Satyricon, Vredehammer & Oslo Faenskap @ Kulturbolaget, Malmö, 25.4.2015

Pitkän linjan norjalainen Satyricon kiersi huhtikuussa kolmen viikon ajan Eurooppaa The Dawn of the New Age -nimikkeen alla, ja koska bändiä ei saatu tällä kertaa Suomeen asti, täytyi Kaaoszinen edustajan matkustaa Etelä-Ruotsiin tarkastamaan bändin tämänhetkinen keikkakunto. Rundilla mukana oli myös kaksi nuorempaa norjalaisbändiä Vredehammer ja Oslo Faenskap. Siispä katse Skåneen päin ja norjalaisiltaa viettämään!

Saavuin Malmön Kulturbolagetiin hyvissä ajoin ennen ensimmäistä bändiä, joten ehdin vilkaista, mitä paikalla oli tarjota. Kyseessä oli mukavankokoinen tapahtumapaikka: klubimainen, muttei kuitenkaan mikään perunakellari. Myös alaikäiset pääsivät tänä iltana paikalle, mutta siitäkään huolimatta virvokkeita ei tarvinnut nauttia missään erillisessä karsinassa. Pieni merkkarikojukin oli salin nurkkaan saatu kyhättyä, ja kyllähän ainakin pääbändin paidat näyttivät tekevänkin kauppansa.

Kauan ei kuitenkaan ehtinyt paikkaa ihmettelemään tai sosiaalistumaan, kun illan ensimmäinen jengi Oslo Faenskap jo nousi lämmittelemään lauteita. Yhtye oli itselleni ennestään tuntematon, mutta hyvin se lämmittelyaktina toimi. Paikalla oli tässä vaiheessa valitettavan vähän väkeä, mikä ei kuitenkaan tuntunut lavalla metelöivää rykmenttiä haittaavan. Näin sen kuuluukin mennä: annetaan kaikkensa edes niille, jotka ovat paikalle jo tulleet. Moderniksi brutaaliksi metalliksi Oslo Faenskapin voisi varmaankin luokitella. Sen lyhyen rykäisyn aikana, joka tänä keväisenä lauantaina Malmölle tarjoiltiin, voisin uskoa, että bändiin tulee tutustuttua vielä uudelleenkin. Ainakin asennetta riitti loistavasti! Bändillä on jo takanaan yksi omakustanne, ja nyt se on kiinnitetty Indie Recordingsille, jonka kautta seuraavan levytyksen pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden aikana. Ainakin Malmön keikan perusteella odotettavissa on oikein reipasta meininkiä.

Pienen roudaustauon jälkeen lavalle saatiin toinen nuorehko norjalaisbändi Vredehammer, joka julkaisi debyyttinsä ”Vinteroffer” viime vuonna. Dödöllä höystettyä blackia paiskova yhtye sai Malmössä jo niskan nytkymään mukavaan tahtiin. Tämäkään bändi ei nöyristellyt vaan tuuttasi menemään täysillä reilun puolen tunnin keikkansa. Vredehammer groovasi hienosti ja osoitti, että sen materiaali toimii hyvin live-tilanteessa. Bändin nokkamies Per Valla oli silmin nähden hyväntuulinen, mikä välittyi myös Kulturbolagetin hiukan lisääntyneeseen yleisöönkin. Viimeistään nyt oli raportoijakin saatu mukaan meininkeihin ja lämpenemään illan pääaktia ajatellen. Sormet napsuivat jo tuopin kylkeen tiukkaan tahtiin, joten Vredehammerille myönnettäköön pokaali lämppäreitten välisessä kisassa. Bändi vakuutti erityisesti soittotaitonsa puolesta.

Kulturbolagetin sali oli tässä vaiheessa jo alkanut täyttyä yleisöstä, mutta onneksi mitään pahimmanlaatuista paniikkiahtautta ei kuitenkaan vielä ollut havaittavissa. Vredehammerin pokattua kiitoksensa yleisölle oli ilmassa suuren odotuksen väreilyä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Frostin rumpurakennelmat paljastettiin esiripun takaa, alkoi yleisön joukosta kuulua ”Satyricon”-huutoja sillä tavalla varovaisesti. Noin vartin yli yhdeksän keikkapaikka räjähti, kun soittajat vähitellen saapuivat punaiseksi valaistulle lavalle ja ”Voice of Shadowsin” ensitahdit kaikuivat Kulturbolagetin saliin. Tästä alkoi lähes kaksituntinen kokemus, joka ei aivan helposti unohdu.

Satyricon promotoi tällä kiertueellaan toukokuun alussa ilmestyvää ”Live At the Opera” -julkaisuaan, mikä näkyi esimerkiksi biisivalikoimassa. Tulevan DVD:n/cd:n ja Malmön keikan biisit kulkivat lähes käsi kädessä muutamia sivuaskeleita lukuun ottamatta. Keikan biiseihin oli myös sovitettu paljon aikaisempaa selkeämmin kiippareita mukaan – näillä haettiin varmasti orkestraatioitten tunnelmaa. Ja kylläpä ne muuten toimivatkin hienosti! Vanhat tutut keikkabiisit, esimerkiksi ”Now, Diabolical”, ”Pentagram Burns” ja ”Die By My Hand”, olivat saaneet aivan uutta, tuoretta henkeä mukaansa sovitusten myötä. Myös koko bändi aina Satyrista live-kitaristeihin tuntui elävän keikan fiiliksissä täysillä mukana. Kertaakaan koko Satyriconin keikan aikana ei tullut sellaista oloa, että siellä olisi lavallinen tyyppejä leipääntyneenä soittamassa – päinvastoin!

Mukana setissä kuultiin niin vanhempia biisejä, mm. ”Filthgrinder” ja ”Walk the Path of Sorrow”, kuin vuonna 2013 ilmestyneen ”Satyricon”-levynkin materiaalia muutaman biisin verran. Hienoa oli se, että keikalla tehtiin läpileikkaus Satyriconin uraan aina ”Dark Medieval Times” -debyytiltä viimeisimpään pitkäsoittoon. Samalla bändi osoitti, että vaikka sen tyyli on 20 vuoden aikana muuttunut melko paljonkin, saa sen eriaikaisesta materiaalista aikaiseksi hyvin ehjän kokonaisuuden. Sellainen nimittäin Kulturbolagetin keikka oli.

Bändi poistui muutamaan otteeseen lavalta vain palatakseen sinne soittamaan yleisölle lisää. Keikan loppupuolella todistettiin myös Satyriconin jammailusessio, joita se on tällä kiertueella ymmärtääkseni harrastanut enemmänkin. Tässä oltiin soittamisen ilon ytimessä, ja koko bändi oli silminnähden vapautunut ja tyytyväinen tekemisiinsä. Vapaamuotoinen jammailu käväisi välillä jo täysissä punk-meiningeissä muuttuakseen sitten saumattomaksi ehdaksi Satyriconiksi ”With Ravenous Hunger” -biisin pikku hiljaa kuin varkain alkaessa. Myös ”Fuel For Hatred” saatiin väännettyä jälleen kerran melkoiseksi punkiksi.

Vanha kunnon ”Mother North” kuuluu myös olennaisena osana Satyricon-keikkoihin. Jos Iron Maidenin lisäksi on yksi bändi, joka saa laulattaa yleisöä, olkoon se Satyricon – ja biisiksi kelpaa vain ja ainoastaan ”Mother North”. Viimeistään sillä saatiin koko Malmön Kulturbolaget rallattamaan mukana. Tähän päälle keikka päätettiin tuttuun tapaan vielä ”K.I.N.G.”-biisiin, jota vieressäni keikasta nauttinut tyyppi kovaan ääneen oli jo useamman biisin ajan vaatinutkin. Saipa siis häiskä vihdoin haluamansa! Vielä tässäkään vaiheessa ei minkäänlaista keikkaväsymystä näkynyt, ja lähes kaksituntinen oli vilahtanut kuin hetkessä ohitse.

Satyriconin Malmön keikka osui mielestäni asian ytimeen. Tässä näkyi ja kuului soittamisen ja musiikintekemisen ilo, jota soisi todistavansa useamminkin. Olen nähnyt kymmeniä Satyriconin keikkoja, mutta tämä nousi heittämällä sinne kärkikastiin, jollei jopa ykköseksi. Keikan päälle ei voinut kuin todeta, että kyllä metallimusiikki on hieno asia!

Teksti ja kuvat: Rudi Peltonen