Stam1na @ Provinssi 2015

Stam1na on kenties tämän hetken suosituin suomeksi laulava metalliyhtye kotimaassamme, halusipa sitä myöntää tai ei. Lemiläisten festarikeikoilla on aina vähintään kerran kesässä järjestetty jotakin erikoisempaa ohjelmaa – milloin kosimista, Speden henkiinherättämistä tai mutapitissä kitaran kanssa juoksemista. Tällä kertaa homma kuitenkin vietiin aivan uudelle tasolle. Stam1nan toimintajoukoissa neuvottelut tämän kesän Provinssista ja siellä soitettavasta neljän albumikokonaisuuden katraasta aloitettiin jo viime kesän lopulla. Tämäntyyppistä ei tietääkseni ole aiemmin toteutettu, joten odotukset olivat tietenkin erittäin korkealla sekä mediassa että fanien keskuudessa. 

Keskiviikko 24.6. – “Stam1na”

Nelipäiväiseksi venynyt Provinssi saatiin nostettua lamakaudestaan takaisin kesän ykkösfestariksi, joten kemut alkoivat jo keskiviikkona. Samana päivänä esiintyi muitakin maailmanluokan suosikkeja, kuten pääesiintyjäslotin vihdoinkin Seinäjoella lunastanut Muse. Tunnelmat etukäteen hivelivät pilviä, kunnes ensimmäisen festivaalipäivän aamuna herätessäni kuulin pilvistä laskeutuvan sateen ropinan ulkona. Vaan eipä tuo voinut mitään pilata, sillä Stam1na esiintyi Soundi Stagen suojissa! Kymmenen vuotta sitten Stam1na soitti ensimmäistä kertaa Provinssissa pienessä teltassa, joten debyyttialbumin esittäminen vastaavan kokoisella venuella on yhtyeen kehityskaarta mukailevaa.

En menisi laittamaan sateen syyksi sitä, että Soundi-teltta oli tupaten täynnä ihmisiä varttia ennen Stam1nan keikkaa. Lavalla välkkyivät varoitussireenit, ja koristeluun oli käytetty tuttua kelta-mustaa eristysnauhaa. Ilman mitään intronauhaa astelivat Lemin lehmipojat lauteille. Hymy oli herkässä kun välispiikissä kahden ensimmäisen kappaleen jälkeen muisteltiin vähän menneitä. Vuosikymmen on pitkä aika yhtyeelle. Oli mukavaa kuulla harvemmin soitettuja kappaleita livenä, kuten esimerkiksi “Sananen Lihasta”, jossa kävi feattaamassa Kaisu Kärri Susivainaasta. Duettona laulettiin myös “Koe murha!”. Pittitoiminta oli aktiivista ensi-iskuista alkaen. Jopa laahaavatempoinen “Erilaisen rakkauden todistaja” kelpasi tönimisennälkäiselle yleisölle. Viime kevään kiertuesettiinkin mukaan otettu “Kaikki kääntyy vielä parhain päin” oli keikan ainoa kappale, jonka aikana ihmiset malttoivat hetken seistä paikoillaan.

“Stam1na” kellottaa 39 minuuttia, joten encoressa oli aikaa vielä kahdelle biisille. “Raja”-albumin juomalaulu “Muistipalapelit” on varma festarihitti, ja perinteisen yhteislaulun lisäksi kappaleen alkuun yleisö oli ehtinyt jakautua valmiiksi surmanseinää varten. Tämän kohelluksen jälkeen koko show pistettiin pakettiin “Nocebon” lopetusraidalla “Arveton on arvoton”. Valokuvat perse yleisöön päin, lavalta alas ja huomiseen. A´vot sie!

Torstai 25.6 – “Viimeinen Atlantis”

Viimeistään vuonna 2010 yleisön suosioon todella löytänyt Stam1na herätti kuohuntaa metallimaailman ulkopuolellakin, kun yhteiskuntakriittinen “Viimeinen Atlantis” julkaistiin. Albumin sanoitukset käsittelevät ihmiskunnan tuhoa, jonka ihminen itse on aiheuttanut. Emma-palkintoja ja erikoismainintoja haalinut albumi soi lemiläisille luvan tehdä  musiikin saralla ihan mitä tahansa.

Mitään juontoja tai välispiikkejä ei tarvittu. Solmioihin ja kauluspaitoihin pukeutunut bändi nousi lauteille, ja hurmos sai alkaa. Oli vain “Viimeinen Atlantis”. Pink Stagen taustalakanan virkaa toimitti valtava led-seinä, jolle keikan aikana heijastettiin visuaalista silmänruokaa. Musiikkivideomateriaalilla ja muilla videonpätkillä saatiin kasattua kokoon mahtava audiovisuaalinen elämys, jota monet fanit tulevat varmasti vielä vuosia pitämään parhaana näkemänään Stam1na-keikkana ikinä. Pittejä ei tarvinnut lavalta käsin pyytää, ne syttyivät spontaanisti sopivan kappaleen kohdalla. Keikalla vieraili jokainen levylläkin vieraillut artisti, häiritsevän paljon Nuuskamuikkuselta kuulostavasta Timo Mäkysestä lähtien. “Jäteputkiaivoissa” lavalla kävi huutamassa FM2000-yhtyeestä tuttu keulahahmo Rota. Keikan aikana ei paljoa tarvinnut analysoida soittajien mielialoja: soittamisen riemu ja asenne hehkui hihattomien kauluspaitojen läpi suoraan yleisöön. Huomio kiinnittyi parissakin kappaleessa Pekka Olkkosen sooloihin. Sinne päin tai ei, jotkin soolot ovatkin Stam1nan ainut kompastuskivi. Pieni väsähdystauko suotiin hieman täytteeltä maistuvan “Elämän Tarkoitus” -kappaleen ajaksi. Tuon aikana myös visuaalipuoli kompasteli. Hieman kovemmalla vaivalla sikiö-teemasta olisi saanut uskottavan. Keikan ehdoton kohokohta oli Apocalyptican Perttu Kivilaakson vierailu selloineen “Eloonjääneessä”. Pexin ja Pertun päällekkäisten soolojen hienouden kruunasi miestenvälinen katsekontakti. Vaikuttavan näköistä tilannetta seuratessa mieleen tuli vain yksi ajatus: “Nämä miehet rakastavat sitä, mitä tekevät.” Keikan päätteeksi ei massiivisten aplodienkaan jälkeen saatu Atlantiksen ulkopuolisia kappaleita. Pari kertaa Stam1nan takaisin lavalle taputettuaan yleisö sai napata ilmassa lentäviä settilistoja, kapuloita, kravatteja ja kauluspaitoja. Eturivin tyttölaumaa katsellessa tulee miettineeksi, että onko tämä fanitus lähempänä henkilöpalvontaa kuin musiikin arvostamista. 

Perjantai 26.6 – “Uudet Kymmenen Käskyä”

“UKK” aiheutti itsessäni eniten ennakkojännitystä, sillä albumi sisältää niin monta kappaletta, joita on viime kiertueilla kuultu harmittavan vähän. Yhdeltä yöllä alkanut keikka leimahti käyntiin, kun lavarekvisiittana olleiden mallinukkejen eteen sytytettiin leimut koko show’n ajaksi. Pyrot toivat mahtavan tunnelman. Saarilava onkin oiva venue tuohon vuorokaudenaikaan liekkien valaisemana. Edellispäivän vakavuudet oli riisuttu pois, mutta välispiikkejä ei silti kuultu turhan montaa. Soitto puhui puolestaan. Lienee jo sanomattakin selvää, mutta aktiivista pittitoimintaa Stam1nan Provinssi-keikoilla on tähän asti ollut.

Yli 20 kertaa lemiläisbändin nähneenä olen ehtinyt epäilemään omaa keikkakuntoani. Mies parhaassa iässä on meinannut parilla viimeisellä kiertueella väsähtää kesken keikan. Tuona yönä nuo ajatukset olivat tipotiessään – en muista milloin viimeksi olisin ollut niin kovissa adrenaliinihuuruissa! Lavalla nähtiin jälleen vierailija jos toinenkin. Ja kolmas. Lääkärintakkiin sonnustautunut Jussi Hyyrynen tarjoili linimenttiä kuivasuisille soittajille, ja musiikkivideon teemaan sopien pitistä bongattiin kirjaimin merkityt “koekappaleet”. Kaarle Viikatetta tosin ei lavalla nähty, iskelmän soittaminen taitaa olla tämmöisiä juhlia tärkeämpää (?!!). Puheosuudet “Viisi laukausta päähän” kohdalla toimitti pastori Rainer Nygård. Ei sentään kaavun helma kärähtänyt pyrojen voimasta! Samaisessa kappaleessa kävi myös huutamassa Sakara-pomo Tuomo Saikkonen. Sen verran mitä ehdin raivoisalta tukanpyörittämiseltä nähdä, sekä yleisö että yhtye antoivat kaikkensa. Encoressa aikaa jäi yhdelle kappaleelle. Arpa osui tällä kertaa “Nocebon” toiselle musiikkivideobiisille “Puolikas ihminen”.

Vielä loppuun vähän keikka-/festarietiketistä. Jokaisella on oikeus valita paikkansa mistä keikkaa tahtoo katsoa. Ei liene viisasta pikkuruisena naishenkilönä töniä kyynärpäillä adrenaliinit verenkierrossaan moshaavaa hevimörköä ja käskeä tätä “rauhoittumaan”. Siinä saattaa pahimmassa tapauksessa saada turpaansa!

Lauantai 27.6 – “SLK”

Tähän asti jokaiselle kolmelle stagelle hienosti sopinut yhtye nousi lauantai-iltana Provinssin päälavalle päättämään spektaakkelimaisen keikkasarjansa. Fanikunta saapui paikalle viimeistään ensimmäisen kappaleen aikana, eikä tarvinnut pelätä samanlaista yleisökatoa, josta osa bändeistä kärsi viikonlopun aikana.

Nöyrät kiitokset osoitettiin suuntaan jos toiseen Hyyrysen välispiikeissä. Veto vain tuntui ainakin oman kokemukseni perusteella vähän väsähtäneeltä. Ehkä se johtui albumikokonaisuudesta. Ehkä sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä, sillä yleisö tuntui ottavan kaiken riemun irti kun vielä oli mahdollisuus. Etukäteen kuultujen huhujen perusteella jokaisella keikalla olisi vierailijoita, jotka esiintyvät myös levyllä. Tällä keikalla heistä ei kuitenkaan näkynyt ketään. Esa Pulliaisen blues-kitara olisi tehnyt “Kolmen minuutin hiljaisuudesta” täydellisen. Spellgothin rääkyminen “Kylmä kuuma kylmässä” olisi nostanut kieron hymyn huulille. Ainoat lavalla nähdyt henkilöt olivat bändin lisäksi Camp Stam1nan jonkinlaisen kilpailun voittaneet fanit, jotka mustat kaavut päällä vaelsivat ringissä ympäriinsä “Kalmankansan” aikana. Pyrot ja paukut olivat jälleen osa esitystä, joka toi taas oman mukavan lisänsä jo energiseen suoritukseen.

Encoressa oli neljä vauhdikasta pittibiisiä bileiden päätteeksi. “Hammasratas” sai aikaan ehkä Provinssin tämän kesän suurimman circle pitin. “Muuri” sekä “Valtiaan uudet vaateet” pitivät vauhtia yllä lähestyttäessä viimeistä puristusta. Mikä olisikaan parempi lopettamaan nämä juhlat kuin vanha kunnon “Lääke”? Villiintynyt yleisö pogosi bändin mukana, tukka heilui ja vaatteet vähenivät. Soittajien ilmeet kertoivat suoraan miten hyvältä heistä tuntuu esittää näitä kappaleita näin erityisissä merkeissä. Kesän keikkojen jälkeen Stam1na on vihjaillut siirtyvänsä kirjoittamaan uusia kappaleita. Fanit, vaikka te vähän hassuja olettekin, te teette tämän kaiken mahdolliseksi tukemalla yhtyeitä.

Kirjoittanut: Ville Kangasniemi
Kuvat: Nelly Tatti Photography