Rock ’n’ rollin alttarilla – Rival Sons Kulttuuritalolla 4.3.2017

Yhdysvaltalainen rockyhtye Rival Sons nähtiin Suomessa viimeksi viime vuoden heinäkuussa, kun se saapui lämmittelyaktin roolissa Kaisaniemeen Black Sabbathin “The End”-kiertueen myötä. Tuon hyvinkin suuren mittaluokan jäähyväisekskursion päättyessä 4. helmikuuta Birminghamiin lähti Rival Sons vielä kuukauden päiviksi kiertämään Eurooppaa. “The Teatro Fiasko Touré”-nimeä kantanut kiertue päättyi tyylillä Helsingin Kulttuuritalolle viime viikon lauantaina.

Ennen tätä kyseistä iltaa olin viimeksi vieraillut Kulttuuritalon arvotiloissa vuoden 2001 Emma Gaalassa. Kyse on niin naurettavan pitkästä aikavälistä tälle huomattavan paljon keikkoja tapittavalle henkilölle, että olin jo ennakkoon nostanut itse keikkapaikalle pääsyn illan hienoimmaksi asiaksi. Minulla oli kova hinku päästä Aalto-salin nousevan yläkatsomon hämärään, josta oli mahdollisesti helpoin tutkia niin keikan antamia tuntemuksia kuin tilan akustiikkaa, joka oli ennen Kulttuuritalon kesällä 2011 alkanutta peruskorjausta herättänyt mielipiteitä puolin ja toisin.

Illan poikkeuksellisuus ei jäänyt pelkästään tilavalintaan. Ennen pääaktin saapumista yleisöä lämmitteli DJ Howie Pyro, jonka enemmän tai vähemmän klassiset rock-valinnat toimivat illan tyyliä ajatellen mainiosti. Illan päälämmittelijä oli kuitenkin ehdottomasti koomikko-runoilija Derrick C. Brown, jonka vangitseva ja hauska esitys sai toivomaan, että keikoilla poikettaisiin useamminkin totutusta.

 
Rival Sons avasi shown kolmella kappaleella viimeisimmältä “Hollow Bones”-albumilta. Settilista oli muiltakin osin koottu enemmän yhtyeen uudempien tuotosten pohjalta, joskin jokaiselta levyltä oli otettu poimintoja. Järjestyksessään ensimmäisen, “Before the Fire”-albumin avausraita “Tell Me Something” oli yksi keikan parhaista nostattajista, kun taas illan lämminhenkisin hetki lienee se, kun bändi soitti “Jordanin” “Head Down”-albumilta. Saman albumin edustaja ”You Want To” jatkoi bileitä onnistuneesti heti jälkikättelyssä. Tätä keikka kokonaisuudessaan olikin, hieno kokonaisuus vaihtelevuutta hartauden ja räjähtävyyden välillä.

Keikasta nauttiminen ei vaatinut kappaleiden tuntemista etukäteen. Jamitteluhenkinen ja energinen esitys oli mukavaa seurattavaa, koska bändi antoi selvästi kaikkensa ja soitti yhdessä. Koko porukka näytti yhtä onnelliselta, kuin permannolla juhliva huolettoman oloinen yleisö.

Kulttuuritalon kaltainen miljöö toimii jo historiansa johdosta erinomaisena keikkapaikkana bändille, joka nojaa musiikillisissa vaikutteissaan selvästi menneeseen. Rival Sonsin keikka tuntui joltain osin taianomaiselta jatkumolta sille, mitä esimerkiksi Led Zeppelin, Queen, Frank Zappa ja Ramones ovat samalla lavalla aikanansa tarjonneet.

Niin, se akustiikka. Kun edelliset muistot perustuvat täysin erityyliseen iltaan 16 vuoden taakse, on sinänsä vaikea lähteä vertailemaan. Olin kuullut jostain kommentin, että kaikuisuus olisi remontin myötä saatu paremmin hallintaan, ja tätä väittämää haluan tukea. Kaiku oli hallinnassa, mutta ei kokonaan kadonnut. Se pieni palanen, joka siitä oli jäljellä, sai mielestäni esimerkiksi laulustemmat soimaan äärimmäisen kauniisti. Siitä täytyy tosin kiittää myös onnistunutta miksausta, jonka johdosta Rival Sonsin keikka oli kokonaisuudessaan upeaa kuunneltavaa.

Settilista:

1. Hollow Bones Pt. 1
2. Tied Up
3. Thundering Voices
4. Electric Man
5. Secret
6. Belle Starr
7. Jordan
8. You Want To
9. Fade Out
10. Tell Me Something
11. Face Of Light
12. I Put A Spell On You
13. Torture
14. Open My Eyes
15. Hollow Bones Pt. 2
16. Keep On Swinging

Teksti: Maija Kietäväinen
Kuvat: Ansku Sinisalo