Running Wild – Rapid Foray

Kirjoittanut Sami Elamaa - 26.8.2016

Vuonna 2009 saksalaisen kulttibändin Running Wildin kapu Rolf Kasparek, eli Rock ’n’ Rolf, tiedotti bändin soittavan viimeisen keikkansa saman vuoden Wacken Open Airissa. Kyseisen keikan jälkeen yhtye katsoi parhaaksi lopettaa seilaamiset ja siirtyä eläkkeelle. Kului suurin piirtein kaksi vuotta, kunnes ankkurit nostettiin uudestaan ylös, ja Running Wild teki paluun uuden kokoonpanon voimin. Vuoden 2011 jälkeen Running Wild on julkaissut kaksi studiojulkaisua: ”Shadowmakerin” (2012) ja ”Resilientin” (2014), jotka ovat olleet monien kriitikoiden mielestä paheksuttavia tekeleitä. Itse en ole molempia albumeita kokonaan kuunnellut, mutta satunnaisten raitojen perusteella Rolfin sävellykset ovat olleet todella tylsiä ja keskinkertaisen oloisia rock-viisuja.

Uudelleen perustetun Running Wildin kolmas studiojulkaisu ”Rapid Foray” (kronologisesti 17. albumi) saapuu elokuun loppupuolella levykauppojen hyllyille. Kahden edellisen floppijulkaisun jälkeen odotin varautuneesti ja pelokkaasti, miltä ”Rapid Foray” tulee kuulostamaan. Ennen kuin pistin levyn soimaan, olin ehtinyt katsoa ulkomaalaisten kriitikoiden arvioita, joissa oli sanottu ”Rapid Foray” -albumin olevan vuoden positiivisin yllättäjä. Voisiko ”Rapid Foray” olla niin hyvä, että Running Wild ei ole menettänyt kaikkia toivoja hukkaan?

Jo levyn ensimmäinen raita ”Black Skies, Red Flag” on yksi niistä hyvistä esimerkeistä, jotka voivat yllättää täysin. Kappaleen tarttuvat melodiat jäävät hyvin mieleen, jopa niinkin hyvin, että ”Black Skies, Red Flag” osoittautui omaksi suosikikseni. Piru vie, ollaan vasta ensimmäisessä kappaleessa, ja ”Rapid Foray” ja Running Wild kuulostaa erittäin hyvältä!

Potkua riittää myös ensimmäisen kappaleen jälkeen, vaikka seuraavat kappaleet eivät mielestäni yllä yhtä korkealle tasolle kuin ”Black Skies, Red Flag”. Hilpeän kuuloinen ”Warmongers”, keskitempoinen ”Stick to Your Guns” sekä ”Rapid Foray” kuulostavat asiallisilta ja mukiinmeneviltä ralleilta. Huolimatta siitä, että kappaleet ovat hyvälaatuisia, en kuitenkaan laske niitä levyn parhaiksi timanteiksi.

Yllätyksiä pursuaa levyltä vielä puolivälissä. ”Black Bart” ja ”Hellestrified” tekevät minuun erittäin hyvän vaikutuksen. En ole kyllästynyt näihin ralleihin, mutta ehdottomasti timanttina aarrekätkön päällä on rohkea ja upea päätöskappale ”Last of the Mohicans”. Yhdentoista minuutin pituinen eepos ei tarjonnut missään vaiheessa tylsää hetkeä. Kaiken lisäksi ”Last of the Mohicans” on kaikkiin muihin kappaleisiin verrattuna hyvin erilainen, mutta tarttuva ja hienosti sovitettu sävellys. Juuri tämän tyyppisiä kappaleita olisi todennäköisesti kaivattu kahdelta edelliseltä levyltä!

”Rapid Foray” on monien hiomattomien timanttien rikastama paketti, mutta valitettavasti aarrekätkön sekaan on eksynyt läkkipeltiä ja kissankultaa. Esimerkiksi juomalaulun tapainen ”By the Blood in Your Heart” sekä tylsä ja keskinkertainen ”Blood Moon Rising” eivät jaksa kiinnostaa tippaakaan. Eivät ne sentään pohjamutaa ole, mutta sellaisia tekeleitä ei olisi kaivattu tähän lastiin.

Uudestisyntyneen Running Wildin kolmas studiojulkaisu ”Rapid Foray” on hyvä ja tarttuva piraattimetallijulkaisu. En yhtään ihmettele, miksi tämä julkaisu on valittu vuoden yllättäjäksi. Alussa luulin, että Jolly Roger purjehtii kolmannen kerran karikolle, mutta tällä kertaa piraattialuksella pääsee vielä seilaamaan seitsemän meren läpi. Rock ’n’ Rolf on oppinut kahdesta edellisestä albumista läksynsä ja tarjosi merimiehilleen hienon ”Rapid Foray” -julkaisun. Minä ainakin nostan merirosvohattuni ylös ja hurraan tämän albumin parissa.

8/10

Kappalelista:

01. Black Skies, Red Flag
02. Warmongers
03. Stick to Your Guns
04. Rapid Foray
05. By the Blood in Your Heart
06. The Depth of the Sea Nautilus
07. Black Bart
08. Hellestrified
09. Blood Moon Rising
10. Into the West
11. Last of the Mohicans

Running Wild Facebook

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Luetuimmat

Uusimmat