Slaavilaisen metallin aakkoset – Славянский алфавит металл: osa 3/3

Ote Wikipediasta: ”Slaavit ovat Euroopan suurin indoeurooppalainen etnolingvistinen ryhmä. Slaavilaisia kieliä puhuvia kansojen yhteenlaskettu väkiluku on noin 350 miljoonaa. Kielellisen yhteyden lisäksi slaavilaisuudella viitataan yleisesti myös koettuun tai luultuun geneettiseen tai kulttuuriseen yhteyteen.”

Slaavikansojen metallimusiikki ei ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkaan koskaan noussut maailmalla kovin suureen suosioon. Puolalainen black/death metal-yhtye Behemoth lienee se tunnetuin nimi, jonka vanavedessä tulee enemmänkin pienten piirien kulttistatuksen omaavia yhtyeitä, kuten vaikkapa ukrainalainen Nokturnal Mortum, tšekkiläinen Master’s Hammer sekä venäläinen Temnozor.

Tämä kolmiosainen artikkeli esittelee teille lyhyesti yhden metalliyhtyeen per aakkonen valtioista, joissa slaavit toimivat enemmistökansallisuutena. Huomioittehan, ettei Kaaoszine poliittisesti sitoutumattomana mediana ota millään tavalla kantaa artikkelissa esiintyvien yhtyeiden poliittisiin näkemyksiin, vaan artikkeli on tehty täysin musiikilliselta pohjalta.

Stworz

Puolalainen black metal oli jo oma käsitteensä joskus 90-luvun puolessa välissä, kun itse otin ensimmäisiä askeleitani black metallin parissa. Maan eturivissä kulkivat Behemoth sekä Graveland ja perässä tuli lukuisia pienempiä nimiä, kuten Veles, Fullmoon, Infernum jne. Mutta jotenkin tuntuu, että vasta tällä vuosikymmenellä puolalaisen metallin todellinen osaaminen myös kaksikon Behemoth ja Graveland perässä alkaa tulla toden teolla esille. Esimerkiksi jo artikkelissa aiemmin esitelty Batushka on kaikkien huulilla, mutta vanavedessä tulee lukuisia yhtyeitä, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota osakseen. Yksi esimerkki näistä on vuonna 2007 perustettu Stworz, joka viimeistään pari vuotta sitten julkaistulla neljännellä täyspitkällään ”Zagony bogów” osoittaa kuuluvansa aivan maan kärkikastiin. Yhtyeen melodinen ja melankolinen pakanametalli ei sinällään ole mikään uusi ja ainutlaatuinen juttu, mutta esimerkiksi vokalisti Wojslawin sekä runsaasti albumilla käytetyn naisvokalistin Stojslawan äärimmäisen vahvat tulkinnat nostavat levyn arvosteluasteikossa astetta korkeammalle. Stworz oli koko tälle artikkelille yksi suurimpia innoittajia, ollen malliesimerkki slaavilaisesta metallista, jota ainakin itse janoan lisää.

Taiga

Siirrytäänpä takaisin Venäjälle ja astetta synkemmille vesille. Keski-Siperiassa sijaitsevasta Tomskin kaupungista kotoisin olevan Taigan musiikissa ei niinkään slaavilaisuus korostu, mutta siitä en tiedä, löytyykö syy yhtyeen äärimmäiselle depressiivisyydelle asuinsijainnista vai muualta? Kahden miehen yhtyeenä toimiva Taiga on vasta muutaman vuoden ikäinen, mutta ehtinyt siitä huolimatta julkaista jo kolme täyspitkää albumia. Ja ennen kaikkea laadukasta albumia. Esimerkiksi viime vuonna julkaistu ”Sky” on pääosin hitaahkolla, mutta raskaalla tempolla eteenpäin soljuva suorastaan maaninen teos, jonka musiikista heijastuu epätoivo ja eristäytyneisyys. Hiukan totuttelua vaativat yhtyeen vokalisoinnit, jotka muistuttavat paikka paikoin legendaarisen Nattramnin (Silencer) ääntelyä ja toisinaan taas liikaa Aku Ankkaa.

Ulvegr

Suhteellisen nuoresta iästään huolimatta, on vuonna 2009 perustettu ukrainalainen Ulvegr ehtinyt julkaista jo neljä täyspitkää albumia, joista viimeisin ”Titahion: Kaos Manifest” ilmestyi tämän vuoden keväällä. Ulvegr muodostuu kaksikosta Odalv (rummut) ja Helg (loput instrumentit), joista Odalv tunnetaan mm. entisenä Nokturnal Mortumin rumpalina. Ulvegrin tuorein albumi yllättää ennen kaikkea monipuolisuudellaan, sillä yhtyeen majesteetillisuus ja mahtipontisuus tuo ajoittain mieleen itsensä Emperorin 90-luvun kulta-aikoina. Toisaalta vastakohtana albumilla on runsaasti ei-metallisia ambient-tyylisiä välikappaleita hämmentämässä kokonaisuutta. ”Titahion: Kaos Manifest” on kunnianhimoinen albumi, joka vaatii muutamia kuuntelukertoja avautuakseen kunnolla, mutta toisaalta antaa sen jälkeen paljon. Ulvegr on yksi ukrainalaisen black metallin tulevaisuuden suuria nimiä.

Vietah

Valkovenäläinen Vietah tuo ainakin tuoreimmalla ”Czornaja Ćviĺ” -albumillaan hiukan mieleen Burzumin, siis ajoilta jolloin Burzum vielä metallimusiikkiin keskittyi. Vuonna 2006 perustettu yhtye on yhden miehen, taiteilijanimeä Antarctis käyttävän herran sooloyhtye, joka keskittyy hidastempoiseen tunnelmalliseen black metalliin, pitäen musiikin kaikin puolin aika yksinkertaisena maalailuna. Sen enempää tutustumatta yhtyeen vanhempaan tuotantoon, ainakin vuonna 2015 julkaistu neljäs albumi ”Czornaja Ćviĺ” todistaa sen, että yksinkertaisuus on joskus todella kaunista.

Wędrujący Wiatr

Varsin nuori tulokas puolalaiseen black metal-tarjontaan on vuonna 2011 perustettu Wędrujący Wiatr, mutta jälleen kerran täytyy sanoa, että sitäkin lupaavammasta tulokkaasta on kyse. Duettona toimivan yhtyeen diskografiasta löytyy kaksi täyspitkää albumia, joista molemmat mahtuisivat heittämällä puolalaisen metallimusiikin top20-listalle. Debyyttialbumi ”Tam, gdzie miesiąc opłakuje świt” oli jo erinomainen, mutta viime vuonna julkaistu ”O turniach, jeziorach i nocnych szlakach” laittoi siitäkin vielä piirun verran paremmaksi. Yhtyeen toinen jäsenistä Wojslaw vaikuttaa myös aiemmin esitellyssä Stworzissa, mutta toisin kuin Stworzin tapauksessa, ei Wędrujący Wiatrin musiikista juuri folk-elementtejä löydy, vaan konseptina on keskitempoinen black metal, mutta harvinaisen omaperäisellä tyylillä. Ja ennen kaikkea se tunnelma mikä albumeille on loihdittu täydellisellä äänimaailmalla, on taianomainen. Silti ylivoimaisesti parastahan Wędrujący Wiatrissa on se, ettei sen nimeä osaa lausua, eikä sen albumeiden nimiä muista. Saatanalle kiitos copypastesta.

Xaos Oblivion

Xaos Oblivion on lukuisissa puolalaisissa black metal-yhtyeissä laulajana vaikuttaneen itsekin nimeä Xaos Oblivion tai Oblivion tottelevan herran sooloyhtye, joka tosin on viimeisille albumeilleen saanut kokoonpanoon täydennystä mm. Gravelandissa soittavasta kitaristista Piotr ”Mścisław” Bajusista. Oblivion itse on vaikuttanut mm. alkuperäisenä Blaze of Perditionin laulajana, aikana jolloin yhtye vielä totteli nimeä Perdition. Nykypäivänä herran vokalisointia saa kuulla yhtyeissä, kuten Demonic Slaughter, Aryman, Open Hell ja useat muut. Xaos Oblivionin sooloura on tuottanut 5 täyspitkää albumia, joista viimeisin ”Rituals from the Cold Grave” on julkaistu vuonna 2015. Musiikillisesti yhtye on suhteellisen kaoottista black metallia yhdistettynä hetkittäisiin doom metal-synkistelyihin sekä ambient-vivahteisiin. Erikoisinta yhtyeessä lienee Xaos Oblivionin lauluääni, joka tuo hiukan mieleen Attila Csiharin laulut legendaarisella Mayhemin ”De Mysteriis Dom Sathanas” albumilla.

Ygg

Muun muassa muutamasta entisestä Nokturnal Mortum-jäsenestä koostuneen Yggin tämänhetkinen tila on arvoitus. Ukrainalaisyhtye julkaisi omaa nimeänsä kantavan debyyttialbuminsa ”Ygg” vuonna 2011, mutta sen jälkeen ei ole uutta musiikkia kuulunut, eikä oikein internetin syövereistäkään löydy minkäännäköistä sivustoa, missä yhtyeen kuulumisista kerrottaisiin. Toisaalta yhtyeen muodostaneesta kolmikosta kaksi soittaa jo ylempänä esitellyssä Ulvegrissa ja kolmannen Evgen ”Vrolok” Antonenkon huhutaan kääntyneen kristinuskoon, joten voi olla, että Yggin tarina on jätetty yhteen albumiin. Sääli sinällään, sillä ”Ygg” on kauttaaltaan varsin mainio black metal-albumi, josta yhtäläisyysviivoja voi helposti vetää sekä yllämainittuun Nokturnal Mortumiin että toiseen ukrainalaisyhtyeeseen Drudkhiin.

Znich

Tutustuminen tähän valkovenäläisyhtyeeseen on itselläni jäänyt pelkästään vuonna 2003 julkaistun kakkosalbumin ”Zapaviety aposzniaha starca” varaan toistaiseksi, mutta nyt levyä kuunnellessa tulee liki välttämätön tarve hankkia myös yhtyeen muut albumit haltuunsa. Albumeita tällä yli 20 vuotta kasassa olleella yhtyeellä nimittäin on takana jo 5 kappaletta, joista viimeisin ”Čorny Simval” on tänä vuonna julkaistu. Znichin pakanallisen folk metallin konsepti ei ole ihan tyypillisimmästä päästä. Etenkin epätyypilliset soittimet, kuten huuliharppu ja säkkipilli tuovat yhtyeen musiikkiin ihan oman mausteensa ja ainakin yllämainitun ”Zapaviety aposzniaha starca” -albumin metallisimmat osuudet äityvät välillä proge metallin puolelle bassokikkailuineen. Toki perinteisempääkin folk metal-rallattelua levyltä löytyy, mutta konsepti on jokseenkin sopivan häiriintynyt. Pisteenä I:n päällä täytyy myös Znichin kohdalla mainita äärimmäisen vahvan äänen omaava naislaulaja Natalia Volynec, joka ei tosin ilmeisesti ole ollut enää yhtyeessä tämän albumin jälkeen. Jos olen oikein ymmärtänyt, hoitaa yhtyeen kosketinsoittajana toimiva Marina Makarevich myös naislaulujen tontin yhtyeessä tänä päivänä.

Kirjoittanut: Riku Mäkinen