Saatanallista synkkyyttä: haastattelussa juuri uuden ”Totenritual” -albumin julkaisseen Belphegorin Helmuth

Itävaltalaisen Belphegorin tarina sai alkunsa vuonna 1991 Betrayer -nimen alla, mutta jo ensimmäisen ”Kruzifixion” -nimisen demon jälkeen bändi päätti vaihtaa nimensä Belphegoriksi. Tuosta ensimmäisen demon julkaisusta on nyt kulunut aikaa jo yli 26 vuotta, mutta bändi jaksaa silti porhaltaa, ja julkaisikin perjantaina 15. päivä syyskuuta järjestyksessään 11.:n albuminsa nimeltä ”Totenritual” Nuclear Blastin kanssa. Otimme itse härkää, eli bändin laulajaa Helmuthia, sarvista ja kyselimme mieheltä hieman tuoreimpia kuulumisia, sekä omia ajatuksia bändin tuoreeseen albumiin liittyen:

Terve Helmuth. Mitäs itsellesi sekä bändillesi tällä hetkellä kuuluu?

Helmuth: Terveisiä Suomeen! Saimme juuri uuden ”Totenritual” -albumimme julkaistua, ja nyt en malta odottaa päästäkseni soittamaan tuon levyn kappaleita livenä. Alamme nyt seuraavaksi hioa uusia kappaleita valmiiksi maaliskuulle, jolloin soitamme kiertueet Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Kerro meille hieman teidän tavastanne kirjoittaa kappaleita. Kirjoitatteko kaiken yhdessä, vai onko teillä pääasialliset kappaleiden kirjoittajat? Mistä ammennatte ideoita kappaleiden sanoituksiin?

Helmuth: Me olemme täysin itse vastuussa kaikesta. Me emme ole koskaan huolineet managereita, tai muita ihmisiä kertomaan meille, miten pitäisi toimia. Kirjoitamme musiikin aina kolmistaan bändin jäsenten kesken, ja kaikilla meillä on oma roolimme lopputuloksen kanssa. Harjoittelimme kappaleita vielä ennen studioon siirtymistä myös livenä soittaen, että saisimme ne kuulostamaan mahdollisimman tiukalta sitten levyn julkaisun jälkeen myös livetilanteessa.  

Mitä tulee albumin lyriikoihin, niin saan vaikutteita oikeastaan kaikkialta minne matkustamme bändin kanssa. Nimi ”Totenritual” tarkoittaa saksaksi kuoleman rituaali. Sen voi ymmärtää monella eri tavalla, mutta periaatteessa se tarkoittaa sitä, että kuolemaa on joka puolella. Meidän sairas maailmamme tarjoaa paljon erilaisia aiheita mistä kirjoittaa kappaleita.

Työstin albumin kappaleita yhdessä norjalaisen Espen Dyngenin kanssa, joka itseasiassa asustelee keskellä Norjan vuoristoa yksikseen. Hän on todellinen viikinki ja vapaa-ajattelija, joka toi paljon uusia ideoita musiikkiimme ja sanoituksiimme.

Olen itse ateisti nihilistisillä ajatuksilla varustettuna, ja itselleni piru on vain voimakas fiktiivinen hahmo. En itse usko yhteenkään uskontoon, ja pidän uskontoja vain ihmisten heikkoutena. Kristinusko on kauhea ja väkivaltainen uskonto, ja olen aina ollut sitä vastaan. Se on täynnä tekopyhyyttä.

Voisin kuvitella, että elämä ei ole pelkkää  synkkyyttä musiikin muodossa koko ajan. Miten te yleensä toimitte, kun pääsette pois kiertueelta?

Helmuth: Itselläni on paljon erilaisia kiinnostuksen kohteita musiikin ulkopuolelta, mutta musiikki on silti se tärkein ja inspiroivin asia itselleni. En ole kauhean sosiaalinen ihminen, viihdyn mieluummin yksikseni, mutta mikäli joku ihminen kunnioittaa minua, minä annan kunnioitukseni takaisin, ja olen yleensä hyvin lojaali ystävilleni.

Mikäli et pidä minusta voit painua omasta puolestani helvettiin. Muutuin paljon ihmisenä äitini kuoleman ja sydänleikkaukseni jälkeen.  En oikein viihdy ihmisten ilmoilla, ja asun myös keskellä vuoristoa, että saan olla rauhassa niin halutessani. Minulla on muutama läheinen ystävä, keiden kanssa vietän paljon aikaa bändikavereideni lisäksi, mutta muuten aikani kuluu luonnossa liikkuen tai kirjoja lukien.

Kaikkien näiden vuosien aikana, mitkä ovat olleet ne ikimuistoisimmat asiat Belphegorin uralla? Entäpä ne pahimmat takaiskut?

Helmuth: Yritän aina säilyttää niitä positiivisia asioita mielessäni sen sijaan, että säilyttäisin negatiivisia. Kyllähän tässä vuosien saatossa on varmaan satoja negatiivisia ja huonoja kokemuksia eri puolilta maailmaa, mutta olemme kaikista niistä selvinneet, ja tulleet ulos yhä vahvempina. Elämä on aina ylämäkeä ja alamäkeä, mutta jos et koskaan yritä, et myöskään koskaan näe, mihin kaikki voi johtaa. Me pidämme tämän intohimon yllä kirjoittamalla albumi toisensa jälkeen yhä synkempiä, brutaalimpia ja parempia kappaleita, joista ”Totenritual” on hyvä esimerkki.  Me olemme hajoamattomia ja pysäyttämättömiä, kuin raskas panssarivaunu.

Musiikki pyritään nykyään aina lokeroimaan jonkin genren alle. Mitä mieltä itse olet asiasta, ja kuinka itse kuvailisit Belphegorin musiikkia?

Helmuth: En oikeastaan edes välitä tämmöisistä asioista, vaan pyrin keskittämään energiani asioihin, joilla on merkitystä. Monet ihmiset, joiden ei pitäisi puhua ollenkaan, puhuvat muutenkin liikaa. Ihmisten tulisi itse kuunnella sitä musiikkia, ja muodostaa oma mielipiteensä siitä. On olemassa hyvää ja huonoa musiikkia, mutta genreillä ei mielestäni ole mitään merkitystä.

Meidätkin usein laitetaan black metalin alle, jota emme todellakaan ole. Tykkään kyllä black metallista, mutta meidän musiikkimme ei siihen genreen vain kuulu. Soitamme kyllä synkkää ja pahuutta uhkuvaa musiikkia, mutta black metalia se ei ole.

Mitä ihmiset voivat olettaa, jotka tulevat katsomaan Belphegoria livenä?

Helmuth: Nykypäivänä Belphegorin konsertti on rituaali, jossa demonit päästetään ulos tanssimaan. Heti kun kuulen intronauhan, omistaudun täysin konsertille, ja vaivun kuin eräänlaiseen transsiin keikan ajaksi. Annamme aina kaikkemme livenä, ja saan melkein orgasmin, mikäli keikkamme on lopulta tunnin jälkeen onnistunut. Se on kerrassan upea tunne, jos yleisö on mukana kuoleman musiikkia ylistämässä. Kun näet Belphegorin livenä, ymmärrät mistä puhun. Belphegor on veri suonissani, ja live-esiintyminen on täydellinen näytös siitä.

”Totenritual” ilmestyi 15. päivä syyskuuta. Mitä me voimme albumilta odottaa?

Helmuth: Minä todellakin uskon tähän albumiin ja siihen valtavaan energiaan, minkä se kätkee sisälleen. Mielestämme otimme jälleen yhden askeleen brutaalimpaan ja synkempään maailmaan, ja ”Totenritual” on ehdottomasti koko meidän uramme synkin ja täydellisin albumi.

Mikä parasta, tällä albumilla kaikki instrumentit ovat selvästi kuunneltavissa erikseen. Kappaleet, kuten ”Baphomet”, ”Swinefever-Regent Of Pigs” tai ”The Devil´s Son” ovat esimerkkejä miltä Belphegorin kuuluu kuulostaa vuonna 2017.

Miltä näyttää Belphegorin tulevaisuus? Ovatko kiertueet ylettymässä myös synkkään Suomeen asti?

Helmuth: Toivottavasti, sillä tavoitteena on keikkailla aktiivisesti taas seuraavat pari vuotta. Aloitamme kiertueemme Euroopasta, jonka jälkeen käymme Yhdysvalloissa. Palaamme soittamaan keikan vielä Ruotsissa joulukuun puolessa välissä, jonka jälkeen kasasssa on jo 55 esiintymistä tämän levyn tiimoilta. Aiomme soittaa mahdollisimman monta keikkaa ensi kesänä festivaaleilla, joten toivottavasti pystyisimme tulemaan kesällä myös sinne Suomeen soittamaan. Skandinavia on ollut meille yleisesti ottaen aina hyvä paikka soittaa, ja fanit siellä ovat aina tukeneet meitä kiitettävästi. Myös Skandinavian synkkyys varsinkin talvisin vetoaa minuun, ja meidän rituaalimme sopisi sinne loistavasti.

Kiitoksia paljon ajastasi Helmuth, ja onnea tulevaan. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain viimeisiä sanoja Kaaoszinen lukijoille?

Helmuth: Kiitoksia vain Kaaoszinelle haastattelusta. Toivottavasti jokainen tämän haastattelun lukenut katsastaa uusimman ”Totenritual” -albumimme, sillä olemme todella tyytyväisiä levyn lopputulokseen. Ja tulkaa todistamaan rituaalimme myös livenä, mikäli siihen on mahdollisuus. Ette tule pettymään!

https://www.facebook.com/belphegor/