Slaavilaisen metallin aakkoset – Славянский алфавит металл: osa 1/3

Ote Wikipediasta: ”Slaavit ovat Euroopan suurin indoeurooppalainen etnolingvistinen ryhmä. Slaavilaisia kieliä puhuvia kansojen yhteenlaskettu väkiluku on noin 350 miljoonaa. Kielellisen yhteyden lisäksi slaavilaisuudella viitataan yleisesti myös koettuun tai luultuun geneettiseen tai kulttuuriseen yhteyteen.”

Slaavikansojen metallimusiikki ei ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkaan koskaan noussut maailmalla kovin suureen suosioon. Puolalainen black/death metal-yhtye Behemoth lienee se tunnetuin nimi, jonka vanavedessä tulee enemmänkin pienten piirien kulttistatuksen omaavia yhtyeitä, kuten vaikkapa ukrainalainen Nokturnal Mortum, tšekkiläinen Master’s Hammer sekä venäläinen Temnozor.

Tämä kolmiosainen artikkeli esittelee teille lyhyesti yhden metalliyhtyeen per aakkonen valtioista, joissa slaavit toimivat enemmistökansallisuutena. Huomioittehan, ettei Kaaoszine poliittisesti sitoutumattomana mediana ota millään tavalla kantaa artikkelissa esiintyvien yhtyeiden poliittisiin näkemyksiin, vaan artikkeli on tehty täysin musiikilliselta pohjalta.

Arkona

Artikkelin avaajan roolin kunnian saa puolalainen black metal-yhtye Arkona. Maailmassa toimii tiettävästi ainakin kolme aktiivista Arkona -nimistä yhtyettä. Venäjällä on oma folk metallisempaa musiikkia esittävä ja Tšekeissäkin on yksi hard rock/heavy metal-yhtye samaisella nimellä, mutta henkilökohtaisesti kiinnostavin nimi näistä on tämä puolalainen Arkona. Pitkään jo vuodesta 1993 kasassa olleeseen yhtyeeseen tuli tutustuttua ensimmäisiä kertoja jo hämyisinä 90-luvun tape trading-aikoina, mutta yhtyeen alkuaikojen raaka perus black metal ei sinällään nostanut suuresta samankaltaisesta massasta juurikaan päätään. Toki yhtyeen musiikki vielä tänäkin päivänä on pääosin vauhdikasta ja raakaa black metallia, mutta selvästi alkuaikoja monimuotoisempaa. Yhtyeen viime vuonna julkaistu kuudes täyspitkä albumi ”Lunaris” on itseltäni vielä katsastamatta, mutta taustalla soiva edeltäjä ”Chaos.Ice.Fire” potkii sen verran mallikkaasti pitkästä aikaa kuunneltuna, että täytyykin laittaa myös uusi albumi tilaukseen.

Batushka. Kuva Jani Kormu/ Kormugraphy

Ortodoksisen black metallin uusi tulokas Batushka sai aikaan valtavan hypetyksen vuoden 2015 lopulla julkaistulla debyyttialbumillaan ”Litourgiya” ja onpa yhtye ehtinyt myös Suomessa muutamaan otteeseen keikkailemaan albumin julkaisun jälkeen, joten yhtye lienee valtaosalle lukijoista jo tuttu. Yhtyeen ydinryhmä koostuu kolmesta ilmeisesti puolalaisesta muusikosta, joiden identiteetti halutaan pitää salassa ja ehkäpä tämä salailu jollain tavalla lisää yhtyeen ympärillä pyörivää mystistä auraa, mikä myös on omiaan lisäämään kiinnostusta yhtyettä kohtaan. ”Litourgiya” gregoriaanikuoroineen, kuten myös itse todistamani viime vuoden Steelfest-keikka antavat itselleni syyn ymmärtää, miksi yhtyettä niin hypetetään, vaikka täytyy myöntää, etten vieläkään ole ihan täysin päässyt sen totaalisen fanittamisen asteelle yhtyeen kohdalla. Ehkä ensi albumilla kolahtaa jo täysillä, tiedä häntä.

Чёрные Озёра

Venäläiseen black metalliin tutustuminen on ollut viime aikoina itselleni isossa roolissa. Osittain hankalaksi sen tekee Venäjällä käytettävät kyrilliset aakkoset, jotka tekevät jo yhtyeiden nimistä tämmöisen tavallisen suomalaisen jantterin silmissä täyttä hepreaa. Mutta tässäpä yksi viimeaikojen mielenkiintoisimmista löydöistäni, josta käytetään tästä eteenpäin latinalaisin aakkosin nimeä Chernye Ozera. Vajaan vuosikymmenen kasassa olleen yhtyeen diskografia käsittää jo 7 täyspitkää albumia, mutta osittain itsekin noita ensimmäisiä albumeita omistavana, voin kertoa viiden ensimmäisen ”albumin” olevan melko heikkotasoisia CD-R -julkaisuita, niin musiikiltaan kuin muutenkin. Sen sijaan vuoden 2013 albumi ”Хандра” sekä ennen kaikkea yhtyeen tuorein täyspitkä, vuonna 2015 julkaistu ”Горечь”, ovat todella komeaa kuunneltavaa. Melodista ja tunnelmallista black metallia, jossa puhtaita lauluja ei säästellä ja slaavilainen melankolisuus tulee loistavalla tavalla esille. Uskaltaisin väittää, että Chernye Ozerasta tullaan kuulemaan vielä.

Dymna Lotva

Toinen itselleni uusi tuttavuus tulee Valko-Venäjältä, mutta Dymna Lotvan kohdalla tuttavuus on kaikille vielä uutta, sillä yhtye vajaan kahden vuoden eliniällä on vielä lasten kengissä. Tosin debyyttialbumia ”Зямля пад чорнымі крыламі: Дрыгва” kuunnellessa ei tuota seikkaa välttämättä uskoisi, sen verran vakuuttavaa jälkeä yhtye debyytillään tekee. Yhtye luonnehtii itse musiikkiaan post-black/ doom metalliksi, mutta kallistuisin itse enemmän tuolle doom metal -luokittelulle ainakin debyyttialbumin kohdalla. Albumi, jonka nimi kääntyy englanniksi ”The Land under the Black Wings: Swamp” sisältää musertavan synkkää ja samalla jopa liikuttavan kaunista tunnelmointia varustettuna hetkittäin mielipuoliseksi rääkymiseksi yltävillä naislauluilla, jotka kenties sitä black metal -puolta albumilla eniten edustavatkin. Joka tapauksessa Dymna Lotvan konsepti on sen verran ainutlaatuinen, että tästäkin yhtyeestä saattaa kehittyä vielä jotain suurempaa.

Emerald Night

Tähän nykyisin Moskovassa majaansa pitävään yhtyeeseen on myös tullut tutustuttua aivan vastikään ja itse asiassa yhtyeen kolmas täyspitkä ”Во мраке / Per Umbras” on vielä hankkimatta. Tässä kohtaa tuleekin esille se toinen syy, miksei venäläisiin yhtyeisiin tule niin helposti tutustuttua, kun ei niiden levyjä oikein tahdo Suomesta saada ja tullihässäköiden takia niitä ei viitsi koko aikaa itänaapuristakaan tilata. Emerald Nightin tyylilajina on melodinen ja sinfoninen folk metal ja kappaleiden lyriikat kertovat mm. luonnosta, saduista ja legendoista. Folk metallin ystäville tutustumisen arvoinen yhtye.

Fimbulvinter

Thrash metal -elementtejä ja skandinaavista mytologiaa melodiseen black metalliinsa sekoittava Fimbulvinter on sikäli erikoinen yhtye, että venäläiseksi yhtyeeksi sen musiikki kuulostaa kovin vähän venäläiseltä. Itse asiassa ilman yhtyeen äidinkielellä laulamista, voisi sen musiikin puolesta hyvinkin kuvitella tulevan joko Suomesta tai Ruotsista. Vuonna 2009 perustettu yhtye on kärsinyt lukuisista miehistönvaihdoksista, eikä se toistaiseksi ainoalla albumillaan ”Начертаны резы древних заклятий” vielä kuulosta täysin valmiilta, mutta hyvinkin kehityskelpoiselta. Huvittavana yksityiskohtana kerrottakoon, että yhtyeen nykyinen basisti Yuriy Kucherenko käyttää taiteilijanimeä Jukka. Siitä en tiedä, onko herralla tai yhtyeellä ihan aitoja kytköksiä Suomeen.

Gjallarhorn

Hiukan samalla linjalla yläpuolella esitellyn Fimbulvinterin kanssa jatkaa toinen venäläisyhtye Gjallarhorn, sillä molempien vaikutteiden kerrotaan tulevan enemmän pohjoismaiden puolelta. Venäläinen viikinkimetalli-yhtye on jo mielenkiintoinen konsepti sinällään, mutta mielenkiintoisemmaksi sen tekee vielä se, että Gjallarhornin tapauksessa konsepti itse asiassa toimii yllättävän hyvin. Tai oikeastaan voisi sanoa, että yhtyeen laulaessa äidinkielellään, ovat lyriikoiden aihealueet sinällään venäjän kieltä taitamattomalle toimittajalle aika yhdentekeviä. Sen enempää niistä kun en irti saa, mitä kaikkitietävä Metal Archives teemoiksi väittää ja päätellen yhtyeen nimestä, Gjallarhorn, näin myös saattaa olla. Musiikillisesti sen sijaan folkahtavaa black metallia tarjoileva yhtye ei kauheasti ajatuksia vie viikinkimytologiaan, mutta kaikin puolin mukiinmenevää ja reipasta poljentoa yhtyeen tähän mennessä ainoa julkaisu, vuoden 2011 debyyttialbumi ”Фолькванг” tarjoilee. Yhtyeen Facebook-sivut ovat viettäneet hiljaiseloa viimeisen kolmen vuoden ajan, joten nähtäväksi jää, onko tältä Keski-Siperian pääkaupungissa Kemerovossa majaansa pitävältä yhtyeeltä vielä uutta materiaalia tulossa.

Holdaar

Vuonna 2004 perustettu venäläinen black metal-yhtye Holdaar on ollut perin aktiivinen julkaisujen suhteen, sillä lukuisten pienjulkaisujen lisäksi yhtyeen diskografiasta löytyy peräti 12 täyspitkää albumia, joista viimeisin on tänä vuonna julkaistu ”Твоя война”. Alun perin yhden miehen yhtyeenä toiminut Holdaar on nykyään saanut täydennystä laulaja Alexey Lapshovista, perustajajäsenen Skilar Blackwingsin hoidellessa edelleen kaikki instrumentit. Holdaarin musiikillinen suuntaus on melkoisen raakaa black metallia, mutta etenkin tuoreimmilla julkaisuilla yhtyeen sotaisaan ulostuloon on lisätty höysteeksi sekä tarttuvampaa melodisuutta että lieviä death metal-vaikutteita.

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Lue lisää aiheesta

Puolalainen black metal -partio Batushka sopimukseen Metal Blade Recordsin kanssa Batushka. Kuva Jani Kormu/ Kormugraphy Tunnelmallisilla livekeikoillaan ja 2015 ilmestyneellä "Litourgiya" -debyytillään mainetta niittänyt black ...
Viikko Metal Daysissa: myrskyjä ja metallia, mutta myös hellettä ja hauskuutta, osa 1 Porukkamme perinteinen kesäretki suuntautui jälleen tänä vuonna Slovenian Tolminiin, jossa oli luvassa viidennen kerran järjestetty Metal Days (aikais...
Huimia tunnelmia Turun Kårenilla: Korgonthurus, Wormwood ja Batushka Puolalainen Batushka joutui perumaan helmikuisen Turku Saatanalle -keikkansa, mutta bändi ja Metallihelvetti pitivät lupauksensa korvaavasta keikasta ...
Batushka korvaavalle keikalle Turkuun kesäkuussa – mukana Korgonthurus ja Wormwood Kuva: Jani Kormu - Kormugraphy "Batushka 2016" Puolalainen Batushka joutui sairaustapauksen vuoksi perumaan keikkansa Turku Saatanalle -festivaali...