Ruusut, Ruusut, ja vielä kerran Ruusut! Arvio vuoden kuumimmasta kotimaisesta albumista

Kuhina Ruusut-yhtyeen ympärillä on vellonut tietoverkoissa viime talvesta asti. Musadiggareiden piireissä sana leviää nopeasti, ja puskaradio onkin halpa tapa markkinoida uutta yhtyettä. Myös media on tarttunut lujasti Ruusut-ilmiöön. “Tässä tulee suomalaisen popin pelastaja”, “Super-kokoonpano uudistaa kotimaisen musiikin” jne. Junaan oli helppo hypätä mukaan, kun kuuli “Glitchit”, ja “Käärmeen Sisällä”. Erityisesti “Glitchit” muodostui itselleni tärkeäksi, ja samantien vuoden parhaaksi kappaleeksi. Nyt kun Ruusut on julkaisemassa kärsimättömän odotuksen jälkeen debyyttiään koko kansalle 31.8.2018, voidaan tarkastella oliko tuo kaikki hype ja intoilu sen arvoista.

Sidewaysissä nähtiin Ruusujen ensimmäinen livekeikka. Eturivissä näkyi faneja heiluttelemassa ruusuja ja laulamassa mukana. Ihmettelin, että miten vasta kolme kappaletta julkaissut yhtye oli asetettu maamme terävimmän vaihtoehtomusiikkifestarin päälavalle. Kappalemateriaali viehätti jo tuolloin, ja nälkä Ruusuja kohtaan kasvoi. Sidewaysistä Provinssin kautta Flow-festarin punaiseen telttaan, joka veti sunnuntai-iltapäivänä kolmen aikaan 10 000 henkeä katsomaan Ruusuja. Jotain on siis tehty oikein. Vaikka pienenä spoilerina voin paljastaa, että teltan täytti rankkaa vesisadetta evakkoon juosseet festarivieraat. Toki he taisivat myös jäädä katsomaan keikkaa.


Ruusujen debyyttiä kuunnellessa on selvinnyt, että kappaleet taipuvat monenlaisiin sovituksiin ja tilanteisiin sopiviksi. Siksi he voivat esiintyä esim. Groteskin ahtaalla terassilla ulkoilmakeikalla, tai sitten Flow’ssa toiseksi suurimmalla lavalla massiivisen tuotannon kanssa. Kappaleet voivat piiskata yleisöä pogoamaan ja bilettämään, ja jossain toisessa tilanteessa koko setti lainehditaan läpi hartaammissa tunnelmissa fiilistellen.

Tavalliselle popmusiikin kuluttajalle tällaisen super-kokoonpanoksi luonnehditun bändin ansiot tuskin sanovat Disco Ensembleä lukuunottamatta mitään. Ringa Manner, Miikka Koivisto, Alpo Nummelin ja Samuli Kukkola ovat operoineet pitkälti vaihtoehtoisen underground-musan parissa, ja jokainen projekti, jota olen kuullut, on ollut uskottavaa ja laadukasta jälkeä. Työvuosia musiikin parissa yhtyeestä löytyy kymmeniä, ja se todellakin kuuluu levyllä. Nykyajan trendi harmittavan EDM-vetoisessa popmusiikissa on ollut minimalismi. Ruusut kuitenkin uskaltaa välillä revitellä joka suuntaan, ja luoda massiivista äänimaisemaa häpeilemättä. Vaikka levyltä muutama raskas tanssibängerikin löytyy, painottuu sointi kuitenkin heleään maalailuun.

Viides “ruusu” on kirjailija Lauri Levola. Hänen tekstinsä Ringa Mannerin tulkitsemana ovat luoneet musiikille omanlaisensa maailman, joka piirtyy kuulijan mieleen uniikilla tavalla. Suomalaisille ominaista tuntuu olevan eläinkunnan ja luonnon kanssa leikittely teksteissä. Välillä viittaukset ja inspiraatiot tulevat Kalevalasta, toisinaan taas niinkin tylsästä lähteestä kuin Wikipediasta. Tekstit ja niiden maailma antavat loputtomasti tulkintamahdollisuuksia, ja ne elävät kuulijan mielikuvituksessa. “Glitchit” on ollut itselleni tietyssä tilanteessa rakkauslaulu, ja elämäntilanteen muuttuessa siitä tuleekin erobiisi. Oli mitä oli, itku siinä pääsee kun kuulee kyseisen kappaleen livenä. Paitsi jos lavalla häslää biisistä oman remixinsä tehnyt nuorisomusiikkiduo Töölön Ketterä. Levyllä kuullaan harvinaista Miikka Koiviston laulua suomeksi mm. ”Muiden Musta” ja ”Suden Suu” biiseissä, jotka kuuluvat levyn parhaimmistoon. Emo-henkinen ja raskaasti polkeva ”Muiden musta” hämmensi livenä ensimmäistä kertaa kuultuna, kun aivot tahtoivat uskoa, että muumioasuinen Koivisto laulaa englanniksi.

”Ruusut” tarjoaa loputtomasti Instagram-kuvien kuvatekstiksi sopivia ja luultavasti myös päätyviä rivejä. Vähemmän yllättäen levyllä vierailee Paperi T, joka on viime aikoina tehnyt yhteistyötä Ruusujen kanssa enemmänkin. Ruusut kiertääkin syksyllä Paperi T:n kanssa maamme klubit ja yökerhot. Loppua kohden levy rauhoittuu, ehkä vähän liiaksikin omaan makuun. Perinteiseen popmusiikkiin vertaaminen tuntuu jo tässä vaiheessa turhalta, kun ”Ruusut” kestää tyypillistä kertakäyttölevyä vartin verran kauemmin. Jokatapauksessa on selvää, että Ruusut on tehnyt jotain täysin uutta kotimaisen musiikin saralla, ja lisää on varmasti tulossa.

9/10

Kappalelista:
1. Käärmeen Sisällä
2. Bubo Bubo
3. Glitchit
4. 555 (Ft. Paperi T)
5. Muiden Musta
6. Suden Suu
7. Toyota Celica
8. Siamilaiset
9. Iltoja Pitkin
10. Ristilukki
11. Kyklooppi

https://www.facebook.com/ruusut555/
http://ruusut.net/

Kommentit