Saimaa sydämessä – haastattelussa saimaafolk-yhtye Trees

Savonlinnalainen saimaafolk-yhtye Trees esiintyi viime viikolla Punkaharjulla sijaitsevassa Kalliosalissa Egotripin kanssa. Kaaoszine oli paikan päällä todistamassa konsertteja sekä haastatteli Trees-yhtyettä. Santeri Vänttinen ja Jani Lamberg kertoivat yhtyeen kuulumiset ja avarsivat tulevaa albumia ja yhtyeen tulevaisuuden suunnitelmia.

Moro jätkät! Mitä Treesin vuoteen kuuluu?

Vänttinen & Lamberg: Meille kuuluu tosi hyvää. Tammikuussa käytiin Savonlinnassa äänittämässä uusia kappaleita. Ne on miksattu, ja jälkiäänitykset on tehty. Olemme soittaneet muutaman keikan Helsingissä ja hioneet uutta musiikkia. Kaikin puolin on hyvä pöhinä päällä.

Olette määritelleet musiikkinne ”saimaafolkiksi”. Mitä haluatte tällä määritelmällä sanoa kuulijoille?

Vänttinen: Niin, en nyt muista, kuka ensimmäisen kerran käytti tuota termiä, mutta se kuvastaa hyvin musiikkiamme, koska se kertoo, että olemme tältä alueelta (Savonlinna) ja musiikissamme on folk-vaikutteita. Olemme Saimaalta ja soitamme omanlaistamme folkia.

Lamberg: On se hankalaa siinä mielessä, jos joku kysyy, millaista musiikkia soitatte, niin olemme usein sanoneet, että se on tällaista muniin puhaltelua.

Vänttinen: Sellaista rauhallista, laulelmia. Ei me kovin rankaksi ylletä missään vaiheessa.

Lamberg: Aika lailla kaikki keikat pystyy kuuntelemaan ilman korvatulppia, ellei miksaaja luukuta.

Kuuntelin EP:nne ja kiinnitin myös huomion siihen, että musiikkinne on rauhallista. Toinen piirre, joka herätti huomioni, oli melankolisuus. Onko melankolisuutta haettu tarkoituksella, vai tuliko musiikista vain sellaista prosessinsa kautta?

Vänttinen: Se on minun sielunmaisema, mistä se kumpuaa. Mutta varmasti on melankolisuutta ja ehkä epätoivoa, mikä osaltaan kumpuaa tässä ajassa elämisestä.

Lamberg: Eikös meillä ole pari duuribiisiäkin?

Vänttinen: Onhan meillä pari duuribiisiäkin mutta mollivoittoista muuten – ollaanhan me sentään Saimaalta. Totta kai anglo-amerikkalaiset vaikuttimet kuuluvat meidän musiikissa eniten.

Lamberg: Ehkä siinä musiikissa on sellaista slaavilaista melankoliaa… Ja sitten se on Santerin sielunmaisemasta. Ja kun mukaan on tullut Keskitalon Joose, niin hän on tuonut oman melankolisuutensa Treesin musiikkiin.

Vaikutteista puheen ollen, mitkä yhtyeet ovat vaikuttaneet teihin eniten?

Vänttinen: Tässä täytyy nyt paljastaa, etten haluaisi nostaa mitään yhtä muusikkoa esiin…

Lamberg: Minun pitää paljastaa, että Santeri laittaa aina referenssejä biiseihin, tyyliin ”nyt jätkät, tässä ois muutama referenssi”, hehe.

Vänttinen: Jos jotain on pakko sanoa, niin Beatles, Kaseva ja Neil Young. Ehkä nämä olisivat niitä merkittävimpiä vaikuttajia – heidän musiikkinsa on orgaanista.

Lamberg: Bobby Aro.

Vänttinen: Bobby Aro on kyllä kova nimi.

Mainitsittekin alussa uudesta levystä. Tuleeko se soundillisesti jatkamaan EP:n linjalla?

Vänttinen: On siinä paljon samanlaisia piirteitä, ne kappaleet on tehty kitaran kanssa kuten aiemminkin.

Lamberg: Ja toiveena on myös tietenkin, että musiikillisesti ollaan menty eteenpäin. Musiikillisesti ollaan ihan eri bändi.

Vänttinen: Teemu tuli bassoon, ja Joose tuli kitaraan, huuliharppuun ja muihin kilkuttimiin puolitoista vuotta sitten. Molemmat ovat tiukkoja keikkaratsuja ja hyviä muusikoita, ja he ovat osaltaan potkineet meitä eteenpäin.

Lamberg: Musiikin soittaminen on nykyään myös jollain tapaa vapautuneempaa. Viimeisen kahden vuoden aikana ollaan treenattu paljon, joten on se homma mennyt eteenpäin sitäkin kautta.

Vänttinen: EP:hän me julkaistiin aika nopeasti, ei oltu soitettu vielä kovin kauan kimpassa. Ja ekat biisit, jotka saatiin ”melkein sellaiseen kuntoon”, että ne pystyi äänittämään, niin ne äänitettiin. Mutta nousee siltä EP:ltä ainakin ”Hey You”- ja ”New Day” -kappaleet, jotka ovat jääneet keikoillekin mukaan. Yhdestä aikaisemmin julkaistusta kappaleesta tulee ehkä uusi sovitus tulevalle levylle.

Mainitsitte, että uusi levy tulee sekä digitaalisessa että fyysisessä muodossa. Kummassako formaatissa te kannatatte musiikkia?

Vänttinen: Voisi sanoa, että olemme koko bändi vinyyli-Niiloja. Se koko vinyylin estetiikka, rituaali, kun laittaa levyn soimaan ja vaihtaa puolen ja keskittyy musaan. Ja jotenkin minusta tuntuu, että meidän ajatusmaailma kumpuaa enemmän sieltä albumijulkaisujen ajalta, eikä nykyisestä ”julkaistaan sinkku ja musavideo” -kerrallaan toiminnasta.

Lamberg: Meillä on myös kasettijulkaisu! Toinen EP siis.

Vänttinen: Joo, se EP oli nauhoitettu pelkästään kasetille. Aikaisessa vaiheessa, silloin kun Teemu ja Joose tulivat mukaan, niin tuli tehtyä päätös, että jos me jotain julkaistaan, niin julkaistaan se sitten vinyylijulkaisuna. Me ei olla sellainen CD-bändi. Antaa Juha Tapion julkaista CD:ttä.

Lamberg: Toki pakkohan se on nykyään digitaalisena julkaista.

Millaisia suunnitelmia teillä on loppuvuodeksi?

Lamberg: Tarkoituksena olisi tehdä levyjulkaisukiertue.

Vänttinen: Joka kattaisi varmaan kaikki isot yliopistokaupungit kuten Helsingin, Turun, Tampereen ja Jyväskylän. Kesä mennään nyt vähän kevyemmin. Alkuvuosi oli aika intensiivinen ja kesällä on muutama keikka. Ja kun syksyllä aika koittaa, niin lähdetään sitten kiertueelle.

Lamberg: 21. päivä heinäkuuta soitetaan Savonlinnan uuden taidemuseon loppubileissä.

Kiitos haastattelusta! Haluatteko laittaa terveisiä lukijoille?

Vänttinen: Kuunnelkaa musaa, ja jos meidän musa ei kiinnosta, niin kuunnelkaa muuta musaa.

Lamberg: Kuunnelkaa hyvää musiikkia!

Trees Facebookissa

Haastattelu: Aleksi Parkkonen

Kommentit