Shiraz Lane pisti pystyyn rock-karnevaalit levyjulkkareissaan Nosturissa 3.3.2018

 

Shiraz Lane, tuo nuorista ja taitavista muusikoista koostuva yhtye päätti näyttää, miten pistetään pystyyn levynjulkaisukeikka, eli isosti ja näyttävästi ”Go big, or go home”-tyylillä. Bändi on uuden levyn myötä huikeassa nousukiidossa ja koostuu näistä nuorista herroista: laulaja Hannes Kettistä, rumpali Ana Willmanista, kitaristeista Miki Kalske ja Jani Laine, sekä viimeiseksi mainittuna mutta ei todellakaan vähäisimpänä basisti Joel Alexista.

Lämmittelevänä yhtyeenä toimi helsinkiläinen Blue Eyed Sons, joka lopulta jäi itseltäni näkemättä juuttuessani narikkajonoon. Ihmisiä oli tulossa paikalle noin nelisensataa, ja heistä varmaan sata samassa sisääntuloryppäässä kanssani. Jo sisällä oleva väki vaikutti kuitenkin varsin eloisalta, joten illan avannut Blue Eyed Sons oli nähtävästi tehnyt tehtävänsä ja eturivi olikin jo ihan täynnä innokkaimmista faneista. Tämän illan kohdeyleisö oli selkeästi nuorempaa sukupolvea, ikätutkani sanoisi noin 18-21 -vuotiaita suurimmaksi osaksi. Joukossa oli myös vähän vanhempaa väkeä, vaikuttaen olevan bändin miekkosten tukijoukkoja, vanhempia, sukulaisia ja muita tuttavia. Toki bändillä on varmasti kaikenikäisiä faneja, mikä onkin hienoa, mutta nyt vaan sattui olemaan niin, että varsinkin nuoriso oli löytänyt paikalle. Ennen keikan alkuakin meno jo vähän villiintyi, yleisön odotellessa Shiraz Lanea malttamattomana nousuhumalassa, ja hetkellisesti tunsin olevani kuin koulun päättäjäisbileissä. Kun yleensä keikoilla käydessäni olen tottunut illan mittaan välibisseä tasaiseen tahtiin nauttivaan kansaan, tuntui tämä meno nuorten seassa nyt hieman arvaamattomammalta.

Shiraz Lane aloitti soittonsa valtavan ”Welcome To The Carnival Days”-esiripun tippuessa, ja rock-karnevaalit saatiin aloitettua uuden albumin nimikkoraidalla. Laulaja Hannes Kett otti itsevarmoin, tottunein ottein yleisön haltuunsa ensikiekaisusta lähtien, muun bändin seuratessa perässä. Nuoresta iästään huolimatta nämä miehet ovat jo ehtineet kiertää maailmaa Kanadaa ja Japaniakin myöten, sillä ensimmäinen studioalbumi ”For Crying Out Loud” tuli ulos jo 2016 ja EP ”Be The Slave Or Be The Change” vuonna 2015. Nosturin lavalla heidät on nähty heidän voitettuaan Hard Rock Cafén bändikilpailun keväällä 2014, tämän ollessa heidän ensimmäinen pääesiintyjäpestinsä samaisessa paikassa.

Illan edetessä yleisö pääsi kuulemaan koko uuden ”Carnival Days” -albumin, maustettuna myös muutamilla edellisen albumin ja EP:n tarttuvilla kappaleilla. Bändin oma soundi on selkeästi kehittynyt parissa vuodessa kypsempään suuntaan, eikä pelkästään laulullisesti, vaan kokonaisuudessaan soittaminen ja lavaolemus on todella ammattimaista. Shiraz Lane ei todellakaan ole mikään 80-luvun glamrock-kopio, vaan heidän hardrockia, glamrockia ja bluesia sekoittava soundinsa on sekä varsin omaleimaista että myös virkistävää näin vuonna 2018. Tällaisen bändin musiikkia on myös helppo lähestyä, vaikka kuuntelisi muuten jonkin kevyemmän genren musiikkia, tai näin ainakin kuvittelisin. Tällainen seikka on mielestäni tänä päivänä tärkeää, että saadaan ihmiset kuuntelemaan oikeita instrumentteja soittavia yhtyeitä ja pitämään rock-musiikin lippua korkealla.

Shiraz Laneen voi ainakin luottaa siinä, että se pitää hardrockin liekkiä yllä omalla persoonallisella soundillaan, ja tulee varmasti olemaan vielä suurempi ulkomaan vientihitti, sillä onhan heidän uransa tarina vasta aika alussa. Vaikka koko bändi koostuu taitavista muusikoista, täytyy vielä todeta, että Hannes Kett on varsin erinomainen laulaja. Hänellä on persoonallinen ja leveä ääniala, muistuttaen hieman Skid Rown Sebastian Bachia nuorena, vaikka Hanneksella onkin ihan oma tyylinsä laulaa, ja niinhän sen pitääkin juuri olla.

Lisää maustetta keikan kulkuun toi Ana Willmanin mahtava rumpusoolo ”Shot Of Life” –kappaleen aikana, joka alkoi viihdyttävällä bilekompilla. Yleisössä juhlittiin mukana koko puolentoista tunnin mittaisen rock-spektaakkelin läpi, eikä kuudentoista biisin soittaminen näyttänyt paljoa bändiä väsyttävän, sillä energiataso oli korkealla koko setin ajan. Keikka loppui uuden levyn toiseen sinkkuun ja radiohittiin ”People Like Us”, bändin ampuessa juhlavasti paperisilppua yleisöön niin kuin kunnon karnevaaleissa kuuluukin.

Tästä se Shiraz Lanen tarina jatkuu, ei muuta kuin maailmaa valloittamaan, pojat!

Settilista:

Carnival Days / The Crown / Tidal Wave / Begging For Mercy / Gotta Be Real / Wake Up /

Story To Tell / For Crying Out Loud / Hope / War Of Mine / Shot Of Life / Reincarnation /

Harder To Breathe / Shangri-La 

Encore: Mental Slavery / People Like Us

Kommentit