Slaavilaisen metallin aakkoset – Славянский алфавит металл: osa 2/3

Ote Wikipediasta: ”Slaavit ovat Euroopan suurin indoeurooppalainen etnolingvistinen ryhmä. Slaavilaisia kieliä puhuvia kansojen yhteenlaskettu väkiluku on noin 350 miljoonaa. Kielellisen yhteyden lisäksi slaavilaisuudella viitataan yleisesti myös koettuun tai luultuun geneettiseen tai kulttuuriseen yhteyteen.”

Slaavikansojen metallimusiikki ei ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkaan koskaan noussut maailmalla kovin suureen suosioon. Puolalainen black/death metal-yhtye Behemoth lienee se tunnetuin nimi, jonka vanavedessä tulee enemmänkin pienten piirien kulttistatuksen omaavia yhtyeitä, kuten vaikkapa ukrainalainen Nokturnal Mortum, tšekkiläinen Master’s Hammer sekä venäläinen Temnozor.

Tämä kolmiosainen artikkeli esittelee teille lyhyesti yhden metalliyhtyeen per aakkonen valtioista, joissa slaavit toimivat enemmistökansallisuutena. Huomioittehan, ettei Kaaoszine poliittisesti sitoutumattomana mediana ota millään tavalla kantaa artikkelissa esiintyvien yhtyeiden poliittisiin näkemyksiin, vaan artikkeli on tehty täysin musiikilliselta pohjalta.

Inferno

Siirrytäänpä Tšekin tasavaltaan hetkeksi, jossa majaansa pitää pitkän linjan black metal-yhtye Inferno. Vuodesta 1995 toiminut yhtye on saavuttanut jo melkoisen kulttistatuksen ja keikkailut Suomessa ainakin vuoden 2016 Steelfesteillä, missä yhtye tuli itsekin livenä todistettua. Ihan täysin itseäni ei yhtye vielä ole levyillään vakuuttanut, vaikka esimerkiksi nyt taustalla soiva vuoden 2009 ”Black Devotion” ihan perusvarmaa tekemistä onkin, mutta tšekin kielen käyttämisen lisäksi yhtye kaipaisi vielä hiukan jotain, jolla se erottuisi harmaasta massasta. Yhtye on juuri muutama kuukausi sitten julkaissut seitsemännen täyspitkän albuminsa ”Gnosis Kardias (Of Transcension and Involution)”, mikä tätä kirjoittaessa on vielä itseltäni kuulematta. Saattaahan se olla, että jo tuolla albumilla ne viimeisetkin palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.

Kroda. Kuva Jani Kormu/ Kormugraphy

Myös ukrainalainen Kroda on tuttu nimi Steelfest-festivaaleilta. Ja oikeastaan muitakin yhtäläisyyksiä aiemmin esiteltyyn Infernoon on, sillä selkeästi nuoremmasta iästään huolimatta myös Kroda on julkaissut seitsemän täyspitkää albumia ja saavuttanut jonkunlaisen kulttistatuksen. Mutta siinä missä Inferno ei ole vielä itseäni täysin albumeillaan vakuuttanut, on Kroda sen sijaan ehtinyt aiheuttaa allekirjoittaneelle sekä palavan rakkauden että valtaisan pettymyksen omilla albumeillaan. Silkkaa rakkautta yhtye tarjoili kuudella ensimmäisellä albumillaan, joista varsinkin viimeisin ”GinnungaGap GinnungaGaldr GinnungaKaos” on liki täydellinen pakanallisen folk black metallin mestariteos. Sen sijaan viimeisimmällä albumillaan ”Навій схрон” yhtye aiheutti valtaisan pettymyksen kokeellisella ambient black metallillaan, albumin ollessa pääosin istrumentaalinen. Toivoa sopii, että tämä linja jäi pelkäksi kokeiluksi ja Kroda palaa tulevilla tuotoksillaan sille loistokkaalle tasolle, jolla se aiemmin oli.

Лихолесье

On oikeastaan siinä ja siinä, mahtuuko Лихолесье tähän artikkeliin tai tavallaan sen ei edes pitäisi mahtua. Sillä tämä venäläisyhtye, jonka nimi vääntyy latinalaiseen muotoon Liholesie, ei ole millään tavalla tekemisissä metallimusiikin kanssa. Mutta koska vaihtoehdot tähän kohdin olivat kovin vähäiset, niin menkööt. Ja kyllähän tuo metallimusiikin flirttailu neofolkin sekä dark ambientin kanssa on ollut kovin yleistä aina. Ehkä se on se samankaltainen synkkä tunnelma ja melankolia, mikä Liholesien musiikista kumpuaa aivan kuin monen melankolisemman metalliyhtyeenkin musiikista. Tiedä häntä, mutta joka tapauksessa yhtyeen venäläisiä luonnonmaisemia maalaileva instrumentaalimusiikki toimii jatkuvan metallimusiikin kuuntelun välissä äärimmäisen rauhoittavana.

Munruthel

Vuosien 1994-2003 ajan ukrainalaisessa Nokturnal Mortumissa rumpuja soittaneen Vladislav ”Munruthel” Redkinin sooloprojekti sai alkunsa jo herran vielä soittaessa Nokturnal Mortumissa, mutta musiikkityyliltään sooloilu oli alkuaikoina vielä enemmänkin dark/ambient -musiikkia. Mutta Munruthelin jätettyä lopullisesti Nokturnal Mortumin miehistön, saattoi myös sooloprojekti muuttaa muotoaan metallisempaan suuntaan ja kolme viimeistä levyä ovatkin olleet ehtaa sinfonista pakana folk/ black metallia. Jos ja kun Munruthelin sooloilua joutuu väkisinkin Nokturnal Mortumiin vertailemaan, niin miehen oma tuotanto on selkeästi melodisempaa, sinfonisempaa, folkahtavampaa ja ehkä sitä kautta jopa astetta kevyempää. Tietenkään tämä ei ole automaattisesti mikään huono asia, mutta liekö tässä sitten ollut syy omille poluille lähtöön? Tiedä häntä. Tällä hetkellä Munruthel näyttää keskittyvän enemmän vielä kevyemmän materiaalin pariin, sillä herran toinen sooloprojekti, folk/rockia soittava Коло on julkaissut keväällä uuden albumin ”Етносфера”. Toivoa sopii, että mies löytää inspiraatiota vielä myös metallimusiikin työstämiseen, sillä varsinkin Munruthelin toistaiseksi viimeinen albumi, vuoden 2012 lopulla julkaistu ”ВЕРОломство” on suorastaan mielipuolisen kaunis teos.

Небокрай

Небокрай eli tuttavallisemmin Nebokraj on Moskovasta kotoisin oleva pakanallista black metallia soittava yhtye. Yhtyeen seitsemän vuoden takainen debyyttialbumi ”На рубеже” on toistaiseksi myös yhtyeen ainoa täyspitkä, mutta ilmeisesti uutta albumiakin olisi tuloillaan, sillä muutamia uusia singlejä on yhtye viime vuosina julkaissut. Yllämainittu debyyttialbumi sisältää melko perinteistä melodisemman puoleista folk-vaikutteista black metallia, missä huilujen tai akustisen kitaran käyttöä ei säästellä. Ihan ne koukuttavimmat yksittäiset kappaleet levyltä puuttuu, mutta kokonaisuutena se on kuitenkin ihan kelpo materiaalia. Ja Youtubesta löytyvä uusi single ”Порт-Артур” antaa osviittaa sille, että jotain vielä kovempaa saattaa olla tulossa.

Odar

Vaihtoehtojen ollessa tähän kohdin melko vähissä, nostetaan esille jo kuopattu yhtye Odar, joka saa myös kunnian edustaa ainoana yhtyeenä artikkelissa piskuista Bosnia-Hertsegovinan valtiota. Tämän lyhyehkön uran tehneen black metal-yhtyeen ainoaksi viralliseksi julkaisuksi jäi vuoden 2008 täyspitkä albumi ”Zavjet Delakom Snu” ja katsoessa yhtyeessä vaikuttaneiden muusikoiden jälkeisiä liikkeitä Odarin hajoamisen jälkeen, ei ura metallimusiikin parissa ilmeisesti kovin pitkälle kiinnostanut, sillä ainoastaan yhtyeessä vuosien 2008-2011 ajan bassoa soittanut Saša Džino taitaa olla edelleen aktiivinen musiikin parissa, soittaen tällä hetkellä bassoa death metal-yhtyeessä Festival Of Mutilation. Mutta Odar mahtuu artikkeliin ennen kaikkea siksi, että sen yllämainittu ainokaiseksi jäänyt albumi on kerrassaan loistava teos. Ei albumi black metallin saralta mikään omaperäisyyden multihuipentuma ole, mutta sujuvasti niin norjalaisen, kreikkalaisen kuin puolalaisenkin black metallin kanssa flirttaileva ja omat lievät bosnia-hertsegovinalaiset folk-vivahteet soppaan heittävä teos on täynnä tarttuvia kappaleita, tiukkoja riffejä sekä laadukasta soitantaa.

Pagan Reign

Vuonna 1997 alun perin perustettu Pagan Reign lienee yksi Venäjän tunnetuimpia metalliyhtyeitä ja venäläisen folk metallin sanansaattajia. Yhtye julkaisi aktiiviaikoinaan 2000-luvun alussa yhteensä neljä täyspitkää albumia, joista viimeisimmästä vuoden 2006 albumista ” Твердь” tehtiin myös oma englanninkielinen versionsa ”Ancient Fortress”. Pagan Reign hajosi vuonna 2007, jonka jälkeen yhtyeen kitaristi Vetrodar sekä rumpali Dimosthen keskittyivät sivuprojektiinsa Твердь (Tverd), mutta tänä vuonna myös Pagan Reign on aktivoitunut uudestaan ja on yhtyeen Facebook-sivujen mukaan nauhoittamassa uutta albumia.

Ragor

Hiukan perinteisempää black metallia Venäjältä edustaa Ragor, ainakin musiikillisesti. Lyriikkapuolella myös Ragorin teemana on ilmeisestikin pakanismi ja luonto, mikäli kaikkitietävää Metal Archivesia on uskominen. Sillä myös Ragorin kohdalla täytyy todeta, että yhtyeen laulaessa äidinkielellään, jää tarkempi tutustuminen sanoituksiin kovin vähälle, etenkään kun edes levyjen fyysisistä kopioista ei käännöksiä englanniksi löydy. Musiikillisesti yhtyeen kaikki kolme täyspitkää levytystä ovat kuitenkin ihan kelpo materiaalia, mikäli nauttii melodisesta mutta melko ripeätempoisesta black metallista. Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia toivat itselleni hiukan mieleen ruotsalaistet legendat Dissectionin ja Unanimatedin, mutta viimeisimmällä albumillaan ”Миг рождения бури” yhtye on löytänyt jo selkeästi enemmän omaa identiteettiään, albumin ollessa astetta synkempi ja vaihtelevampi.

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Lue lisää aiheesta

Pakanametallin lähettilas Kroda studioon Kroda @ Steelfest 2016 Ukrainalainen pakanametallin lähettiläs Kroda on siirtynyt studioon demottamaan seuraavaa albumiaan. Yhtyeen kaksi viimeisi...
Festarikesä avattiin jälleen rytinällä – Steelfest Open Air @ Hyvinkää, osa 1/2: pe 20.5.2016... Steelfest Open Air on jo perinne, se tuli viimeistään tänä vuonna selväksi. Viidettä kertaa järjestetyssä tapahtumassa sai kuulla runsaasti kommenttej...
Steelfest Open Air 2016 julkisti lisää esiintyjiä Hyvinkään Villatehtaalla 20.–21.5.2016 viidettä kertaa järjestettävä Steelfest Open Air julkaisi tänään Radio Rockissa Klaus Flamingin "Torstain Teräv...
Steelfest Open Air 2016 ensimmäiset esiintyjät julkistettu Järjestyksessään viidettä kertaa järjestettävä Steelfest Open Air tapahtuma järjestetään Hyvinkään villatehtaalla 20 - 21.5.2016. Festivaalien ensimmä...