Viiden vuoden ikään ehtinyttä Routakehää ei voi ainakaan työmoraalin puutteesta syyttää. Keikkalistaan on kertynyt jo lähes sata osumaa; ahkeran Suomen keikkailun lisäksi bändi on kiertänyt niin Baltiaa, kuin Etelä-Eurooppaakin. Kaksi biisiä sisältävä ”Talvi” on yhtyeen kolmas julkaisu, ja bändi jakaa koko kahden tuhannen kappaleen painoksen täysin ilmaiseksi, tarvittaessa postikulutkin menevät bändin piikkiin. Tuskin kovinkaan moni demobändi olisi valmis moiseen promotyöhön.

Routakehän edellinen julkaisu, viiden biisin ”Kaikkien Alkujen Loputtua” sai runsaasti ja mielestäni täysin oikeutetusti kritiikkiä laulujen, varsinkin puhtaiden, osalta. Myöskään sanoitukset eivät liiemmin kehuja keränneet, joten paljon jäi bändille parantamisen varaa. Laulaja onkin sittemmin bändissä vaihtunut, rumpali Mikael Ruohon vastatessa edelleen lyriikoista.

Keskitempoisella, Göteborg-vivahteisella melodeath-junttauksella käynnistyvä avauskappale ”Talvi” osoittaa heti ensitahdeista alkaen, että ainakin tuotannollinen puoli on huomattavasti paremmilla kantimilla edelliseen demoon verrattuna. Antti Maantiehinno hoitaa murinaosaston selvästi edeltäjäänsä paremmin, joten alku lupaa hyvää. Paikoin riffitellään ripeämmällä temmolla hieman Mokomaa muistuttaen, välillä taas melankolisemmin sävyin. Puhdasta laulua ei biisissä kuulla lainkaan, eikä sitä toden totta kaivatakaan. Sanoitukset kieltämättä aiheuttavat edelleen myötähäpeän tunteita, mutta selkeää parannusta on bändin touhuissa havaittavissa.

”Ikuisesti” starttaa avausraitaa reippaammalla, modernilla thrash-riffillä. Valitettavasti puhtaat laulut astuvat jälleen mukaan, eikä edelleenkään kovin positiivista kuvaa jättäen. Vaikka jollotus ei yhtä ala-arvoista olekaan kuin aiemmin, niin silti puhtaita lauluja ei voi arvioida kuin korkeintaan keskinkertaiseksi. Muuten kappale kyllä potkii varsin mukavasti ja onkin sääli, että heikot laulusuoritukset syövät sen tehokkuutta.

Routakehä on kiistatta kehittynyt huomattavasti edelliseen julkaisuunsa verrattuna. Sävellyksellisesti ja sovituksellisesti kappaleista ei pahemmin kritisoitavaa löydy, tietenkään omaperäisyys ei olisi koskaan pahitteeksi. Tosin melodisen deathin ja thrashin saralla on paha enää juurikaan mitään uutta ja omaa kehittää ja Routakehä kierrättääkin vanhoja ideoita varsin kelvollisesti, suorasta kopioinnista bändiä ei kuitenkaan voi syyttää. Pahimmista heikkouksista ei silti edelleenkään ole päästy eroon; puhtaat laulut ja suomenkieliset, synkistelevän teini-ikäisen runotytön tuotoksia muistuttavat sanoitukset eivät tässä yhteydessä kerta kaikkiaan toimi. Parannettavaa siis on edelleen seuraavaa julkaisua ajatellen, mutta suunta on oikea.

Kappalelista:
1. Talvi
2. Ikuisesti

http://www.routakeha.net

Kirjoittanut: Toni Lehtonen