Rylos – Game Theory

rylos-game-theoryMukaansa tempaavaa ja viihdyttävää rockia, mikäs sen parempaa! Kouvola tuntuu saavuttaneen rockpiireissä vahvan jalansijan, sillä viime aikoina sieltä on tullut monia uusia rock-yhtyeitä. Muun muassa Bad ManKeys, Murderdome ja osa Planistryn juurista on sieltä peräisin. Myös Rylos tulee Kouvolasta ja tuo kotimaisen rockin kenttään omat taitonsa. Yhtye julkaisi marraskuussa debyyttialbuminsa, joka sisältää yhdeksän energiaa ja rock ’n’ rollia puhkuvaa raitaa.

Albumi poukkoilee punk rockin ja hard rockin välimaastossa. Yhtäläisyyksiä muihin artisteihin ei välittömästi löydy, mutta Rylos muistuttaa etäisesti Guns N’ Rosesia sekä Michael Monroeta. ”Game Theory” kulkee joutuisasti, ja levy tulee kuunneltua läpi yllättävän nopeasti – tämä johtuu siitä, että kappaleet on puristettu melko tiiviiksi, ja ainoastaan yksi raita on kestoltaan yli kolme minuuttia. Lyhytkestoisuus on myös vahvuus, sillä kappaleisiin ei ehdi kyllästyä, koska niitä ei ole turhaan venytetty. Vaikka kappaleet pääsääntöisesti leikettelevät temmolla ja ovat rakenteeltaan samanlaisia, on niihin luotu erilaisia piirteitä ja tunnelmia, joilla ne erottuvat toisistaan.

”Gamen” kertosäe on täydellinen korvamato, joka jää mielen syövereihin. Vastaavasti ”Real World” on levyn nopeatempoisinta antia, jolle reilu kahden minuutin mitta on täydellinen. ”Ordinary Man” alkaa melankolisella melodialla, mutta alakuloisuus vaihtuu pian teräväkieliseksi asenteeksi. Kappaleen kitarariffit ovat miellyttävät, mutta voiton vievät kuitenkin vaikeroivat kitarasoolot. ”Ratface” alkaa Sami Turusen sahaavilla riffeillä ja vokalisti Mikko Heinon ujeltavalla huudolla, joka tuo mieleen Brian Johnsonin (AC/DC) entisen yhtyeen Geordien ”Black Cat Woman” –kappaleen. ”Ratface” on oikea energiapommi, joka herättää varmasti kuuntelijan kiinnostuksen.

”Heroes” on selvästi albumin radioystävällisin kappale, vaikka muitakin kappaleita kuulisi mielellään radiosta. Kertosäkeet ovat kappaleesta mieleenpainuvimmat, mutta mielenkiintoisempia ovat vokalistin ”änkyttävä” laulutyyli ja lämpimästi soivat kitarariffit. ”Joker” purkittaa täyspitkän pursuavalla energialla ja vihaisella asenteellaan. Monesti albumin viimeinen raita on kevyt tai turhan tasaisen oloinen, mutta ”Joker” on niin tiukkaa vääntöä, että olisi loukkaus todeta se vain hyväksi lopetukseksi. Se on loistava! Rylosin ensimmäistä levyä ei ole pituudella pilattu, ja se on hyvä – ”Game Theory” on napakka kokonaisuus, jonka kuunteluun käyttää enemmän kuin mielellään parikymmentä minuuttia. Ja useampaan kertaan.

8½/10

Kappalelista:

  1. Space Invaders
  2. Game
  3. Real World
  4. Ordinary Man
  5. Ratface
  6. Hcp
  7. Heroes
  8. Parallel Life
  9. Joker

Rylos Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Lue lisää aiheesta

Vauhdikasta rockia räväyttelevä Never Train Kaaoszinen tentissä: menneisyys kaunis, tulevaisuus valo... Pohjois-Suomen metropoleista eli Oulusta ja Rovaniemeltä ponnistava street rock -bändi Never Train perustettiin 2.6.2012, ja se julkaisi toisen EP:nsä...
Aitoa ja rehellistä suomirockia – Harhatulen ”Rantanen” ”Rantanen” tuoksuu havupuumetsältä ja on yhtä tuttavallinen kuin suomalainen humalassa. ”Rantanen” on kuin vaatimaton suomalaismies, joka ei tee itses...
Pop rockia Luxemburgista – arviossa My Own Ghostin ”Life On Standby” Luxemburgista ponnistava My Own Ghost julkaisi huhtikuun alussa toisen pitkäsoittonsa “Life On Standbyn”. Levyn kannessa on naismallinukke, joka on ka...
Suoraviivaisen selkeää katurockia Never Trainilta: arvostelussa DNAR Pohjoisen turuilta suureen maailmaan ponnistava suomalainen Never Train julkaisee toisen EP:nsä. Se kantaa nimeä "DNAR". Minua harmittaa, että EP ...