Seksi, saatana, päihteet ja raskas rock olivat Rajuilman polttoainetta – arvioitavana Juho Hämäläisen ”Rautaratsun selässä – Rajuilman nousu, uho ja tuho”

Paha kaksonen -yhtyeessä vaikuttava Juho Hämäläinen on laittanut kansien väliin erään suomalaisen, ja suomenkielisen raskaamman rockin pioneerin, Rajuilman, tarinan. Bändin seikkailuista kertova kirja ei ole innovatiivisia juonenkäänteitä sisältävä bändieepos, eikä musiikkiympyröissä ainutlaatuinen saaga, mutta ehdottomasti kertomisen arvoinen tarina. Kirja on hieno ajankuva takavuosista, ja se voi toimia  eräänlaisena oppaana tuleville bändeille siitä, millaisia ansoja rokkarin niin antoisalle mutta vaaralliselle polulle saattaa mahtua. Ennen kaikkea kirja on kuitenkin viihdyttävä ja samalla traaginen tarina bändinä ja ihmisenä olemisen vaikeudesta. On hienoa, että Rajuilman taival on saatu kansien väliin, sillä yhtyeen laulaja Rane Rautiainen oli oikeassa todetessaan, että ”Rajuilmaa ei saa unohtaa”.

Pääosin Jyväskylän seudulla vaikuttanut Rajuilma on tärkeä bändi elämäni varrella. Viettäessäni nuoruuttani ahdistavassa ja uskonnollisesti värittyneessä pikkukunnassa edusti yhtye seksiä suorasukaisesti käsittelevällä olemuksellaan tarjoten samanlaista anarkistista tunnelmaa ja vapautta kuin ajoittain samalla seudulla toiminut Shitter Limited. Saatuani kevättalvella 1996 viimeisen yo-kirjoituksen päätökseen ajoin autolla ympäri kylää huudattaen Rajuilmaa niin lujaa kuin ”Nissan Nynnyn” kehnoista kajareista lähti.  – Kultaisia muistoja siitä, miten tunsin pikkukylän kahleiden jäävän kohta taakseni. Bändin musiikki aiheuttaa saman fiiliksen edelleen. Vaikka olen seurannut yhtyettä vuoden 1989 Rockin SM-kisoista lähtien, toi ”Rautaratsun selässä” minulle paljon uutta ja valaisevaa tietoa bändin kivikkoisesta taipaleesta.

Kirjan mukaan kiteytettynä Rajuilman maine oli kotiseudullaan ”seksi, saatana, päihteet ja raaka, raskas rock”. Myönnetään, että paljon huonommistakin lähtökohdista on yhtyeitä saatettu maailmalle. Kirjan mukaan vokalisti Rane Rautiaista oli kiinnostanut porno jo pienenä poikana, ja aikaansaava kaveri oli taikonut koulun pihallekin sylillisen puukyrpiä. Tänä päivänä moiset asiat eivät juurikaan enää hetkauta, mutta toista oli meininki Rajuilman synnyinaikoihin. Jutuissa legenda tietysti kasvoi, mutta maine ei ollut suinkaan tuulesta temmattua. Suomen kansa sai bändin ihmeteltäväkseen Levyraadissa esitetyn ”Naidaan”-kappaleen myötä, eikä bändin pistesaalista tarvinnut hävetä. Ensimmäinen kommentti kymmenen pisteen kera oli, että ”täydellinen aistikokemus”. Kirjassa tuo reissu kuvataan tarkasti aina mukana tanssineita tyttöystäviä myöden. Tällaiseen tarttuivat tietysti isotkin levy-yhtiöt, mutta Rajuilman tapa hoitaa asiat oli Rajuilman tapa. Myönnytyksiä ei juuri tehty. Ennen Levyraatia kirjassa käydään kuitenkin tarkasti läpi yhtyeen muotoutuminen lapsuudesta ensimmäisten treenikämppien ja bändikokeiluiden kautta sellaiseksi kuin se myöhemmin tunnettiin.

Luvun 23 otsikko: Antabusta, pillereitä, viinaa ja piiskaa. Nuo bändin lähtökohdat ovat vahvasti mukana läpi tarinan saatanaa lukuun ottamatta, vaikka epäilemättä vanha vihtahousu on tyytyväisenä seurannut bändin elostelua. Huvittavia kohelluksia sattuu matkan varrelle: esimerkiksi Ruotsiin suuntautuneella Free Juha Valjakkala Scandinavian Tourilla, jossa ystävyyskaupunkiin suoritetussa vierailussa odotettiin paikalle hieman erilaista porukkaa kuin alkoholissa hyvin marinoituja ja teini-iän sujuvasti ohittaneita muusikonretkuja. Kirjan tarinat hersyvät yksityiskohtia, jotka saavat nauramaan. Tarotista ja Nightwishistä tuttu Marco Hietalakin vilahtaa sivuilla pienessä roolissa. Toinenkin yhteys Tarotiin löytyy yhtyeen myöhemmiltä ajoilta, mikä oli itselleni kieltämättä totaalinen ahaa-elämys. Tosin ajan myötä tilanteiden koomisuus muuttuu surullisiin edesottamuksiin kohtalon lyödessä omia korttejaan pöytään.

Kuten aikaisemmin mainittu niin kirjan suuri vahvuus on siinä, että se kuvaa menneiden vuosikymmenten aikaa maanläheisellä otteella ilman koko maailmaa syleilevää otetta. Nuorille lukijoille se avartaa aikansa sulkeutuneempaa suomalaista yhteiskuntaa, vanhemmilla se mahdollistaa noiden aikojen muistelun – kuka hyvällä, kuka pahalla.

Suomessa on kovasti ollut tapana, että kriitikot haukkuvat, mutta kansa rakastaa. Valitettavasti Rajuilman kohdalla tuo profetia ei pitänyt täysin paikkaansa. Yhtyeen ainokainen pitkäsoitto myi muutamia tuhansia kappaleita, joka toki tänä päivänä olisi kova saavutus. Siihen aikaan se ei vain tehnyt suurta vaikutusta. Olihan bändi Suomessa, toki, eräänlainen edelläkävijä, mutta itse näkisin bändin vaikutuksen pelkästään tekemäänsä musiikkia laajempana asiana. Ryhmän rajoja rikkova asenne ja ympäristön odotuksista riippumaton olemus olivat tärkeitä tekijöitä, kun suomalaista rokkimaailmaa alettiin kehittää eteenpäin. Bändi oli myös musiikillisesti taitava, eikä kyse ollut edelläkävijöille tyypillisestä ”jyvän löytymisestä vahingossa”. Bändi oli sellainen kuin se oli.

Bändin loppua kohti huono tuuri ja syntiset elämäntavat alkavat lähettää laskujaan. Rumpali Mixa kuvaa loppuaikoja osuvasti sanoilla ”kuin piru olisi meitä taluttanut”. Kirja sekä bändin tarina päättyy varsin pysäyttävään kuvaukseen siitä, miten yhtyeen soundin kannalta tärkeä kitaristi ajautuu ratkaisuista siihen lopulliseen. Yhtyettä ei voi missään tapauksessa syyttää periksi antamattomuudesta – sekään ei vain aina riitä.

Kirja on jaksotettu hyvin, ja kappaleet ovat lyhyitä. Teksti on muutamaa asiavirhettä lukuun ottamatta luontevaa ja sujuvaa. Lukeminen nappaa otteeseensa niin, että lukija kokee olevansa seikkailuissa mukana, paikan päällä. Tarina on koukuttava, ja kirja pakottaa kahlaamaan sen kertaheitolla loppuun asti. On kunnioitettavaa ja hienoa, että Rautiaisen toive kävi toteen, ja yhtye saatettiin uudestaan ihmisten tietoisuuteen. Kirjaa käsittelevän radio-ohjelman perusteella kollegastani tuli välittömästi, ensikuulemalla yhtyeen kannattaja, eikä hän varmasti ole ainoa.

Rautiainen on Paha kaksonen -yhtyeen kanssa tehnyt keikkojakin, toivottavasti yhytän heidät vielä itsekin tositoimissa. Näin tulisi korvattua aikanaan väliin jääneet vitun vappushow’t. Näillä sanoilla suosittelen vahvasti hankkimaan kirjan pukin lahjasäkkiin.

8/10

Kommentit