Stam1na, Mokoma, Turmion Kätilöt, Apina, Oulun Energia Areena, Oulu 7.2.2015

Oulun Kärppien kotiluolassa Oulun Energia-areenalla järjestettiin helmikuun talvimyrskyisenä lauantai-iltana kovan luokan metallikinkerit, johon oli kiinnitetty kaikki suomalaisen raskaan musiikin kärkinimet; Stam1na, Mokoma sekä Turmion Kätilöt, ja illan lämmittelijäksi oli pestattu oululainen uusi lupaava tulokas, suomenkielistä nu-metallia riipivä Apina, joka on vastikään tehnyt levydiilin Sakara Recordsin kanssa. Mokomalle tämä oli samalla myös levynjulkaisukeikka, sillä kymmenes studioalbumi ”Elävien kirjoihin” julkaistiin Oulun keikkaa edeltävänä päivänä, perjantaina 6.2. Oli siis aihetta juhlaan!

Yhdessä Oulun Kärppien kanssa tapahtuman takapiruna toiminut Oulun Tapahtumat Oy on aiemmin tullut tunnetuksi Club Teatrian sekä Jalometalli Festivaalin tuottajana. Heille kuuluu siis suuri kiitos siitä, että tämän tason musiikkitapahtumia järjestetään Oulussa, jonka livemusiikin tarjonta kärsinyt viime aikoina inflaation Club Teatrian ollessa ainakin vielä ilman uusia toimitiloja, ja Nuclear Nightclubinkin siirryttyä historiaan muutama viikko takaperin.

Energia areenan ovet avautuivat jo klo 18.30, sillä yleisölle oli varattu tilaisuus fanitapaamiseen Mokoman, Stam1nan ja Turmion Kätilöiden herrojen kanssa. Saapuessani paikalle hiukan kello 19 jälkeen oli kansaa kerääntynyt Energia-areenalle vielä suhteellisen vähän, mutta kuitenkin riittävästi muodostaakseen pitkän jonon narikkaan. Kun jonotusaika näytti pitkittyvän liiaksi, oli rynnättävä areenan kentälle paksu talvitakki yllä ja hiki otsalla jotta Apinan esitys ei jäisi näkemättä ja kokematta kokonaisuudessaan, olihan kyseessä heidän ensiesiintymisensä näin suurelle yleisölle. Toinen jonotusilmiö tapahtui hallin katsomosta kentälle siirtymisessä, mutta siitä onneksi selvittiin nopeasti. Ehkä sisäänkäyntejä yleisölle olisi kuitenkin voinut olla useampikin, sillä siirtymiset kentän puolelle osoittautuivat ruuhkaisiksi koko illan ajan. Muitakin pieniä ongelman poikasia järjestelyissä oli aluksi, sillä alkuillasta pankkikorteilla ei voinut maksaa kentän anniskelualueella, mutta tuo murhe ei jäänyt pysyväksi, ja janoinen väki sai lopulta maksettua juomansa kortillakin. Samoin WC-tilojen vähyydestä kuului napinaa ja jonoja olikin jonkin verran havaittavissa, mutta tietääkseni kukaan ei tämän vuoksi tehnyt tarpeitaan housuihin. Ja sanottakoon nyt vielä sekin, että jokainen, joka on suurissa yleisötapahtumissa vähänkin käynyt, tietää, että jonoja syntyy, kun väkeä on enemmän kuin muutamia kymmeniä ja se on vain siedettävä. Sille järjestävä organisaatio ei voi mitään. Toiseksi, käteistä rahaa on aina syytä varata mukaan, etenkin jos aikoo käydä ostoksilla merchandise- tai ruokakojuilla.

Lavan edessä oli yllättävän paljon jengiä, joka oli selvästi kiinnostunut bändistä nimeltä Apina. Allekirjoittaneen juostua lavan tuntumaan oli soitannassa jokin Faith No More-tyylinen kappale, jonka nimi jäi valitettavasti toimittajalta kuulematta. Nelimiehisen Apinan soittotaito oli vakuuttavaa; rytmiryhmä groovasi oikein mallikkaasti ja solisti räpäytteli (tai puhelauloi) soljuvan sujuvasti. Apinan esikuvana toiminee vahvasti Rage Agains The Machine, jonka tyyliä oli selkeästi havaittavissa monissa kappaleissa. Biisien lyriikat ovat kantaaottavia, jopa poliittisiakin. Sanoitukset ovat tyyliltään nasevia, hauskoja ja osuvia huomioita ajastamme ja sen luomista ilmiöistä, esimerkiksi: ”Kaksi sanaa – häviä tai voita!” ja ”Formulan ratissa miljoonia, keho täynnä silikoonia”. Erityisesti mieleen jäivät viimeisenä soitetun kappaleen “Haluan tietää lisää sinusta” ensimmäiset rivit; “Mä en luota Jeesukseen, siks mä en mee terveyskeskukseen.“. Niinpä, tähänhän sitä on tosiaan tultu. Vaikka yleisö ei nyt ihan pähkinöiksi mennyt, oli tunnelma vähintäänkin kohdallaan, ja yleisön kommenteista päätellen suomenkielinen nu-metal voisi olla Apinan myötä kuuntelemisen arvoista. Esityksestä jäi sen verran positiivinen fiilis, että on pakko ottaa kotiläksyksi tarkempi perehtyminen bändin tuotoksiin. Suosittelen samaa muillekin!

Puolen tunnin paussin jälkeen lavalle astui Mokoma, joka pisti Oulun Energia-areenan kerralla halki poikki ja pinoon uuden levyn nimikkokappaleella ”Elävien Kirjoihin”. Uusi kappale oli selvästi yleisön mieleen, ja viimeisen kertosäkeistön kohdalla kuultiin jo yhteislauluakin, mikä on aina hyvä merkki. Armoa ei annettu Mokoman puolelta sen jälkeenkään, vaan settilista täyttyi Mokoman murhaavimmasta parhaimmistosta joista kuultiin kunnon turpaanveto-meiningillä paahtavat ”Pahaa Verta” ja ”Valapatto” sekä ”Haudan Takaa”. Ja pitti sen kuin pyöri! Illan setti tarjoili yleisölle monipuolisesti herkkupaloja aina vuoden 2003 ”Kurimus” levystä alkaen. Vanhemmasta tuotannosta potin räjäytti selkeästi keikan puolivälissä soitettu ”Sydänjuuret”, jonka aikana areenan väki lauloi niin kovaa, ettei Marko Annalan laulua välillä juuri kuullut. Hurmos ei ole yhtään liioiteltu tai korni sana tässä yhteydessä. Kyseisessä kappaleessa onkin, omasta mielestäni ainakin, Annalan ehkä paras sanoitus kautta aikain.
Mokoman pojilla tuntui olevan yhtä hyvä meininki kuin yleisölläkin, ainakin kitaristi-kaksikko Kuisma Aalto ja Tuomo Saikkonen olivat yhtä hymyä koko esityksen ajan, ja saatiinpa todistaa Marko Annalan shamanistista tanssiakin ”Sinne Missä Aamu Sarastaa”-uutuuskipaleen aikana. Pojat olivat varmasti vähintäänkin tyytyväisiä siihen, miten hienon vastaanoton uuden levyn kappaleet saivat, ja joista kuultiin myös vihainen ”Pohja on nähty” ja koskettavan surumielinen ”Mutta Minulta Puuttuisi Rakkaus”. Ne nimittäin toimivat! Marko totesi välispiikissään, että uuden levyn ilmestyessä on henkinen palkkapäivä. Näin varmasti asianlaita onkin. Aivan liian pian Mokoman lauantai-illan osuus oli lopuillaan, ja sen kruunuksi meitä hemmoteltiin viisuilla ”Kasvot Kohti Itää” sekä ”Kuollut, kuolleempi, kuollein”.

Mokoman jälkeen oli lauteille nousemassa Turmion Kätilöt. Kuten moni sosiaalista mediaa seuraava tietääkin, shown varasti Herra Spektaakkelin sijalle pestattu artisti, joka vahvasta humalatilastaan johtuen ei enää ollut mitenkään esiintymiskunnossa. Sunnuntaina Turmion Kätilöiden Facebook-sivulla julkaistiin asiallinen pahoittelu tapahtuneesta. Vaikka bändi yritti parhaansa mukaan viedä shown kunnialla loppuun asti kaikesta huolimatta, välittyi huono ja kireä fiilis yleisöön asti, ja muutamia katsojia lähtikin pois paikalta kesken keikan. Mutta ei tämä silti ole asia, joka maailmoja kaataisi, onhan humalaisia muusikoita aina nähty ja tullaan näkemään vastakin. Täytyy todeta, että ainakin tämä ”stunt-mies” oli sitkeätä sorttia; vaikka mies kaatuili pariin otteeseen melko lailla suoraan selälleen lavalle, nousi hän aina vain reippaasti ylös joka kerta. Ja laulujen sanat olivat ihmeen hyvin muistissa, tosin välispiikit olivat varsin kryptisiä. Ammattimainen asenne siis, humalasta huolimatta. Settilistaan kuuluivat ainakin ”Verta ja Lihaa” ja ”Tirehtööri”, ja toki ne ja monet muut bändin kestosuosikit toimivat oikein mainiosti. Hatunnostoni bändille, joka hoiti keikan loppuun vaikka hammasta piti varmaan vähän purrakin.

Stam1na on Mokoman ohella siitä kummallinen bändi, ettei sekään ole koskaan vetänyt huonoa keikkaa. Näin kävi tälläkin kertaa, ja tuskin kenenkään fanin tarvitsi pettyä illan antiin, sillä jos Mokoma oli kovassa iskussa, ei Stam1na jäänyt pekkaa pahemmaksi. Hyväntuulinen Antti ”Hyrde” Hyyrynen lauloi, huusi ja karjui kuten pitääkin, ja muu orkesteri oli erittäin tiukka ja tarkka soitossaan. Ja jos lavalla ”myllyt” pyörivät vinhasti, kentän puolella yleisössä pitti teki samoin. ”Pakkolasku” ja ”Valtiaan Uudet Vaateet” sekä ”Dynamo” nostattivat kunnon sekakuorolaulun kaikumaan ympäri areenan. En tiedä mitä ”Pakkolaskun” aikana tapahtui, mutta yleisö alkoi mylviä ”Kärpät”-huutoja. Ja Stam1na tietenkin tapansa mukaan yllytti yleisöä vielä suurempaan huutokuoroon jutustelemalla omasta suosikkijoukkueestaan. On ne veikkosia! Ensi kertaa sitten vuoden 2005 kuultiin kappale ”Kaikki Kääntyy Vielä Parhain Päin”. Varsinaisen setin päätti ”Pantzerfaust”, jonka jälkeen encoren aikana saatiin nauttia vielä kolme rytistystä; ”Vapaa on Sana”, ” Muistipalapelit” sekä ”Lääke”.

Stam1na näytti jälleen kerran sen todeksi sen, miksi orkesteri on niin suosittu livebändi kuin se levymyynnilläkin mitattuna on Suomen mittakaavassa; ryhmä tuntuu panostavan vähintään 110% jokaiseen keikkaansa hikeä säästämättä, mukaan luettuna hirtehisen huumorin viljely ja yllättävät tempaukset kuten Hyrden juoksulenkki Energia Areenan katsomon puolella soittamassa. Eihän siinä voi katsoja muuta tehdä kuin viihtyä. Kiitos Stam1na, Oulu kiittää ja kuittaa!

Teksti: Tanja Kyngäs

Kuvat: Jari Huttunen