Seether

Etelä-Afrikan menestyneimpiin vaihtoehtorockbändeihin lukeutuva Seether esiintyi marraskuun 29. päivä Helsingin The Circuksessa uuden albuminsa „Isolate And Medicate“ tiimoilta. Kaaoszinen toimittaja Jana Blomqvist tapasi yhtyeen basistina toimivan Dale Stewartin ennen illan keikkaa ja kyseli mieheltä hieman mietteitä uudesta albumista sekä bändin meneillään olevasta Euroopan kiertueesta. Voit lukea Kaaoszinen haastattelun tästä:

Morjensta Dale. Olette olleet kiertueella jo jonkin aikaa. Onko tältä kiertueelta jotain muistoja, jotka haluaisit kanssamme jakaa?

Dale: Oman serkkuni näkeminen on ollut tämän kiertueen kohokohta. Hän asuu Lontoossa, ja sain vihdoinkin viettää hetken aikaa hänen kanssaan tällä kiertueella. Minulle perhe on aina ollut todella tärkeä. Oikeastaan kaikilla kiertueen keikoilla on ollut enemmän ihmisiä kuin edellisellä kerralla, joten kova työ näyttää tuottavan hedelmää. En oikeastaan osaa keikoista sanoa vain yhtä, joka olisi ollut huippu, koska monet keikat ovat olleet loppuunmyytyjä ja niissä on ollut yleisöllä loistava meno.

Kiertueella olemista on usein romantisoitu legendaarisella sex & drugs & rock’n’roll -elämäntyylillä. Miten itse vietät aikaa tien päällä?

Dale: Olen rauhoittunut todella paljon nuoruudestani. Minulla on kyllä tapana yhä silloin tällöin ottaa juoma tai pari, mutta muuten juhliminen on kyllä vähentynyt aika radikaalisti. Uskon, että suurella osalla ihmisistä on aivan erilainen käsitys elämästä kiertueella, kuin todellisuus on. Joskus on todella tylsää olla kiertueella, koska se ei todellakaan ole yhtä juhlaa koko ajan. Joskus nuorena menin muutaman vuoden ajan oikeastaan koko ajan juhlien, mutta sitten sitä vain täytyi hidastaa, koska muuten se ei olisi loppunut hyvin. Vanhetessaan huomaa, että ei enää jaksa juhlia samalla lailla kuin ennen ja haluaa elämältä muutakin kuin pelkkää juhlimista ja sekoilua. Luen paljon kirjoja ja katsoa elokuvia tien päällä ollessamme.  Euroopassa puolestaan käyn usein katsomassa erilaisia nähtävyyksiä  ja kokeilemassa erilaisia ruokia aikataulun antaessa myötä. Minulle se on nykyään tärkeämpää kuin juhliminen.

Teillä on tulossa tämän Euroopan kiertueen jälkeen Yhdysvaltojen kiertue Papa Roachin kanssa. Onko sinulla kertoa mitään hauskoja tarinoita Papa Roachiin liittyen? Tapaatteko te koskaan tehdä kepposia toisillenne tien päällä?

Dale: (naurua) Kyllähän noita tulee tehtyä. Omalla kohdalla ehkä paras juttu koskaan oli se, kun Staindin pojat olivat hommanneet miesstrippareita meidän keikalle. Jätkät tulivat lavalle strippaamaan meidän encoren aikaan, ja me vain repesimme nauruun heidän tullessaan lavalle.

Meidän paras kepponen on varmaan osunut edelliselle kiertueelle Three Doors Downin kanssa. Olemme soittaneet heidän kanssaan aikaisemminkin, joten tunsimme heidät todella hyvin. Heidän ”Kryptonite”-kappaleen aikana puin päälleni meidän viikko aikaisemmin ostaman noin 8-vuotiaalle lapselle mahtuvan Superman-pyjaman. Juoksin sitten se päällä lavalle niin, että mahani näkyi alta; tuon kappaleen soittohan meni sitten ihan metsään.  Three Doors Downin jäsenet vain nauroivat naama punaisena ja lopulta heittivät minut yleisöön, jossa crowdsurffasin pyjama päällä. Kyllä siinä oli naurussa pitelemistä yhdellä sun toisella.

Jutellaan hieman uudesta albumistanne ”Isolate And Medicatesta”,  jossa yhdistyvät hyvin melodiset ja raskaat elementit. Oliko uuden albuminne suunta teille luonnollinen musiikillisesti?

Dale: Emme oikeastaan miettineet sitä albumia tehdessämme, vaan siitä vain tuli sellainen kun siitä tuli. Me vain yritämme aina kirjoittaa niin hyviä kappaleita, kuin suinkin osaamme.  Kun alamme kirjoittaa albumia, emme mieti, että tästä täytyy saada raskas albumi tai mitään.  Emme oikeastaan edes tiedä, miltä levy tulee kuulostamaan, ennen kuin kaikki sen kappaleet on kirjoitettu.  Joskus olemme todella tyytyväisiä lopputulokseen ja joskus siitä ei välttämättä tule sellainen, kuin toivoimme. Tämän albumin suhteen olemme kuitenkin äärimmäisen tyytyväisiä, ja siitä tuli juuri meidän näköisemme.  Emme halua tehdä koskaan samaa albumia kahdesti, joten yritämme aina parhaamme mukaan kehittyä yhtyeenä.

Raskaammassa musiikissa fanit usein näkevät negatiivisena asiana sen, että yhtyeet kehittyvät kevyempään suuntaan. Tuntuiko teistä riskiltä tehdä päinvastoin?

Dale: Eipä oikeastaan, koska albumi on kokonaisuudessaan todella melodinen kokonaisuus. Kun albumi on melodinen, niin riffit eivät tunnu kuuntelijasta aina niin raskailta. Sitä kautta minusta tuntuu, että saa myös paljon tuota suunnanvaihtoa anteeksi.  Tosin pelkäsimme hieman, että ihmiset pitävät albumiamme liian melodisena, mutta albumin vastaanotto on ainakin pääpiirteittäin ollut erittäin positiivista. Tietenkin musiikkiimme vaikuttaa myös se, että kypsymme koko ajan muusikkoina ja myös tuo kypsyys tulee suuremmaksi osaksi kappaleitamme.  Emme myöskään kirjoita kappaleita mistään täysin teineille kuuluvista aiheista kuten ”äiti ja isä olette syvältä” tai ”vihaan elämääni”. Näen myös sen omalta osaltani yhtyeen kasvamisena vuosien varrella.

Albumista julkaistaan myös vinyyli. Mitä mieltä olette asiasta?

Dale: Olemme todella innoissamme. Olemme yrittäneet kolmen tai neljän edellisen albumin aikana saada vinyyliä julkaistuksi, mutta edellisellä levy-yhtiöllä ei vissiin oikein ollut luottoa meitä kohtaan, koska niin ei koskaan tapahtunut.  Itse omistan kaksi kappaletta kyseistä vinyyliä: toisen kuuntelua ja toisen keräilyä varten. Sitten kun olen vanhana pennitön, myyn pois sen muoveissa olevan (naurua).

Vaikuttiko levy-yhtiön vaihdos jotenkin uuden ”Isolate And Medicate” -albumin luomisprosessiin vai oliko teillä vapaat kädet tehdä albumin kanssa, mitä halusitte?

Dale: Oikeastaan se vaikutti siinä mielessä, että levyä tehtäessä asiat alkoivat mennä huonosti vanhan levy-yhtiömme kanssa ja jouduimme sitten miettimään, kenenkähän kautta tämä levy julkaistaan vai julkaistaanko se vain itsenäisesti jotakin kanavaa pitkin.  Mietimme myös, minkä takia tätä edes teemme, jossei saada tätä välttämättä edes julkaistua.

Uuden levy-yhtiön löytäminen sai meihin ehdottomasti lisää virtaa ja tuntui, kuin olisimme aloittaneet kokonaan tyhjältä pöydältä. Olemme aina saaneet paljon kritiikkiä kappaleita tehdessämme eri levy-yhtiöiltä, joten tuntui todella hienolta tehdä levyä ilman ulkopuolista painetta rennossa ilmapiirissä. Saimme albumin myös suhteellisen nopeasti valmiiksi, koska ulkopuolista painetta ei tullut missään vaiheessa.

Uuden albuminne kansitaite on todella hieno. Kertoisitko meille hieman siitä?

Dale: Se on itse asiassa kitaristimme Bryanin tekemä taulu. Hän on loistava piirtämään. Tapasimme hänet aikoinaan, kun hän piirsi ja suunnitteli Schecterille kitaroita, joita siis yhä käytämme. Meistä tuli hyviä ystäviä, ja hän muuttikin kohta kämppiksekseni asumaan.  Hän halusi pois kitaroiden suunnittelusta toteuttamaan enemmän itseään, joten pyysin häntä ensin meidän kitarateknikoksemme. Viimeisimmän kiertueemme jälkeen mietimme, että tarvitsemme uuden kitaristin, ja Bryan olikin sitten loistava valinta siihen, koska hän tunsi jo meidät kaikki ja musiikkimme. Hän suunnittelee oikeastaan kaikki meidän tuotteemme albumin kansista ja plektroihin. Hän on todella lahjakas.

Onko Bryanista tulossa pysyvä jäsen yhtyeeseen?

Dale: Aika näyttää. Tällä hetkellä hän on maksettu soittaja ja live-jäsen. Olemme tehneet todella ison työn päästäksemme tähän asemaan, enkä halua, että joku saa tuon kaiken ilman työtä. Eli katsomme sitten tulevaisuudessa, mitä hänen tilanteelleen tehdään.

Mitkä kappaleet ovat omia suosikkejasi livenä soitettaessa? Entä mitkä kappaleet puolestaan ovat haastavimpia?

Dale: Sanoisin, että oma suosikkini uudelta albumilta on ensimmäinen single ”Words As Weapons”, koska kappaeen vastaanotto on aina loistava.  Meillä on puolestaan kappale nimeltä ”My Disaster”, jota soitamme paljon livenä ja joka alkaa raskaalla riffillä; se on aika haastava soittaa. Tykkään kuitenkin soittaa haastavia kappaleita, koska silloin pääsee myös haastamaan itsensä instrumentin kanssa. Se on virkistävää ja pitää asiat mielenkiintoisina.

Mitä itse mietit vanhasta materiaalista kehittyessäsi muusikkona?

Dale: Itse asiassa kuuntelen usein vanhoja demojamme nuoruuden ajoilta. Se on kuin paluu menneisyyteen ja siihen aikaan, jossa silloin elimme, kun teimme kappaletta ja soitimme sitä livenä.  Eli oikeastaan vanha materiaali saa minussa heräämään erilaisia muistoja erilaisilta ajoilta.

Bändinne on ollut kasassa jo kauan. Mitkä muut asiat vaikuttavat pitkään taipaleeseenne kuin se, että ette ole kusipäitä toisillenne?

Dale: Lojaalius on kaikista tärkeintä. Täytyy pystyä luottamaan toiseen täysin, koska muuten homma ei vain yksinkertaisesti toimi. Lisäksi täytyy myös kunnoittaa ja arvostaa muita yhtyeen soittajia niin ihmisinä kuin soittajinakin. Lisäksi täytyy myös antaa tarvittaessa bändikavereille tilaa ja aikaa olla itsekseen, jos he sellaista haluavat riitojen välttämiseksi. Lisäksi nauraminen ja yhdessäoleminen on todella tärkeää. Bändissä olo on kuin parisuhde: sitä täytyy arvostaa ja miettiä myös muita yhtyeen jäseniä.

Miltä näyttää musiikkiskene Etelä-Afrikassa? Jos ette olisi koskaan muuttaneet Yhdysvaltoihin, uskotko, että olisitte siinä tänä päivänä?

Dale: En usko. Meillä oli tuuria, että saimme aikoinaan sopimuksen Yhdysvalloista. Olen kuullut, että jotkin yhtyeet ovat yrittäneet samaa mutta nykyään on myös markkinoiden suhteen tilanne aivan toisenlainen kuin aikoinaan eli se on huomattavasti hankalampaa. Omassa maassamme on ehkä neljä eri paikkaa, joissa voit soittaa isoille yleisölle: Pretoria, Johannesburg, Durban ja Cape Town. Kun niissä on soitettu, niin voit ehkä tehdä toisen kiertueen saman vuoden aikana, mutta jos soitat niissä tarpeeksi useasti, ihmiset vain kyllästyvät. Koska keikkailemalla on vaikea tienata siellä rahaa, on pakko hommata työpaikka, joka sitten taas vie aikaa ja tekee menestymisen musiikin saralla hankalaksi. Etelä-Afrikassa on kyllä lupaavia yhtyeitä, mutta niiden nouseminen parrasvaloihin on todella hankalaa. Olimme todella onnekkaita, kun onnistuimme siinä.

Basisteista kerrotaan aina paljon vitsejä. Mitä mieltä itse olet niistä?

Dale: Eivät ne oikeastaan haittaa minua. Osaan kyllä nauraa itselleni enkä ota itseäni koskaan kovin vakavasti.

Mikä on oma suosikkisi?

Dale: Ehkä se, miten sekoitat basistin? No sillä, että pilaat yhden kielen tuunauksen bassosta etkä kerro hänelle,  minkä kielen pilasit (naurua). Tai sitten yleisesti ottaen muusikoihin liittyen: Mitä strippari tekee persereiälle ennen töihin menoa? No, tiputtaa hänet bänditreeneihin. (naurua).

Haluaisitko vielä lopuksi sanoa jotain suomalaisille faneillenne?

Dale: Kiitoksia kaikesta. On oikeasti mahtavaa pystyä tekemään tätä työkseen. Teidän fanien ansiosta me pysymme hengissä, joten emme olisi mitään ilman teitä. Tämänkin keikan takia pystymme matkustamaan ympäri Euroopan ja samalla saamme myös kokea unohtumattomia asioita matkan varrella. Joten nöyrä kiitos siitä teille kaikille!

Haastattelu: Jana Blomqvist
Teksti: Arto Mäenpää