Rokkarien suurimmat ongelmat historiassa: viinaa, huumeita ja naisia

Rock-musiikin maailma on kuuluisa kapinallisesta asenteesta ja raju elämäntyyli kuuluu asiaan. Lue millaiset paheet ovat aiheuttaneet eniten tuhoa rokkareille?

Rokkarien suurimmat ongelmat historiassa

Hulluttelu, raju elämäntyyli ja kapina ovat kaikki olennaisia osia klassista rock-elämäntyyliä. Monet tähdet keskittyvät musiikkiinsa, mutta näin ei todellakaan ole aina asian laita. Monet ovat keskittyneet mieluummin oman elämänsä tai bändikaveriensa elämän tuhoamiseen mitä erilaisemmilla tavoilla.

Tänne olemme keränneet omasta mielestämme huonoimmat tavat, addiktiot ja muut tuhoisat ongelmat, jotka ovat ruttotaudin lailla kaataneet monta lahjakkuutta. Lista ei ole kattava, mutta sisältää rasittavimmat ongelmat, jotka näyttävät putkahtavan esiin yhä uudelleen ja uudelleen.

Liian vakavasti tätä ei kannata ottaa, sillä ajatuksena on esitellä asiaa kokonaisuutena – hieman kieli poskella. Useimmat listalla esiintyvät bändit ja tähdet ovat oikeasti lahjakkaita ja fanien on turha kaivaa soihtuja ja talikoita autotallista vaikka eri mieltä olisivatkin.

Aikataulun heittäminen ikkunasta

Tämä paha tapa ei ole suoranaisesti ainoastaan rock-maailmaa ravisteleva ongelma, mutta se vaivaa yllättävän monia staroja ja diivoja. Mikään ei kaada hyvää keikkaa yhtä tehokkaasti kuin päätähden totaalinen puuttuminen paikalta. Blue Brothersin kuuluisaa viivyttelykohtausta on turha esittää uudelleen – sama vitsi ei jaksa naurattaa montaa kertaa.

Pieni myöhästely ei juuri haittaa – yleisön on joskus jopa hyvä antaa hieman marinoitua omassa jännityksessään. Yli tunnin odottelu ilman, että bändistä kuuluu pihahdustakaan alkaa aiheuttamaan kuitenkin sen, että yleisö alkaa innostuneen sijaan kuulostamaan lynkkausjoukolta.

Kuuluisa syyllinen: Gun´s N Roses. Axl Rose nousee taatusti vielä uudelleen esille tässä artikkelissa, mutta tässä kohtaa on pakko mainita bändin taipumus myöhästyä keikoiltaan suunnilleen joka kerta. 45 minuutin ylimääräinen meikkaaminen tai juomatauko ennen keikalle saapumista ei juuri haittaa, sillä voit olla varma että bändillä menee vielä kauemmin.

Huumeet, viina ja muut viihdyttävät aineet

Jos tavalliselta tallaajalta kysytään, mikä tappaa useimmat rokkitähdet, vastaus on yleensä joko viina tai heroiini. Tilastojen perusteella näin ei ole, mutta tässä on totuuden siemen. Keikkaelämä on hektistä ja hupia haetaan soittelun ohella silloin kun siihen on aikaa ja rahkeita. Tähän elämäntyyliin kuuluu usein myös erilaiset lailliset tai laittomat viihdeaineet.

Vaikuttaa siltä, että joillakin rock-legendoilla, kuten vaikkapa Keith Richardsilla tai Ozzy Osbournella, tuntuu olevan maagiselta tuntuva kyky kestää kehonsa väärinkäyttöä loputtomiin. Kenties jotkut ihmiset muumioituvat elävältä jatkuvasta kokaiinista ja muuttuvat käytännössä kuolemattomiksi, mutta useimmille päihteet aiheuttavat vaihtelevan laatuisia ongelmia

Pieni olustelu keikan aikana on varsin yleistä eikä haittaa juurikaan menoa – usein päinvastoin – mutta täysin seipäässä on vaikea soittaa sooloja tai pistää parastaan. Laulun sanojenkin löytäminen voi muuttua yllättävän vaikeaksi, kun karaokehenkisiä lyriikkaruutuja harvemmin keikoilla näkee.

Kännissä pilattuja keikkoja riittää esimerkeiksi niin paljon, että niitä on turha edes luetella. Syyllisinä löytyy aiemmin mainittujen Ozzyn ja Keithin lisäksi myös Kissin, Van Halenin ja The Whon keikoilta. Moni kitara ei lentänyt kappaleiksi kovan keikkafiiliksen vuoksi, vaan kännisen mökellyksen aiheuttaman turhautumisen päätteeksi.

Lienee parasta jaksaa odotella tunti tai pari ja jättää ginipullo odottamaan backstagelle ainakin siihen asti, että vaikeimmat osuudet on saatu soitettua. Juhlatunnelmaan on kuitenkin helppo lähteä mukaan ja ylilyöntejä tulee varmasti vielä sattumaan. Toivomme kuitenkin että trendi kääntyy jatkossa hieman selvempään rämpyttelyyn, lauleskeluun ja paukutteluun.

Uhkapelit ja talousongelmat

Näyttelijät, pop-tähdet, rokkarit ja kaikki muutkin kuuluisuudet keskittyvät vahvasti uraansa. Rahaa tulee ja rahaa menee rajua tahtia. Ei ole harvinaista, että iso elämäntyyli alkaa kasvaa jopa miljoonien eurojen kassavirtaa isommaksi. Kovat menot ja laiska budjetin syynäily on pilannut monen artistin elämän.

Ei ole sattumaa, kun kasinot houkuttelevat asiakkaita lupaamalla rokkarin elämäntyyliä. Las Vegas on kaukana Suomesta, mutta esimerkiksi nettikasinoiden ilmaiskierrokset houkuttelevat pelaamaan – vaikkapa Motörhead tai Guns N´ Roses– virtuaalikolikkopelejä. Hillitön rahankäyttö onkin liitetty rokkarielämään niin vahvasti että järkevä ja varovainen asenne kuulostaa omituiselta ja nopanheitosta on tullut koko genren symboli.

Kuuluisa esimerkki kehnosta taloudenhoidosta on Meat Loafista tunnettu Marvin Lee Aday, joka vuonna 1977 julkaistun albuminsa ”Bat Out of Hellin” jälkeen onnistui nousemaan miljonääritähtien yläluokkaan. Artistin sielu paloi kuitenkin yhä ja hän pisti kaiken rahan kiinni elämäntyyliinsä ja tuleviin albumeihinsa. Seuraavat levyt kuitenkin floppasivat ja mies onnistui päätymään 1,6 miljoonan dollarin velkoihin.

Marvin Lee Adayn tarina sai onnellisen lopun, kun 1993 julkaistu mielikuvituksellisesti nimetty ”Bat Out of Hell II: Back Into Hell” onnistui nousemaan ykkössijalle kolmessa eri maassa. Lisäksi hänen sinkkunsa ”I’d Do Anything for Love (But I Won’t Do That)” nousi vielä suositummaksi ja listaykköseksi lähes kolmessakymmenessä eri maassa. Välissä oli kuitenkin vuosikymmenien kitkuttelua – eivätkä kaikki onnistu nousemaan hänen laillaan kuopasta.

Diivahtaminen

Ylimielinen kitarajumala on varsinainen stereotyyppi. Ylpeä asenne omaan tekemiseensä ja kovalla työllä hankittuihin taitoihinsa kuuluu asiaan. Niin kuuluu myös monessa genressä häikäisevät tukkatyylit ja ällistyttävät taidonnäyteet egotrippeineen päivineen. Kaiken voi kuitenkin viedä yli – jopa soolokitaristin egon.

Jotkut artistit ovat onnistuneet viemään ylimielisyyden niin korkeisiin sfääreihin, että se päätyy uutisiin ympäri maailman. Axl Rose on usein listoilla kun kyseenalaista kunniaa jaetaan, mutta yksi kuuluisimmista esimerkeistä on se, kun hän kieltäytyi poistumasta lavalta lainkaan Reading 2010:ssä. Tapaus johti festivaalin saamiin sakkoihin, lupien perumiseen ja lopulta koko tapahtuman romahtamiseen.

Muitakin esimerkkitapauksia riittää. Googlaamalla Gene Simmonsin voit löytää joitakin kymmeniä miljoonia erilaisia, hänen itsensä tuotteistamia, tuotteita hänestä itsestään. Tämä on kuitenkin aika pientä sen rinnalla, kun John Lennon julisti itsensä aikanaan Jeesusta suositummaksi tai se kun Michael Jackson kellutti valtavia hänestä tehtyjä patsaita kaupunkijokien läpi.

Me tavalliset kuolevaiset voimme vain kuvitella sitä prosessia, mikä saa supertähdet nousemaan kokonaan pois maalaisjärjen ulottuvilta. Tempauksilla on kuitenkin sen verran viihdearvoa, että valittaakaan ei oikein voi.

Itsensä myyminen

Kaikki tietävät että sitä sattuu. Useat bändit kyllästyvät tekemiseensä, mutta jatkavat silti. Raha puhuu eikä kaikki ole mukana vain musiikin ylettömän kunnioituksen takia. Biisien tekijät vääntävät hommia päivät pitkät ja pisin kaikkia mantereita ja haluavat toki palkinnon kovasta työtään. Se ei ole kuitenkaan tekosyy laadun romahtamiseen.

Metallican siirtyminen thrash-metallin pioneeraamisesta leppoisaan isärokkiin on yksi kuuluisa esimerkki väsymisestä. Genren muuttamisessa ei sinänsä ole vikaa, mutta rajansa kaikella. Fanien rahastaminen kalliilla keikoilla, uusien levyjen tiukka suosiminen soittolistoissa tai pelkästään hittien soittelu ovat kaikki hyvin ärsyttäviä tapoja, kun tosifanit ottaa mukaan yhtälöön.

Toinen kaikkien tuntema tapaus on U2. Bono ei enää ole artisti vaan jumala. Ilman tätä miestä ei tarvitsisi kärsiä peace-merkeistä tai monesta muustakaan ärsyttävästä pikkujutusta.

Isoin määrä sold-out syytöksiä bändi sai kuitenkin The Joshua Tree-albumistaan, jonka aikana kapinallisasenne ja punk-henki näyttivät lentävän ikkunasta ulos. Albumin jälkeen jokainen laulu on kuulostanut samalta ja rahaa on irronnut pienemmällä vaivalla. Asian voi melko objektiivisesti todeta kuuntelemalla läpi Where The Streets Have No Name, With Or Without You ja In God’s Country-kappaleet putkeen.

Rahan saaminen on kivaa, mutta on tärkeää vaatia luovuutta. Monet antavat herkästi anteeksi laiskasti tehtyjä albumeita, kunhan kokonaisuus pysyy kunnossa. Kritiikki on tärkeä voima, joka pitää menestyvätkin rokkarit sen verran varpaillaan, että emme joudu kärsimään pop-maailmasta tutuista jatkuvista copy-paste levyistä ja listahiteistä.