ssSHEENSss

Haminalainen raskasta rockia soittava ssSHEENSss julkaisee uuden ”Strapping Stallions” nimeä kantavan albuminsa lokakuun 3. päivä Soulseller Recordsin kautta. Koska kysymyksessä on kotimaassamme vielä varsin tuntematon yhtye, niin päätimme tarttua itse härkää sarvista ja kysellä yhtyeeltä hieman tuoreita mietteitä tulevaan albumiin sekä yhtyeen tulevaisuuteen liittyen. Lue lisää nähdäksesi kokonaisuudessaan Kaaoszinen haastattelu, johon vastailivat yhtyeen vokalisti Mikko Kiri sekä basisti Eetu Lehtinen.

Morjensta. Kuinkas vuosi 2014 on tähän mennessä sujunut ssSHEENSss:n leirissä?

Mikko: Moi. Melko aktiivinen puoli vuotta takana. Tammikuussa aloitettiin äänitykset, keväällä miksaukset, kesän ajalta on takana muutama keikka ja nyt innolla odotamme albumin julkaisua ja valmistaudumme syksyn ja kevään keikkarupeamaan. Kaikki on pysyneet suhteellisen järjissään ja terveinä, eli vielä jaksetaan loppuvuosikin.

Eetu: Koko kevät meni levyn jälkitöissä, ja treeniksellä ei kauheasti ehditty olemaan. Ollaan nyt haettu yhteistä soittovirettä ja treenattu uusia biisejä keikkakuntoon kevään jäljiltä ja sen seurauksena homma tuntuu rullaavan paremmin kuin koskaan. Niin, ja osa jengistä karkasi keskikesällä Espanjaan juomaan Gin Tonicia altaalle ja huudattamaan vanhaa levyä paikallisiin kapakoihin.

Yhtyeenne tulee Haminasta ja se on ollut kasassa vuodesta 2011 asti. Mitkä olivat teille itsellenne ne suurimmat musiikilliset vaikutteet, joiden takia alunperin perustitte ssSHEENSss -yhtyeen?

Mikko:  Ei välttämättä tarkasteltu sitä asiaa niin tarkasti. Useimmat meistä olivat tuttuja jo teini-iästä asti, tärkeämäpää oli saada se yhteinen juttu alulle. Meidän kaikkien musiikkimaussa on paljon yhtymäkohtia, joten se toteutus tapakin oli jo aluksi aika päivänselvää. Sitten, kun varsinainen materiaali alkoi treenikämpällä syntyä, niin huomattiin rikkoneemme se ihan ensimmäiseksi suunniteltu kaava. Syntyikin jotain parempaa. Mut jos täytyy jotenkin kuvailla suurimpia musiikillisia vaikutteita, niin ne ovat tiukka poljento, paksu valli kitaroita, tarttuvat melodiat, ”shreddaus”, ”blastaus” ja muriseva basso. Kaikki musa, mitä on peruskoulussa C- kasetille kaverilta kopioinut toimii edelleen vaikutteena. Metallicasta aina Haddawayhin ja sieltä Carcassin kautta 2 Unlimitediin.

Eetu: Joo, taustalla oli enemmän se yhdessä tekemisen ja hauskanpitämisen halu. Kasassa oli kuusi hyvää tyyppiä ja aika erilaista soittajaa ja homma lähti hakemaan muotoaan siltä pohjalta aika kivuttomasti.

Mistä nimi ssSHEENSss tuli yhtyeelle? Onko nimen takana jokin tarina?

Mikko: Nimeä pomputeltiin kovasti alkuvaiheessa, muutaman vaihtoehdon jälkeen päädyttiin nimeen ”SHEENS”, jonka kitaristimme Teemu keksi. Muistelen, että itse mietin nimen olevan niin ulkona siitä samasta kontekstista, mitä jo tekemämme biisit olivat, että se tuntui hullulta, mutta hyvältä nimeltä. Teemu on sellainen elokuvien suurkuluttaja, että  voi vain arvailla, mistä nimi tuli. Nimeen liitettiin paljon ässiä nyt tämän toisen albumin myötä, kun tajuttiin, että saman nimisiä bändejä on jo muutama.

Harri oli aiemmin piirtänyt meille logon, missä on käärme, joka sihisee: ssSHEENSss, ja tästä tämä lähti. Nimen voi kuitenkin lausua ihan Sheens ilman ylimääräisiä ässiä.

Teiltä on tosiaan ilmestymässä debyyttialbumi nimeltä ”Strapping Stallions” lokakuun 3. päivä Soulseller Recordsin kautta, joka on kotimaisille musiikin kuuntelijoille varsin tuntematon levy-yhtiö. Miten te päädyitte juuri heidän talliinsa julkaisemaan uutta albumianne ja kuinka yhteistyö on tähän mennessä sujunut?

Eetu: Itse asiassa koko Soulseller-kuvio on allekirjoittaneellekin vähän hämärän peitossa. Joskus ennen treenejä oltiin treeniksen alakerran kuppilassa virittäytymässä tunnelmaan ja kitaristimme Harri sanoi, että oli laittanut kalastelumailia Alankomaihin ja että sieltä olikin sitten tullut ok:ta. Tsekattiin soppari, viilattiin vähän ja lopulta todettiin hyväksi ja allekirjoitettiin. Jorn on pitänyt meistä hyvää huolta, joten odotamme itse julkaisupäivääkin innolla.

Kertoisitteko meille hieman itse albumin teosta. Missä vaiheessa aloitte kirjoittella albumin kappaleita ja millainen on yhtyeelle tyypillinen uuden kappaleen kirjoittamisen prosessi? Tuleeko ideoita kaikilta vai onko niiden takana yksi henkilö bändissänne?

Mikko: Albumilla on muutamia parin vuoden ja vuoden takaisia kappaleita, mitä olemme keikoillakin soittaneet ja myös ihan uusia levyä varten suunniteltuja kappaleita. Äänitettiin yhteensä 17 kappaletta, osa oli tuttuja ja osaan ei ollut vielä sanoituksiakaan, kun äänitykset alkoivat. Kiitettävästi äijät bounceja kuitenkin lähettelivät, ollut melkoista meininkiä varmaankin. Meille tyypillinen tapa kirjoittaa kappale menee niin, että prosessi lähtee jostakin korvia hivelevästä riffistä tai jonkun kotona keksimästä kappaleen aihoista. Rakenne kasaillaan treeniksellä johonkin muotoon ja sanoitukset rakennetaan valmiin biisin päälle. Toki ne vielä muotoutuvat lopulliseen muotoonsa soiton ja ajan myötä.

Eetu: Käytännössä ”Strapping Stallionsilla” on materiaalia varmaan koko bändin historian ajalta. Muutama biisiaihio taisi olla jo unohtumassa Dropbox -limboon, onneksi nekin löydettiin ja vedettiin narulle ja niistä tulikin sitten levyn kannalta aika olennaisia raitoja, kuten eka sinkku ”Wolf Street Blues”. Toisaalta taas tuoreimmat levylle päätyneet biisit taisivat pudota mailiin muutamaa viikkoa ennen studioon menoa ”ottakaas haltuun” -kehotuksen siivittämänä. Jos en ihan väärin muista, niin Harri oli tuolloin sairaslomalla ja sai siinä lääkkeitä napsiessaan jonkun tajuttoman luomisvimman päälle! Ja Mikolle tosissaan lähti bounceja ahkerasti kesken sessioiden, siinä määrin, että äänittäjä alkoi käydä aika lämpimänä jossain vaiheessa… Joten pahoittelut Kaitsulle tästä.

Mitä voitte kertoa meille albumin tulevan albumin materiaalista? Millaisia aiheita albumin kappaleet käsittelevät ja mistä olette saaneet niihin suurimmat inspiraatiot?

Mikko: Jos en yritä sanallisesti kuvailla jotain tunnetilaa tai kirjoita jostakin keksitystä aiheesta, mitä harvemmin teen, niin pyrin olemaan sanoituksissa mahdollisimman rehellinen muille ja itselleni. Eletyt vuodet ja asiat, joita kohtaa kouluttavat ja samalla niitä ”kasvukipuja” tulee pyöritettyä ajatuksissa.

Parhaiten nämä ajatukset konkretisoituvat sitten paperille ja kappaleiden sanoituksiksi. Kaikkea en kuitenkaan kerro ihan suoraan, vaan pyrin kertomaan jotkut ajatukset jonkun tarinan kautta, tai luon jonkun hahmon, jolle asiat tapahtuvat. Kappaleen ”Voice Distortion Call” tarina on fiktiivinen, mutta kappaleen hahmo kantaa sisällään samaa mustasukkaisuuden paloa, mitä itse olen joskus kokenut. Se on vittumainen tunne ja sille ei minkään mahda. Sanoja tehdessäni minulla oli sellainen visio miehestä, joka ei vaan enää kykene hallitsemaan kyseistä tunnetta. 90-lukuinen actionleffa-atmosfääri luo sitten taas keveämmän tunnelman verrattuna biisin sanoihin. Diggailen tietystä vastakkainasettelusta. Voisi siis sanoa kliseisesti, että elämä inspiroi. Albumilla esiintyvät ”Stallion Mountain”, ”Wolf Street”, ja ”Eagle City” ovat ihan oikeita lokaatioita, niistä voi tulkita, että missä sijaitsevat.

Albumilta julkaistiin ensimmäisenä single nimeltään ”Wolf Street Blues”. Miksi päädyitte julkaisemaan juuri kyseisen kappaleen ensimmäisenä? Kuvastaako kyseinen kappale mielestänne albumianne kokonaisuutena?

Mikko: Lopullinen päätös taisi tulla Soulseller Recordsin taholta. Vaihtoehtoja oli monia kyllä. Luulen, että se kuvastaa enemmän sitä, mistä ssSHEENSssissä on kysymys, ei ehkä kuitenkaan albumin kokonaisuutta.

Eetu: Levyllä liikutaan aika laajasti ääripäiden välillä, aika positiivisista viboista melkoiseen synkistely blastaukseen. ”Wolf Street Blues” on sieltä puolivälin paikkeilta. Kappale oli sekä miksaajan, että levy-yhtiön suosikki.

Teillä on tulevalla albumilla myös coverit ZZ Topilta sekä Joy Divisionilta. Miten päädyitte ottamaan juuri kyseiset coverit levylle mukaan ja oliko kyseisten kappaleiden valintaprosessi hankala vai tuliko päätös helposti? Onko kyseisillä kappaleilla teille jokin merkitys?

Eetu: ”Love Will Tear Us Apartin” taustalla oli alunperin yksi biisiaihio, ”Solarium”, joka oli pyörinyt treeniksellä jo varmaan parin vuoden ajan. Jossain vaiheessa tuli sitten idea ympätä Joy Divisionilta lainatut lyriikat päälle ja sitten biisi aukesikin ihan uudella tavalla. Intro taidettiin pölliä Slayeriltä. ”Concrete & Steel ”oli muistaakseni myös näitä viime hetkellä sähköpostiin tipahtaneita demoja. Taisi olla joulun aikoja, kun Harri laski tekemänsä suhteellisen tanakan demon eetteriin ja sama henki jäi sitten myös levytetylle versiolle. Biisit siis ikään kuin valikoituivat itse. Kuusi toisiaan yllyttävää ukkoa joilla on paljon ideoita ja huono itsehillintä. Kaikki pyritään tekemään, mitä joku älyää ehdottaa.

Monelle kotimaiselle rockin / metallin diggarille bändi on vielä varmasti aika tuntematon. Miten itse kuvailisitte yhtyeen musiikkia sellaiselle, joka ei teistä vielä koskaan tähän päivään mennessä ole kuullut?

Mikko: Musiikkia, jossa raaka rock ja kaahaus vahvistetaan metallin ja raskaamman musiikin elementeillä ja koristellaan tämä tummanpuhuva kakku tarttuvilla melodioilla ja korvakarkeilla. Hahaha, tällä mennään!

Eetu: Hyvin sanottu! Ja etenkin livenä tällainen riehumismusiikki toimii erinomaisen hyvin.

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevan albumin julkaisuun. Haluatko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?

Eetu: Kiitos haastattelusta, tulkaa tsekkaamaan keikoille jos osutaan kaupunkiin!

Mikko: Kiitos, kaikki keikoille!

https://www.facebook.com/sssheensss

Haastattelu: Arto Mäenpää