Taas oli torstai Tuskaa täynnä: kolmas Tuska-Torstai päätökseen Bar Loosessa

Kuva: Aleksandra Majak

Tuska-Torstain esikarsinnat etenivät jo puoleen väliin 19.4. Bar Loosen hämärä alakerta täyttyi jälleen pitkätukista, kun bändit mittelivät siitä, ketkä kaksi etenevät semifinaaliin.

Ilta potkaistiin tälläkin kertaa nopeasti käyntiin, ja ensimmäiseksi esiintymään saapui Your Royal Madness.

Naisvokalisti pisti heti letin liehumaan, mutta miksi basisti käyttää aurinkolaseja kellarin lavalla? Laulun sanoista ei meinaa saada selvää, että onko tämä nyt suomea vai englantia. Fiilis on kuin kuuntelisi yläasteikäisten Maiden -fanaatikkojen autotallitreenejä. Bassokuviot kulkevat vakuuttavasti, ja kitarasoolokin on ihan kiva. Alkuun sai arvuutella, että mitä virkaa syntikalla on, mutta kyllä sekin sieltä komeasti nousee esiin. Toisen biisin aikana alan huomata mukavaa progevibaa, mutta silti bändin soitossa on jotain todella autotallimaista. Laulajan lavaesiintyminen on dramaattista, sitä on selvästi harjoiteltu. Välillä istutaan hitaissa kohdissa pää painuksissa keskellä lavaa, ja välillä riehutaan tukka hulmuten. Sääli, että englannin kielen lausumisen treenaaminen on jäänyt todella vähälle. Nyt tämä rallienglanti aiheuttaa melkein myötähäpeää. Loppukeikkaa ihmetellessäni en oikein tiedä osaanko tai haluanko sanoa bändistä enempää.

Kuva: Aleksandra Majak

Seuraavaksi lavalla saapuu aina Venäjältä asti Sanctorium, joka kuulemma seuraavaksi suuntaa peräti Japaniin asti esiintymään. Rumpali on päättänyt habittaa tämän keikan reteästi ilman paitaa. En tiedä mitä odottaa, kun kovin slaavivaikutteinen sinfoninen metalli iskee korviin. Positiivisena yllätyksenä mieslaulaja örisee vakuuttavasti mikkiin, mutta sitten lavalle astelee Floor Jansenilta pukeutumistyylinsä lainannut naisvokalisti. Nainen ei nyt vain osaa oikein laulaa. Hän kiekuu, ja vaikuttaa kömpelöltä mikkinsä kanssa, jonka hän saa jatkuvasti kiertämään viemällä sitä liian lähelle toisten mikkejä. Itse bändi siis soittaa hyvin tällaista power-sinfonia-metallia. Vinkki vitonen vaan itänaapurin kundeille; vaikka nainen on valmis pukeutumaan tiukkoihin nahka-asuihin, ei hänestä ole välttämättä laulajaksi. Koska välillä tämä kiekuminen oikeasti sattuu jo korviin. Yritys on kova, ja bändillä on parhaillaan joissain kappaleissa peräti kolme laulajaa lavalla. Tuo kolmas mieslaulaja ei tosin tuonut MITÄÄN lisäsisältöä esitykseen.

Kuva: Aleksandra Majak

Sitten vuoroon Sixgun Renegade, jonka rumpalilla on headset-mikki. Tämä lupaa siis paljon yhteislaulantaa. Bändin musiikkia voisi luonnehtia kasarivaikutteiseksi hard rockiksi, joka ei tällaisenaan anna paljoa tarttumapintaa. Elkeet ovat suuret, mutta niiden luomia lupauksia ei aivan lunasteta. Bändi voisi hyötyä selkeästä vokalistista, tällä hetkellä vokalisti-kitaristi ei iske, vaikka kovasti koittaa kiekua kuin kasarin suuret nimet. Plussaa cowbellin käyttämisestä, muuten soitto oli kaikilla jotenkin todella ”perus”, eli ei huonoa eikä oikein hyvääkään. Välispiikit naurattivat, sillä ne vedettiin tahattoman kliseisesti jo artikulaatioista asti. ”Loaded Gun” -biisi jäi mieleen, koska tuntui, että siinä ei muuta tehty kuin huudettu biisin nimeä. Sähäkkä laulaja bändiin, niin päästään sille nextille levelille.

Seuraava bändi veti illan suurimman yleisön, sillä sali oli täynnä ja huusi Keoman nimeä. Heti alkuun bändi ansaitsi plussat kiittelemällä muita illan bändejä. Silti osattiin sopivalla röyhkeydellä muistuttaa yleisöä ketä kuitenkin äänestää. Keoman konsepti vaikuttaa hyvältä. Omaperäistä super-melodista death metallia, aavistuksen progella twistillä. Useamman vokalistin ja tyylin käyttö toimii. Esitys nousee heti heittämällä illan kärkikastiin. Yleisö on täysillä messissä, joka lisää bändin vakuuttavuutta. Välillä laulu kieli vaihtuu suomeen, joka ei iske samalla tavalla kuin englanninkielisissä kappaleissa. Esityksen alkupuoli oli todella vakuuttava ja loppusetissäkin noustaan välillä kovastikin plussan puolella. Kuitenkin meno alkaa hieman puuduttaa, ja käsi hapuilee välillä kännykän suuntaan. Jotain bändin pitäisi keksiä, että esitys jaksaisi kaptivoida alusta loppuun.

Kuva: Aleksandra Majak

Tämän jälkeen ”jottai vitun rokkii”, kuten juontaja kertoo bändin esitelleen itsensä. Ruoja iskee perkeleellisellä tuplabasarimätöllä lavalle kuin tuhat volttia. Tukat pyörivät kuin tuulimyllyt Joensuun pojilla. Ihanaa death-thrashiä. Omaan korvaan tuntuu, että bändin suurimmat vaikutteet tulevat teutoniselta thrash-triplalta eli Kreator, Sodom sekä Destruction ovat pyörineet levylautasilla. Meno on perkeleellinen ja menee hetki edes tajuta, että lyriikat ovat suomeksi. Tällaista sen suomenkielisen thrashin pitäisi olla! Ottakaa koppi Sakara Records! Teillä on kuitenkin Stam1na, Mokoma ja Apina, kyllä sinne yksi Ruoja mahtuu hyvin sekaan. Pojat vaikuttavat sympaattisilta spiikeissään, ja kun esitys on näin mutkittelemattoman hyvä, niin sitä melkein alkaa toivoa, että kundit pääsisivät jonain päivänä lämppäämään lauteet Slayerille sitten jos ja kun kyseiset herrat tuovat jäähyväiskiertueensa Suomeen.

Kuva: Aleksandra Majak

Kunnian illan viimeisestä esiintymisestä saa Archares, joka liikkuu syvällä niissä melodisissa vesissä. Laulaja kanavoi sisäistä Tony Kakkoaan, ja tämä vaikuttaa kovasti olevan sellaista ”mammojen metallia”. Sellaista mitä voi fiilistellä autossa, kun haetaan muksut futistreeneistä. Tai pienessä siiderihumussa paikallisen rock-baarin nurkkapöydässä. Tämänkin bändin soitossa on jotain sellaista teini-ikäisten intoa. Tällaiselle musiikille löytyy kyllä yleisöä, mutta minä siihen yleisöön en kuulu. Minulle tämä jää vähän hajuttomaksi pieruksi. Bändillä on myös sähkösellisti lavalla, mutten koe, että hän tuo mitään merkittävää lisäarvoa bändille. Välillä kun vokalisti murahtelee, niin käy niin sanottu Ari Koivunen -efekti. Eli ”oho, se osaa sittenkin vetää kunnon örinää.” Bändillä on loppua kohden hetkensä, mutta ei minusta vielä fania saa.

Tuska-Torstaissa yleisö on tuomari, ja tällä kertaa se valitsi jatkoon Keoman sekä Archaresin. Tuska-Torstai valtaa Annankadun juottolan jälleen 26.4., kun lavalla nähdään Diregod, Earthia, Justice Theory, Nightstryke, Pahan Ikoni ja Rückwater.

Raportti: Ville Riste
Kuvat: Aleksandra Majak

Kommentit