Se sama Nickelback – arviossa Feed The Machine

Tunnetusti mielipiteitä jakava kanadalaisyhtye Nickelback julkaisi hiljattain yhdeksännen studioalbuminsa “Feed The Machine”. Albumin avaava nimikkobiisi ”Feed The Machine” on albumilta ensimmäisenä julkaistu single, ja aloittaa albumin yhtyeelle hyvinkin tutulla meiningillä, josta pääpiireittäin onkin oikeastaan kyse koko albumin kohdalla.
Selkeimmin Nickelbackin totutusta tyylistä kuitenkin poikkeaa albumin viimeinen raita ”The Betrayal (Act I)”, jossa ei kuulla minkäänlaisia vokaaliosuuksia. Sävellystyönä se onnistuu yllättämään ja paljastaa yhtyeestä jo hivenen jotain sellaista, mitä ei ennen ole kuultu. Ilmeisesti kappale nimensä perusteella on jollain tapaa kytköksissä albumin aiempaan ”The Betrayal (Act III)”-kappaleeseen, jonka alussa on jotain samaa Nickelbackin tavasta poikkeavaa tyyliä, mutta joka jo ennen vokaaliosuuksien alkua muuttuu tavasta poikkeamattomaksi.
Toisena singlenä julkaistu albumin kolmas kappale ”Song On Fire” muistuttaa edellisen albumin niin ikään kolmatta kappaletta ”What Are You Waiting For”, jotka molemmat ovat toimivia rock-hitaita tai -balladeja. Valinnan edessä edellisen levyn kappale vetäisi paremmuusjärjestyksessä kuitenkin pidemmän korren.
Kun huomaan albumin jo aikaisemmin mainitun ”Feed The Machine” -avauskappaleenkin muistuttavan edellisen levyn ”Million Miles On Hour” -avausraitaa, alkaa tuntua, että yhtye on saattanut ehkä hieman jumahtaa toistamaan samaa kaavaa.
Albumin positiivisin yllätys on sen kolmantena singlenäkin julkaistu ”Must Be Nice”, joka myös jollain piristävällä tavalla onnistuu olemaan ”The Betrayal (Act I)”in tapaan kappaleiden seasta erottuva ja hieman erilainen, sisältäen silti Nickelbackin vanhat parhaat ominaisuudet. Samaa albumilta olisi toivonut myös kokonaisuutena.
Kyseessä ei ole huono albumi: tarttuvia rytmejä ja korvamato-aineksia on monessa eri kappaleessa, tykkään yhtyeen säröisistä kitarasaundeista ja muusta yleisilmeestä, ja välillä huomaan hoilaavani mukana ja naputtavani tahtia lattiaan.
Kuitenkin kuten edellä on jo tullut todettua, albumi on taattua Nickelback-laatua, mutta ehkä vähän liiaksikin: se ei tarjoa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta mitään uutta, ja jää sitä kautta lopulta vähän vaisuksi. Haluaisin nähdä yhtyeen vielä joku päivä livenä, jos se silloin säväyttäisi enemmän. Vaikka tämäkin albumi on hyvä, jää siitä silti puuttumaan ”se jokin”, joka todella iskisi.

6½/10

Kappalelista:
1. Feed The Machine
2. Coin For The Ferryman
3. Song On Fire
4. Must Be Nice
5. After The Rain
6. For The River
7. Home
8. The Betrayal (Act III)
9. Silent Majority
10. Every Time We´re Together
11. The Betrayal (Act I)

Teksti: Terhi Skippari

 

Kommentit