa tahansa. Se voi tapahtua Yhdistyneissä Kansakunnissa, se voi tapahtua Japanissa, se voi tapahtua Amerikassa, se voi tapahtua missä vain. Tämä on ollut raskas ja tunteellinen matka Glennille ja kaikille meille yhtyeessä. Mutta koemme nyt hieman rauhaa, tasapainoa ja harmoniaa, koska Glenn on tehnyt elämänsä parhaan ratkaisun pystyäkseen jatkamaan muusikkona. Hän miettii parhaillaan uusia ideoita seuraavalle Judas Priestin albumille. Hän voi edelleen kirjoittaa kappaleita. Hän pystyy edelleen soittamaan tyypillisen Priest -kappaleen sovituksen, ja se on innostavaa, postiviista toivoa tulevasta Glennille ja Judas Priestille.”

Kysyttäessä, milloin Tiptonin sairaus tuli ensimmäistä kertaa selväksi:

”Luulen, että kaikki huomasivat sen ’Redeemer Of Souls’ -kiertueen aikana. Siitä tuli todella selvää, että Glennilla oli hankaluuksia pysyä johdonmukaisena jokaisella esiintymiskerralla. Joten hän harjoitteli, harjoitteli, harjoitteli ja harjoitteli, tunteja ennen itse esitystä. Se todella kertoo siitä, miten ammattilainen hän on. Hän harjoitteli, kunnes oli siinä pisteessä, että pystyi itsevarmasti menemään lavalle esiintymään. Uskon kuitenkin, että me kaikki huomasimme joitakin todellisia ongelmia nousevan esiin pitkin kiertuetta. On suuri ihme, että hän kykeni soittamaan jokaisen keikan, koska hän saattoi sanoa ’tänään minusta ei tunnu hyvältä, mutta pistän keikan toimimaan’. Ja hän pystyi siihen. Tässä on Parkinsonin taudin eteneminen. Se on todella epäjohdonmukainen. Jotkin ihmiset kokevat sen oireet hetken, kunnes ne katoavat ja tulevat taas takaisin. Tai jotkin ihmiset kärsivät oireista, ja ne etenevät nopeasti niin, että käsien käyttäminen muuttuu hankalaksi todella lyhyessä ajassa. Glennilla on ollut paras mahdollinen hoito kymmenen vuoden ajan ja hänen on onnistunut loistavan lääkärinsä neuvoilla selvitä kymmenen vuotta, joka on todella pitkä aika. Hän sanoi kertoessaan meille asiasta ensimmäistä kertaa kymmenen vuotta sitten: ’En tiedä, kuinka paljon aikaa minulla on. Voi olla vain vuosi. Tai kaksi. En tiedä.’ Joten on suuri siunaus ja ihme, että olemme saaneet nauttia Glennin työstä koko vuosikymmenen ajan tähän asti.”

Halfordin mukaan yhtye ehdotti Tiptonille eri keinoja, jotta tämä voisi osallistua ”Firepower” -kiertueelle. Ideoihin kuului muun muassa ylimääräinen kitaristi lavan taakse ja taustanauhojen käyttö. Halford kertoo:

”Meillä oli hiljattain harjoitukset. Huomasimme, että hänellä oli suuria vaikeuksia ja mietimme: ’Pystymmekö me menemään kiertueelle? Onko jotain keinoa saada hänet mukaan kiertueelle jonkin toisen kitaristin tuen kanssa tai taustanauhojen kanssa?’. Ehdotimme niitä alussa Glennille. Mutta esiintymisten kohdalla Glenn on puristi ja hän ei halunnut minkään avittavan häntä silloin, kun hän esiintyy konsertissa. Hän teki päätöksensä ja sanoi: ’Minä haluan tehdä sitä, mikä on bändille parasta, en sitä, mikä on parasta minulle’. Hän ajatteli aina yhtyettä, ei itseään: ’En halua tulla mukaan kiertueelle, koska vaarannan bändin esityksen.’ Se on todella pyyteetön ja kaunis ilmaisu siitä, että ’shown tulee jatkua’. Joten me sanoimme: ’Glenn, meille tässä ei ole kyse bändistä, vaan sinusta. Haluamme sinun löytävän rauhan ja harmonian päätöksissäsi’. Mutta hän vain jatkoi: ’Ei, ei, ei. Meidän on pakko ajatella bändiä. Paras asia bändille on, että minä en osallistu kiertueelle, ja että etsimme ystävän, joka kykenee ottamaan minun paikkani’. Se oli ainutlaatuisen tunteellinen hetki.”

 

Kommentit